Pitääpä avautua tästä ihan erikseen, kun jäi niin kova vitutus leffasta poistuessa.
Pascal Laugier: Marttyyrit (2008) * 1/2
Jaa tämäkö hyvä kauhuleffa? Hah, vittu töttöröö. Täyttä paskaa. Juu, gorea ja itsetarkoituksellista kidutusta oli useammankin leffan edestä, mutta kauhua ei sitten nimeksikään (Japseilta kopioidut pöösäikyt ovat halpa kikka).
Ns. juoni oli tympeän ennalta-arvattavaa ja kliseistä, paitsi se ns. lopputwisti, joka oli jo niin naurettavaa että teki mieli lähteä menemään. Ei vittu.
Ensin viiden pennin nihilismiä ja sitten joku Hellraiser-sikariklubi. Pääsi tahaton naurahdus teatterissa.
Kaikki aiemmat twistit näki jo kilsojen päästä, joten jäljelle jäi vain minuuttitolkulla puuduttavaa rääkkäystä. Justiinsa. Mikä tässä oli niin hienoa, se kidutus vai? Eipähän tarvitse vaivautua katselemaan enempää tämän tyylisuunnan "kauhiksia". Vankka kilpailija vuoden surkeimmasta elokuvasta.