Gran Torino

Finnkino armahti meitä Eastwoodin viimeisintä malttamattomina odottaneita ennakkonäytöksellä, joten viestiketju tälle vuoden kenties parhaalle elokuvalle on paikallaan. Itse en pysty suhtautumaan Gran Torinoon millään tavoin objektiivisesti, vaan katsoin elokuvan aivan estoitta fanittaen. Ensimmäinen näkemäni Eastwood-elokuva on luultavasti Likainen Harry, jonka tv-esitys vuonna 1984 iski kymmenvuotiaaseen nassikkaan kuin leka. Ei siinä iässä tietysti ymmärtänyt läheskään kaikkea mitä elokuvassa tapahtuu, mutta siitä huolimatta Dirty Harry jäi mieleeni lähes taianomaisena kokemuksena, eikä tunne ole myöhemmällä iällä uusintakatselujen myötä laimentunut. Vaikka Gran Torino ei jatkakaan Harry Callahanin tarinaa, eikä ole toimintaelokuva, se toimii silti eräänlaisena loppunäytöksenä niin Dirty Harrylle, kuin muillekin Eastwoodin kovan äijän rooleille. Jatkuu miehen näyttelijänura tai ei, hankala kuvitella että hän palaisi enää tällaiseen rooliin.

Gran Torinon Walt Kowalskissa Eastwood yhdistää uransa härkäpäiset oikeistosankarit yhdeksi piinkovaksi eläkeläiseksi, jolle lähes kaikki kanssaihmiset ovat vihollisia ja jonka ohi maailma aikaa sitten ajanut. No country for old men. Kowalski on sitkeä perkele, joka sen kun elää vaikka vittuillakseen, samalla kun ympäristö joutuu hunningolle. Gran Torinon suurin vahvuus on Eastwoodin loistava roolisuoritus, joten mikäli tämä jää äijän viimeiseksi näyttelijänrooliksi, niin ei paljon tyylikkäämmin voi parrasvaloista poistuakaan. Nick Schenkin käsikirjoitusta ei silti sovi lainkaan väheksyä, mitä elokuvan tehoon tulee. Tarina etenee pienimuotoisesti ja tyylikkäästi, eikä sitä yritetä missään vaiheessa paisuttaa yli äyräitten, joksikin elämää suuremmaksi. Elokuvan tapahtumaympäristö on pieni ja suorastaan kotoisa, mikä tuo katsojan lähemmäs tarinaa ja tekee tapahtumista todellisempia. Gran Torino onnistuu olemaan yhtä aikaa sekä hauska että koskettava ja harvoin on teatteriyleisö nauranut noin paljon, ellei kyseessä ole ollut komedia. Katsoin elokuvan Finnkinon yönäytöksessä Tennispalatsissa ja lopputekstien tultua kankaalle yleisö rupesi taputtamaan, mikä kruunasi koko katsomiskokemuksen ja kasvatti elokuvan jättämää hyvää fiilistä.



Gran Torinon jääminen ilman Oscar-ehdokkuksia ei elokuvan nähtyäni ihmetytä. Vaikka tarina on tietyllä tapaa lämminhenkinen ja koskettava, ei elokuva silti istu salonkikelpoisten satujen ja poliittisesti korrektien selviytymistarinoiden joukkoon millään tavoin. Ensikatselun jälkeen pitäisi yleensä malttaa mielensä, eikä nostaa mitään elokuvaa liian korkealle jalustalle, mutta fiilikset ovat näin muutama päivä katsomisen jälkeenkin sellaiset, että tässä on Clint Eastwoodin paras elokuva The Unforgivenin jälkeen.

G.P.O. ( 4.3.2009 14:45)

että tässä on Clint Eastwoodin paras elokuva The Unforgivenin jälkeen.

Pidin Gran Torinosta aika paljon sitäkin enemmän.

Ennakkonäytös jopa Kuopiossa huomenna. Otin vapaaillan ihan vaan GT:n takia.

Elokuvat katsotaan teatterissa.

*** Mahdollista spoilausta ***

Alkavan elokuvavuoden selkeä trendi on miesten nyyhkyelokuvat. The Wrestler – painija tarjosi tunteellista ja jämäkkää mieskuvaa, josta myös omasta saamattomuudestaan yhteiskuntaa ja naisia syyttävät suomalaiset miesasianynnyt ja runoilijat saisivat ottaa mallia. Gran Torino jatkaa hienosti samalla linjalla. Mitä mies voi tehdä maailmassa, jossa maskuliinisuus on muuttunut vanhanaikaiseksi vitsiksi tai vastenmieliseksi seksistiseksi jengiuhoksi?



G.P.O.:n vertaus Likaiseen Harryyn tuli minullakin mieleen. Jos Armoton oli Eastwoodin testamentti brutaalille ja moraalisesti kyseenalaiselle spagumenneisyydelleen, on Gran Torino kuvaus Likaisen Harryn katkerista eläkepäivistä paskassa maailmassa, jossa raakaan voimaan perustuva vigilante-väkivalta ei ratkaise ongelmia vaan lisää niitä.



