Chinese Democracy

Aivan karmeeta kuraa jos se 12:n piisin nettiin vuotanut levy on oikea. Äänipuuro voisi olla levyä parhaiten kuvaavin adjektiivi. Jostain luin että Chinese Democracy jatkaa siitä mihin illusionit jäi ja tottahan se: levy on yhdistelmä illusioneiden viimeisiä piisejä, Comaa ja My Worldia. Axl vinkuu kyllä edelleen mallikkaasti, siitä voisi antaa melkein yhden tähden.

Älkää ihmeessä ostako, mä en ainakaan aio.

On. Muistaakseni kolmas tai neljäs tms. piisi. Joo, kenties levyn parhaimmistoa mutta tuokin piisi on pilattu ylituotannolla jossa kaikki soittimet on vampattu uudestaan ja uudestaan kompuuttereiden läpi niin että tuloksena on tunkkaista mössöä mikä aiheuttaa jonkinlaisen äänellisen ähkyyn. Siis sama ongelma kuin koko levyssäkin: Muutamat hyvätkin ideat tuhotaan karmealla tuotannolla.

Ei tulisi mieleenkään ostaa. Ihan vaan senkään takia, että W.A.R. on kusipää eikä edes hyvällä tavalla.

sud ( 18.11.2008 10:04)

Kuulin jonkun demoversion biisistä Better(joka loppui kesken) ja tämä ainakin vaikutti hyvältä...onko levyllä?

Eiku otetaas takaisin sen verran että kyseessä on avausraidasta, sekoitin sen IRS:ään. Better ei ehkä kärsi megalomaniasta niin pahasti kuin muu levy.



Nyt kun kuuntelen toisen kerran levyä läpi niin pahin vika taitaa olla aivan käsittämättömän kauhean kuuloinen rumpukomppi joka tuputtaa läpi levyn melkein samanlaisena. Piiisistä toiseen. Ihan kuin joku olisi just ostanut anttilasta synan ja päättänyt duunata vähän rumpusaundeja. Ja kyse ei ole tosiaankaan mistään sympaattisesta lo-fi/elektro eksperienssistä vaan vain erittäin kökön kuuloisesta jumputuksesta.

Ilmestyykö tämä nyt muka ihan oikeasti? Päivä on ilmeisesti jo annettu mutta kai vielä jotain ehditään keksiä....

Rolling Stonesin Chinese Democracy-arvostelu

Red Right Hand ( 18.11.2008 11:12)

Aivan karmeeta kuraa jos se 12:n piisin nettiin vuotanut levy on oikea. Äänipuuro voisi olla levyä parhaiten kuvaavin adjektiivi. Jostain luin että Chinese Democracy jatkaa siitä mihin illusionit jäi ja tottahan se: levy on yhdistelmä illusioneiden viimeisiä piisejä, Comaa ja My Worldia. Axl vinkuu kyllä edelleen mallikkaasti, siitä voisi antaa melkein yhden tähden.



Älkää ihmeessä ostako, mä en ainakaan aio.

Lupaavalta vaikuttaa! Use Your Illusion II oli yhtyeen ja 90-luvun paras levy, ja uudet kappaleet kuulostivat Hesan keikalla hienoilta.

Kyllä tämä on otettava jossain vaiheessa kuunteluun. Sinkkubiisi oli keskiverto kappale, jonka perusteella itse levystä on vaikea sanoa vielä mitään.

Levyä voi kuunnella torstaista alkaen bändin MySpace-sivuilta (sunnuntaihin asti).

No täytyyhän sitä maailman kallein levy ostaa -> kunhan hinta tippuu sinne kympin tienoille. Sinkkubiisi on tosiaan aika tasapaksu, mutta kyllä odotukset on silti aika kovat.

Ja mitä vikaa Comassa on? Yksi UYI:den parhaista biiseistä!

Parin päivän levyn kuuntelun jälkeen pitää ehkä vähän antaa siimaa – muutama piisi jopa soi mielessäkin välillä ja sekametelistä saa jotain tolkkua.

Mutta edelleen se tarpeeton ylituotanto viduttaa, pahimpana se nolo rumpukone. Samaten sinkkupiisin sekvensseriskebat kuullostavat auttamattoman vanhanaikaiselta, näin 2000-luvun garage-revivalin jälkeen. Samanlasia ajastaan jälkeen jääneitä industrysaundeja on muitakin pitkin levyä. Suutari pysyköön lestissään, hitto.



Hesarissa huomioitu balladimeininki ei mua oikeastaan häiritse niin paljon – jos edes yksi piisi pystyttäisiin vetämään ilman viuluja ja muuta stadionmeininkiä. Balladien sävellysten suhteen ei tietenkään päästä minnekään November Rainin tasoille, mutta kyllä se suurempi ongelma on se tarpeeton paisutus jossa piisin kasvamisen sijaan kasvatetaan äänimassaa heittämällä kehiin lisää soittimia.



Tietenkin jos tämä olisi jonkun muun "bändin" levy niin sille antaisi enemmän anteeksi. Gunnarin kohdalla rima on vain paljon korkeammalla ja oikeastaan levy onkin pettymys kahdella eri tavalla: Se ei ole huippulevy, mutta ei myöskään täydellinen epäonnistuminen. Harmillisen keskinkertainen, mikä rockissa on kyllä pahin mahdollinen kategoria.