Jan Kounen: Blueberry

Yeah, tämä tuli nähtyä ja on kyllä hyvä, omalla tavallaan oikeastaan loistava... Pakko nähdä uudelleen pian. Ja tämä elokuva on sitten aivan absoluuttisen välttämätöntä katsoa teatterissa, en osaa edes kuvitella tämän tsekkaamista tv-ruudusta tai välttämättä edes videotykiltä.

Minimalistinen "juoni" alkaa noin 45 minuutin jälkeen, sitä ennen on vain.. "kohtauksia". Kärsivällisyys palkitaan...



Vähän kuin Kubrickin 2001, mutta selvästi parempi elokuva.

Huh, tämän elokuvan valmistumista on odotettu malttamattomasti ja pahinta peläten. Onneksi pelkoni ovat ilmeisesti turhia. Onko tämä muuten enemmän juoni- vai toimintapainotteinen elokuva (tässä tapauksessa näiden sopiva suhde olisi tietysti optimaali)?

Parempi kuin Dobermann?

Eipä tässä ole juuri juonta ja toimintaakin on varsin vähän, mutta onpa ainakin ihmisiä, toisin kuin 2001:ssä.

Suurin osa ihmisistä tulee todennäköisesti vihaamaan Blueberryä lähinnä väärien odotusten vuoksi. Itselläni ei ollut mitään odotuksia kun menin katsomaan, ja vähäiset ennakkotietoni sisällöstä osoittautuivat 90-prosenttisesti virheellisiksi.

Jeps, on hyvä! En erityisemmin välittänyt Kounenin aiemmista tuotoksista mutta tämä iski. Tosiaan snadisti parempi kuin 2001.

Django Kill tuli hieman mieleen alussa – ja oikeastaan muutenkin.

Koska Blueberry tulee teattereihin?

Dotcom (12.2.2004 18:15)

Koska Blueberry tulee teattereihin?

12.3. Cinema Mondon ilmoituksen mukaan 15 kopiolla (Mondon ennätys).

Traileri olikin siinä mielessä kiinnostava että ensin tunnuttiin rakentavan peruslänkkäriä mutta sitten loppupuolella heittäydyttiin shamanismivaiheelle ja päässäni rupesi pyörimään että paljonkohan sitä peyotea on pureskeltu kuvauksissa, mutta kuulostaa kyllä kiintoisalta ja menen taatusti katsomaan.

kun on vaahtosammuttimen kokoisesta diggaillut sarjakuvaa niin pakkohan tämä on nähdä

Traileri oli tosiaan vakuuttava, vaikka en länkkäreistä juuri välitä, mutta tämä vaikutti vähän erilaiselta. En ensin tunnistanut Casselia, kun vasta ihan lopussa.

No ei tämä nyt mikään tavallinen "länkkäri"

todellakaan ole.



"An etherreal, stylized fever-dream of America´s Old West...

Scalping, gunplay and betrayal intervene en route to a mental duel on the

spirit-demon plane that may be the closest this generaion will get to having

its own variation on the "Stargate" sequence on Kubrick´s "2001: A Space

Odyssey". Iridescent snakes and other writhing emblems of shamanic essence

are fetchingly rendered via elaborated 3-D animation. ... Throughout his

visually ravishing sophomore feature, helmer Kounen is obviously in command

of every frame." – VARIETY – Lisa Nesselson

Mikähän ihme "verrataan Blueberryä 2001:seen"-syndrooma tuon leffan tiimoilta on?

Jossain välissä valoja liikkuu silmissä? Hal 9000 (?) niminen intiaani käy yhden miehen sotaan? Musta neliö aiheuttaa perversioita?

Katso leffa niin ymmärrät itse, eikä tarvitse kysellä pöhköjä.

No jos 2001-vertaus aiheuttaa liikaa päänsärkyä, niin sovitaan että se on Ilmestyskirja Nytin (orig.) positiivishenkinen variaatio.

Olipas aika hyvä filmi. Paljonpuhutun 2001:n lisäksi tuli mieleen Wong Kar-Wain Ashes of Time. Blueberryn kerronta on samantyylistä mutta kuitenkin paljon selkeämpää, vaikka elokuva on silkkaa tajunnanvirtaa niin en kokenut missään vaiheessa totaalista kärryiltä tipahtamista. Dobermanniin verrattuna paljon vähemmän tappamista ja huumoria, Blueberry-sarjikseen verrattuna paljon enemmän shamanismia... Django Kill, Huuliharppukostaja ja Hurja joukko on epäilemättä katsottu, mutta kokonaisuus on lähempänä Carlos Castanedan ja Gabriel Garcia Marquezin maailmoja kuin mitään westerniä. Elokuvahistorian parhaat ilmakuvaukset.

Castaneda tuli mullekin ekana mieleen tästä pläjäyksestä. Alun kamera-ajo kotkineen kaikkineen, komian musiikin kera sai melkein stondiksen aikaan, niin hyvä fiilis siinä oli. Kokonaisuutena en kyllä ihan jaksanut pysyä messissä loppun asti. Loppu olikin sitten silkkaa pejotea, ilman mitään tolkkua. Hieman jäi ontto vaikutelma – paljon komeita kuvia, siinä kaikki. Hieno homma kuitenkin että joku pistää kunnolla rahaa haisemaan visionsa opastamana. Joku keskinkertaisempi elokuvantekijä olisi tyytynyt lopussa ehkä maksimissaan muutaman minuutin psykedeliakuvastoon mutta Kounen antoi palaa kunnolla. Kannattaa tämä siis ehdottomasti käydä katsomassa. Jos ei muuten niin Juliette Lewiksen pillun takia.