Oman käden oikeuden kuvaaminen jättää aika ristisiitaiset fiilikset, mikä on ihan oikein. Toisaalta Kowalskin menneisyyden sovitus hoidetaan johdonmukaisesti, eikä elokuva kuse omaan nilkkaan helpoilla ratkaisuilla. Vaikka kaikki katsojat ja elokuvan henkilöt kilttiä pappia myöten janoavat verta, leffa ei tarjoa mitään helpottavaa yksinkertaista Rambo-verilöylyä, vaan psykologisesti rankemman ratkaisun.



Rasismin kuvaus ei ole poliittisesti korrektia lepsuilua. Toisaalta taas juonikuvio, jossa vanha rasisti oppii elämään yhdessä kilttien maahanmuuttajien kanssa haiskahtaa helpolta ja halvalta tempulta. Mielenkiintoista oli toisaalta se, että aasialainen perhe joutui omiensa vainon kohteeksi, eikä esim. sen latinojengin. Muukalaisviha ei ole yksinkertaista vihaa tai kusipäisyyttä, vaan paljon monimutkaisempi yhteiskunnallinen dilemma. Elokuva ei saarnaa, mutta sanoo silti suoraan että rasismi on perseestä, mutta rasistiset solvaukset ovat hauskoja. Joskus.



Hyvä kuva.

Laitan nämä varmuuden vuoksi tageihin.

Tämä minustakin sujui ihmeen helposti.



Toinen minua ihmetyttänyt seikka oli seuraava.







Waltin oli henkilöhahmona menneiden aikojen muinaisjäänne, mutta kukaan ei ole vielä kiinnittänyt huomiota siihen, että niinhän oli se hänen autonsakin. Katsokaa nyt amerikkalaista autoteollisuutta. Gran Torino on kyllä cool nimi elokuvalle, mutta jos nyt tehtäisiin samanlainen elokuva tyypistä, jonka huolella hellimä auto yritetään varastaa, ja se on peräisin sieltä missä maailman parhaat autot oikeasti tehdään, elokuva saisi paljon kryptisemmän nimen, kuten esimerkiksi AMG tai M5 tai RS6.

Artisan ( 6.3.2009 15:30)

Waltin oli henkilöhahmona menneiden aikojen muinaisjäänne, mutta kukaan ei ole vielä kiinnittänyt huomiota siihen, että niinhän oli se hänen autonsakin. Katsokaa nyt amerikkalaista autoteollisuutta. Gran Torino on kyllä cool nimi elokuvalle, mutta jos nyt tehtäisiin samanlainen elokuva tyypistä, jonka huolella hellimä auto yritetään varastaa, ja se on peräisin sieltä missä maailman parhaat autot oikeasti tehdään, elokuva saisi paljon kryptisemmän nimen, kuten esimerkiksi AMG tai M5 tai RS6.

Minun mielestä se voisi olla hieno rinnastus ja muistutus siitä ajasta, kun amerikkalaiset olivat numero uno niin autoteollisuudessa kuin muutoinkin. Ja mitä tulee tämän hetkiseen heidän autoteollisuuden tilaan niin enpä ole paljon kuullut hurraa huutoja Japanin enkä Euroopankaan suunnalta. On myös huomioitava, että 60-luvun muskeliajan jenkit olivat puhtaasti kansan autoja, siinä missä Hitlerin unelma Volkswagen kuplakin oli.

Vuosien saatossa auton malli ja merkki on ollut myös näkyvästi esillä niin TV- sarjan kuin elokuvan merkeissä. Tässä tapauksessa tosin muutaman vuoden tuoreemmalla vuosimallilla.

Sekä

Hesari että Ilta-Sanomat ovat sitä mieltä, että Gran Torino on tärkeä elokuva Eastwoodin uralla, mutta kummankaan mielestä se ei kuulu miehen parhaisiin. Kyllä se minusta ihan parhaisiin lukeutuu, mutta saas nähdä miten mielipide muuttuu ja muuttuuko mitenkään, kun käyn huomenna katsomassa Gran Torinon toistamiseen. Jotenkin odotan uusintakatselua vielä ensimmäistä kertaa enemmän, kun tietää mikä on homman nimi ja voi keskittyä täysillä fiilistelemään.



Noita arvosteluja ei kannata välttämättä lukea, jos ei ole elokuvaa nähnyt. Ei niissä isoja spoilereita ole, mutta jos on kuten minä ja haluaa nähdä elokuvat mahdollisimman ummikkona, niin ainahan niistä jotain paljastuu.

Uuden Suomen Mikko Piela vähän yössä: "Voi olla, että ”Gran Torino” jäisi tavanomaiseksi elokuvaksi, jos pääosan esittäisi joku muu. Viimeinen koskaan tehty hieno lännenelokuva ”Armoton” (1992) poiki Eastwoodille neljä Oscaria, mutta ei miespääosan esittäjän pystiä. Tässä olisi hyvä tilaisuus korjata tuokin seikka. Vähintään."

