Jacques Tati

En pitänyt aikoinaan Riemulomasta hirveästi mutta kaikki muut ovat oikein mainioita. Paradea en ole kai nähnyt. Pitäisi tsekata se Riemulomakin uudestaan. Fiilistelyn ja upean audiovisuaalisen ilmeensä myötähän nämä aukeavat, eivät gagien.

Play Time ****½

Jour de fête ****

Trafic ****

Mon oncle ***½

Les Vacances de Monsieur Hulot ***

Lystikas kirjeenkantaja 4



Hauska.



Riemuloma 5



Hieno ja terava ironinen analyysi ranskalaisista muuttuneessa maailmassa sotien jalkeen. Loppukohtaus kaikessa melankolisuudessaan omia suosikkeja.



Enoni 4



kts ylla, "suora jatko- osa" Riemulomalle. Maailma on vaan taas menny 10v (tjsp) eteenpain ja muuttunu.



Trafic 4,5



Hieman kapeampi nakokulma, mutta sitakautta villimpi ja vapaampi lopputulos.



Traficin suuruus mulle on siina miten se komppaa hienosti (eri tavalla mutta yhta julmasti) samoja teemoja mita Godardin jumalainen Weekend.



Playtime jostain kumman syysta nakematta, mutta vois kuvitella sen kehittelevan samoja teemoja entisia pidemmalle. (?)

Kyllähän Playtime on ainut näistä, joka ei saa raivon partaalle. Vitun ranskalainen pelle

Antti Tohka ( 9.12.2008 17:22)

Kyllähän Playtime on ainut näistä, joka ei saa raivon partaalle. Vitun ranskalainen pelle

Selitäppä suomalainen pelle, että miten Playtime eroaa niistä muista niin radikaalisti?

(The Lukewarm.) ( 9.12.2008 17:15)

Antti Tohka ( 9.12.2008 17:22)

Kyllähän Playtime on ainut näistä, joka ei saa raivon partaalle. Vitun ranskalainen pelle

Selitäppä suomalainen pelle, että miten Playtime eroaa niistä muista niin radikaalisti?

No se on sentään visuaalisesti aika kiinnostava, toisin kuin noi tylsät lomavideot ja muu koikkelointi.

Playtimen ranskankielinen versio on mun aikuisiän suosikki, harmi että Bristolissa viitisen vuotta sitten nähty uusi 70 mm ‑kopio oli englanninkielinen joka oli selvästi vähemmän hauska, vaikka sisällölliset erot oli minimaalisia. Osoittaa, miten pienistä nyansseista Tatin huumorissa on kyse. Yllättävän usein huomaa diggaavansa Tatin huumorilla ja hyvällä tyylillä kuvaamaa modernisoitumista ja teollistumista jota elokuvat oletetusti vastustavat, ainakin peruskritiikin tulkintojen mukaan.

Kaikkien aikojen suosikkijakso: hautaseppele-gagi elokuvasta Riemuloma Rivieralla (joka ei btw tapahdu Rivieralla).

Trafic (1971)



Tatin viimeinen suuri hetki osui 70-luvun alkuun, kun herra Hulot sai vielä kerran seikkailla modernissa maailmassa. Tätä mainiota elokuvaa on moitittu sen huumorin vähäisyydesta sekä hitaasta etenemisestä, mutta omasta mielestäni juuri leffan rauhallinen tahti on sen vahvin puoli. Aiemmissa elokuvissa Tati on kiiruhtanut vitsistä toiseen välillä turhankin kiivaaseen tahtiin ja juoni on saanut kärsiä siinä sivussa. Trafic sitä vastoin on juoneltaan kenties ehyin Tatin elokuva, joka kulkee johdonmukaisesti alusta loppuun saakka.



Amsterdamin autonäyttelyyn matkalla oleva seurue päätyy ongelmasta toiseen, kun nimenomaan auto-ongelmat ja niistä välillisesti johtuvat viivästykset saavat matkan venymään päivien mittaiseksi. Elokuva irvailee säällisesti niin autoileville massoille kuin koko autoilun kulttuurille, jonka pienten oikkujen orjia kaikki lopulta ovat. Belgian ja Alankomaiden erilaisuudet tuodaan myös esille, tosin nytkin Tati käsittelee aiheitaan silkkihansikkain ja jättää matalaotsaisuuden muille.



Vitsiensa puolesta ei välttämättä ihan parhainta Tatia, mutta elokuvana viehättävä ja leppoisa. Leffa jolle oikeasti kannattaa uhrata se reilu puolitoista tuntia aikaa.