Nyt sain katsottua Soi Cheangin Dog Bite Dogin (2006), joka oli jälleen yksi pettymys lisää näiden aika harvoin katsomieni (ja joillain tahoilla kehuttujen) uudempien honkkareiden/aasialaisten joukosta. Vaikkei ihan yhtä kehno kuin esimerkiksi SPL, New Police Story, Triangle tai Thaimaan Ong-bak, en voi sanoa juuri pitäneeni.
No sori. Kyllä siinä musta about eka vartti toimi hyvin. Sitten alkoi kertaalleen nähdyn toisto ja todella typerä romanttinen sivujuoni. Lopusta olisi voinut olla kliimaksiksi, mutta kestikin turhanpäiväiseen keskiosaan verrattuna niin kauan, että ei siitäkään ollut mihinkään.
Oma vuosi alkoi laadukkaasti opettavaisella urheiludraamalla Coach Carter, jota jäin tuijottamaan telkkarista 7h ajomatkan jälkimainingeissa. Samuel L. Jacksonia on aina mukava seurata, vaikka ohjeistikin oppilaita kaidalle tielle kaikin puolin tehokkaammin 187:ssa. Koripalloakin on aina mukava seurata, mutta kaikkia urheiluelokuvia vaivaa se vika, että peleihin ei pysty suhtautumaan mitenkään jännittäen. Urheilun ei kuulu olla ennaltakirjoitettua draamaa. Yllättävän siedettävä silti. **1/2