Ric Waughnin ohjaama Felon (2008) innosti tähän linnaelokuvien omaan ketjuun, jollaista ei jostain syystä vielä ollut. Näyttäisi siltä, että 2000-luvulla entiset stuntmiehet marssivat ohjaajiksi siinä missä 90-luvulla musavideo-ohjaajat siirtyivät elokuvaohjaajiksi. Takataskussa olisi liuta nimiä mutta aloitan vain tällä, kun tuli tuoreeltaan katsottua.
Kerätään vaan ne saippuat lattialta ja jatkumoa saa laittaa.
Waughn: Felon
Porterilla on kaikki reilassa. Pankilta juuri tullut tieto hyväksytystä yrityslainasta ja pitkäaikaisen rakastetun kanssa häät ovella. Kaikki muuttuu yöllisen murtovarkaan myötä, jonka Porter kolkkaa tämän pakoyrityksen päätteeksi baseball-mailalla talon etupihalla. Oikeus katsoo hätävarjelun liioitteluksi ja kolmen vuoden kakku on edessä. Tuomio oli vasta alkua, lopullinen helvetti alkaa jo bussimatkalla kohti määränpäätä, jonka seuraamuksena linnakundien säännöt tai niiden puutteet saavat aivan uudet merkitykset.
Perinteisestä vankilaelokuvasta on saatu paljon uutta ja hyvää irti. Stephen Dorffin ja Val Kilmerin onnistuneet roolit edesauttavat hyvän kokonaisuuden vaikutelmaa.
Varsinkin Val Kilmer, joka on ikäpolvensa harvoja Hollywood näyttelijöitä joilla on akateeminen näyttelijätutkinto on viidenkympin tienoilla omaksunut Marlon Brandon mietteliään ja hitaasti puhuvan metodinäyttelemisen tyylin. Elokuvan tappelut(on useita) ovat juuri niin brutaaleja ja nopean tehokkaita, kuin voisi niiden tosielämässä kuvitella olevan. Genren perinteitä kunnioittaen Felonissakin suurin osa sivuosissa olevista näyttelijöistö on vankeja tai ex-vankeja. Voin sanoa, että karjut ovat sen näköisiä et mielellään en haluaisi olla missään tekemisissä noitten tyyppien kanssa. Elokuva ansaitsee hyvän arvosanan. Ilman liian helppoa ja hätäistä loppuratkaisua aineksia olisi ollut parempaankin. Uusin suuntaus näyttäisi olevan, että Aryan Brotherhood pitää jöötä, mitä tulee jengien välisiin suhteisiin. Puhtaasti neljän saippuan elokuva!