G.P.O. ( 3.4.2009 09:21)

Sekä Hesari että Ilta-Sanomat ovat sitä mieltä, että Gran Torino on tärkeä elokuva Eastwoodin uralla, mutta kummankaan mielestä se ei kuulu miehen parhaisiin.

Eikö se saanut kuitenkin 4 tähteä hesarissa? Arvostelun perusteella sain sellaisen käsityksen että GT on osastoa "diamond in the ruff." Eli ei ole niin vimosen päälle viimeisteltyä kamaa kuin esim. Mystic River tms. Leikkauksen kömpelyydestä ainakin oli jotain läpäläpää. Ehkä elokuvan tuotantotahtikin tästä kertoo.



No, ensi torstaina finnkinon superpäivä ja olen viisaampi.

Red Right Hand ( 3.4.2009 14:26)

G.P.O. ( 3.4.2009 09:21)

Sekä Hesari että Ilta-Sanomat ovat sitä mieltä, että Gran Torino on tärkeä elokuva Eastwoodin uralla, mutta kummankaan mielestä se ei kuulu miehen parhaisiin.

Eikö se saanut kuitenkin 4 tähteä hesarissa? Arvostelun perusteella sain sellaisen käsityksen että GT on osastoa "diamond in the ruff." Eli ei ole niin vimosen päälle viimeisteltyä kamaa kuin esim. Mystic River tms. Leikkauksen kömpelyydestä ainakin oli jotain läpäläpää. Ehkä elokuvan tuotantotahtikin tästä kertoo.

Ihan hyvä juttu, että ei ollut niin vimosen päälle viimeistelty kuin Mystic River tai oikeastaan kaikki 2000-luvun Eastwoodit, joissa äärimmilleen viety tuotanto ainakin omalla kohdallani toimi lievästi etäännyttävänä seikkana. Itse elokuva kolahti minulle kovemmin kuin yksikään Clintin tuotos Unforgivenin jälkeen. Ihastuttavan humaani kasvukuvaus, joka ei missään vaiheessa lipsu teennäisyyden puolelle.

SickBoy ( 3.4.2009 14:46)

Ihan hyvä juttu, että ei ollut niin vimosen päälle viimeistelty kuin Mystic River tai oikeastaan kaikki 2000-luvun Eastwoodit, joissa äärimmilleen viety tuotanto ainakin omalla kohdallani toimi lievästi etäännyttävänä seikkana. Itse elokuva kolahti minulle kovemmin kuin yksikään Clintin tuotos Unforgivenin jälkeen. Ihastuttavan humaani kasvukuvaus, joka ei missään vaiheessa lipsu teennäisyyden puolelle.

Noniin. Tämän kommentin perusteella voin ehkä mennä katsomaan tätä elokuvaa. En voinut sietää Mystic Riveriä ja kaikki muut 2000-luvun Eastwoodit on näkemättä pitkälti siitä syystä.

Ehkä Clintin jupisemat kinkki-nimittelyt kärsivät jossain vaiheessa lievän inflaation ja pari juttua oli liikaa ennustettavissa, mutta komea elokuvahan tämä oli ja Eastwoodin mastodonttisen iso karisma ja vihaiset murinat vievät jo todella pitkälle.

Yksi vuoden parhaista toistaiseksi. Joistakin kompastukivistä huolimatta (mm. Walt liioiteltu murahtelu oli pahimmillaan kuin halpiskomediasta) helvetin hieno rasismikuvaus. Mun mielestä Waltin sopeutuminen naapureihin oli uskottava, onhan hän sentään rasistisuudestaan huolimatta oikeudenmukaisuuteen uskova suoraselkäinen mies. Kyllähän tämä oli paljon tunteita herättävä leffa.

Artisan ( 6.3.2009 14:30)

Toinen minua ihmetyttänyt seikka oli seuraava.

Spoileri

Kun Walt kävi pelastamassa Suen niiden kahden mustan miehen kanssa syntyneestä uhkaavasta tilanteesta, tämä herjasi samalla nuorta valkoista nynnyä siitä, että tämä oli käyttänyt niistä nimitystä bro'. Mistä Walt tiesi sen, kun eihän hän ollut edes paikalla silloin kun tuota dialogia käytiin?

Saman huomasin minäkin.

Symppis leffa, ehkä odotukset vaan olivat vähän liian korkealla. Hyvä kässäri mutta kyllähän tämä toimii pitkälti Clintin roolisuorituksen varassa sillä mies ei pienimuotoisen lämminhenkisen draaman ohjaajana ohjaajana ole mitään Kitano.

Tuli mieleen että mahtaakohan Clintillä olla paljonkin perinnön perään kärkkyviä sukulaisia kun sekä tässä että Million Dollar Babyssä on tuollaista korppikotkaosastoa kuvattu aika ilkeästi.