17.2.2009 11:52
No joo, tässä lienee kysymyksessä enemmän sydämen purkaminen kuin tekniikasta keskusteleminen mutta antaa nyt tulla jos joltain pellepelottomalta löytyisi helpottavia viisauksia tai muita lohdutuksen sanoja.
Vuosien kuluessa noita moninormi-VHS-nauhureita on ollut käytössä useampia, ja lähes poikkeuksetta niiltä on mennyt henki niin että korjauttaminen on tuntunut osoittautuvan mahdottomaksi. Ensimmäisenä poksahti pari vuotta sitten Aiwan M110, pieni ja näppärä dekkimallinen pyöritin joka rupesi antamaan mustaa kuvaa muutamia satunnaisia selviä hetkiä lukuunottamatta, ja ainakin huollon mukaan siitä oli kyrvähtänyt signaalikäännöksen digitaalisesti hoitava piiri jota ei kuulemma saanut mistään. Kaputt, game over.
Seuraavana mykistyi ensimmäinen tämänkaltainen vekottimeni kautta aikain, vanha rakas ysäri-Akai, joka alkoi ylen yhtäkkiä tuottamaan kuvaruudulle aiemman selkeän kuvan sijaan jotain videokuvan ja värillisen lumisateen ristisiitosta eikä enää itsekään tiennyt mitä standardia kasetilta toistaisi. Luulin ensin että se vain imaisi jostain kasetista paskat sisään mutta eipä auttanut puhdistus, ensin putsauskasetilla ja sitten käsin, ei vaikutusta. Tätä en viitsinyt edes viedä huoltoon koska modasin kyseiseen yksilöön aikoinaan ylikuumenemisongelmien takia itse tuulettimen ja jälki on sen mukaista, ajattelin että jos joku alan asiantuntija näkisi tuon viritelmän minut naurettaisiin nauhureineni ulos alta aikayksikön.
Noin pari kuukautta sitten edeltäjiään seurasi suht' tuore Fisher, täysin samoin symptoomin kuin edellämainittu. Sitä en alkanut edes millään puhdistusvehkeillä hiertämään vaan kiikutin korjaajalle. Itku oli herkässä kun tuomioksi tuli "korjauskelvoton", ja syytä kysyessä vastaukseksi "en tiedä, ei löydy selkeää vikaa". "Ja se teki 20 euroa, kiitos."
Jotenkin alkaa ihmetyttämään tämä homma, kaikki kolmikon laitteet ovat olleet hyvällä pidolla ja vieläpä suhteellisen vähillä käyttötunneilla (vaikka ovatkin kaikki käytettynä minulle tulleet) koska en ole pitänyt niitä yleispyörittiminä vaan käyttänyt lähes poikkeuksetta ainoastaan muiden kuin PAL-nauhojen toistoon, joten väkisinkin alkaa mietityttämään yhdistääkö kaikkia näitä maailmannauhureita samat tekijät: Onko niiden sisuskaluissa tavallisiin nauhanrullaajiin verrattuna todellakin jotain niin erikoisia kalikoita ettei niille osata tehdä mitään vaiko vastakohtaisesti niin huonoa tekniikkaa ettei se vain kestä käyttöä, onko tilanne mennyt samaan jamaan missä betanauhurit ovat olleet jo kauan aikaa eli varaosia ei yksinkertaisesti löydy kuin hautautuneena jonkun satunnaisen tee-se-itse-miehen takahuoneen miljoonalaatikkoon, vai onko nykypäivän korjausmiesten ammattiylpeys yksinkertaisesti niin matalalla että jos työ vaikuttaa liian monimutkaiselta tai sormi menee suuhun on helpompaa kylmän rauhallisesti käskeä asiakkaan uhrata laitteensa kulutuselektroniikan alttarilla kuin tunnustaa tosiasiat ääneen? Toisaalta kyse voi olla ihan vain surkean huonosta tuurista jota varsinkin kaikkien teknisten vempeleiden kohdalla minulla on vähintäänkin riittämiin, mutta yhteensattumia on kuitenkin hieman liikaa jotta tuon selityksen kakistelematta nielisin. Onhan tuo surullisen kuuloisa Saabinikin toiminut jo yhtäjaksoisesti puoli vuotta mikä on ennenkuulumatonta koko sen historiassa minun omistuksessani.
No, kolme kuollutta kuulostaa pahalta pesäpallopelissä mutta tässä tilanteessa ei ihan niinkään, koska kaksi täysissä voimissa olevaa pyöritintä on vielä hyllyssä (eikä mitään karvalakkimalleja) mutta hirvittää jo valmiiksi mikä rumba on taas edessä jos ja kun niistäkin jossain vaiheessa aika jättää: Ajatuskin vastaavien metsästämisestä taas kerran turhauttaa, käyttämättömässä makuuhuoneessa sijaitsevalla kodin elektroniikan hautausmaalla lepää jo ennestään yllämainitun konnakolmikon lisäksi mieltäni hiertämässä mm. noin 60 kiloa rikkinäistä betatekniikkaa – joille kukaan ei niinikään osaa (tai halua) tehdä mitään – odottamassa ihmettä tai uutta toivoa. Noiden kanssa tilanne on vielä vittumaisempi, 4 rikki, 1 ehjä jäljellä, kohta täytyy kai alkaa valmistautumaan jo ihan varmuuden vuoksi sen viimeisenkin hautajaisiin.
Eipä silti, tokkopa tästä maailmasta ihan heti nauhurit loppuu mutta ei niitä viitsisi koko ajan olla lisääkään hankkimassa joten kommentoikaa: Suositelkaa, kertokaa kokemuksia, kiukutelkaa omista murheenkryyneistänne jos ette muuta keksi tai parhaassa tapauksessa todistakaa nuo korjauskelvottomuustuomiot vääriksi. Minä taidan ruveta keittämään kahvia.
