Elitistien teemaviikko 33

Fernando Di Leo:

Kidnap Syndicate

‑Ensimmäiset puoli tuntia oli melkoisen puuduttavaa paikoillaan junnaamista mutta vihdoin sen ei-niin-yllättävän käänteen alkaakin ihan hyvä meininki. Elitistin arvostelussa mainitaankin hyvin leffan hyvät sekä huonet puolet, eli hyvä leffa mutta Di Leon leffaksi keskitasoa.

Georges Lautner :

Professionnel, Le (1981) ****

Oikein mainio Ranskalainen rikoselokuva johon liittyy myös kansainvälinen politiikka. Jean-Paul Belmondo esittää Ranskan salaisen palvelun agenttia joka on lähetetty tappamaan eräs diktaattoriaan päätynyt afrikkalainen presidentti. Poliittinen ilmapiiri on kuitenkin muuttunut lyhyessä ajassa ja Ranska päättääkin ilmiantaa missioon lähetetyn agentin paikallisille viranomaisille. Tämän johdosta agentti joutuu afrikkalaisen oikeuden edessä huumattuna myöntämään syyllisyytensä. Koittaa kovat ajat vankilassa, josta miehen onnistuu kuitenkin paeta. Sen jälkeen olisikin tehtävä tilit selviksi niin afrikkalaisen diktaattoripresidentin kuin oman maan petturien kanssa. Takaa-ajoja, väkivaltaa, kauniita naisia ja tiukka loppu. Kaikki toimii oikeastaan varsin hyvin. Morriconen säveltämä hieno tunnari soi ehkä hieman liian monessa kohtauksessa. Belmondon tilalle olisi helppo kuvitella Charles Bronson, tämä ei tietenkään tarkoita etteikö Belmondo suoriutuisi roolistaan hyvin.

Vielä toinen leffa tälle päivälle

Gianni Martucci: Blazing Flowers/Milano... difendersi o morire

Marc Porcelin näyttelemä jätkä pääsee kuuden vuoden jälkeen pois vankilasta ja aikoo pysyä erossa rikollisesta maailmasta mutta huonolla menestyksellä kun George Hilton on tällä kertaa sivussa seuraava viiksekäs poliisi.

Ei niin toiminnallinen leffa kuin italokrimet yleensä. Se nyt ei välttämättä ole huono asia jos juonipuoli ja ihmiskuvaus olisi kunnossa (kuten Solliman krimeissä) mutta eipä tämä oikein toiminut siltäkään osin. Onneksi tissejä näkyy hyvin joten ei ollut ihan turha leffa tämäkään.

Ainakin mulla joskus olleessa Blazing Flowersissa kuului elokuvan ja kasetin ns nauhoitusosuuden ihan lopussa jotain suomenkielistä mutinaa ja marmatusta. En tiedä miten se oli sinne päätynyt, liekö monistushommissa vai vain tuolle nauhalle.

Convoy Busters

Massin todella yhdentekevä poliisi-hoitaa-hommat räpellys. Pitkästyttävä ja kaikinpuolin surkea esitys.

Carlo Lizzani:

Banditi a Milano

Varhainen dokumentaarinen krime Lizzanilta. Aluksi Tomas Milianin esittämä poliisi kertoo dokumenttiryhmälle erilaisista rikollisuuden muodoista, sitten siirrytään takaumien kautta itse tarinaan joka se taas perustuu tositapahtumiin (ainakin imdb:n mukaan). Huomattavasti Robert De Niroa muistuttava Gian Maria Volonte esittää yhden parhaista rooleistaan pääosassa pankkirosvojoukon pomona. Ray Lovelock on mukana tutussa nuorisorikollisen osassaan.



Hyvä käsikirjoitus, ohjaus, näyttelijät ja kunnon toimintaakin on enemmän kuin osasin odottaa ennen 70-lukua tehdyltä krimeltä. Erityisesti hieno ja erilainen loppu jäi mieleen tästä. Mulle ehkä genren top10 kamaa.

Michele Massimo Tarantini: Gangsterit (Crime Busters)

Erinomainen, juonellisesti massasta poikkeava toimintakrimi – jossa poikkeuksellisesti myös kyseenalaistetaan väkivallan käyttöä ja poliisivaltioajatusta eikä ihan simppeleitä ratkaisuja anneta etenkään lopussa. De Angeliksien musiikki-äänimaailma on myös maininnan arvoinen.

HAHAHA

Fernando Di Leo: Killer vs Killers

‑Leffa alkaa ihan lupaavana spesialisti-leffana mutta huh, sitten Di Leo tuuppaakin silmille naurettavia Ed Wood-tason pienoismalliräjähdyksiä, toimintakohtauksia joiden ohjaus muistuttaa Teddy Pagen filippiniläisleffoja ja aivan älyttömiä wtf-hetkiä kuten hämäyksenä käytetty alaston, trampoliinilla pomppiva nainen. Kaikkein eniten kyllä nauratti vanha pervo pappa jonka olohuoneessa tanssii jatkuvasti 2 alastonta naista. Sitten kun pappa on miljoonan verran rikastunut onkin jo varaa neljään alastomaan naiseen. Lopussa Henry Silva räjäyttää roistoja singolla atomeiksi ja ampuu pistoolilla omalta pihaltaan jossain kaukana tiellä ajavan auton tuleen.

Bastard ( 13.8.2008 20:11)

HAHAHA



Fernando Di Leo: Killer vs Killers

‑Leffa alkaa ihan lupaavana spesialisti-leffana mutta huh, sitten Di Leo tuuppaakin silmille naurettavia Ed Wood-tason pienoismalliräjähdyksiä, toimintakohtauksia joiden ohjaus muistuttaa Teddy Pagen filippiniläisleffoja ja aivan älyttömiä wtf-hetkiä kuten hämäyksenä käytetty alaston, trampoliinilla pomppiva nainen. Kaikkein eniten kyllä nauratti vanha pervo pappa jonka olohuoneessa tanssii jatkuvasti 2 alastonta naista. Sitten kun pappa on miljoonan verran rikastunut onkin jo varaa neljään alastomaan naiseen. Lopussa Henry Silva räjäyttää roistoja singolla atomeiksi ja ampuu pistoolilla omalta pihaltaan jossain kaukana tiellä ajavan auton tuleen.

Älä unohda sitä pöllön käyttämistä heittoaseena!

Taitaa ajan puutteen vuoksi eurocrimeviikko loppua tähän, joten otin lopuksi jotain kevyempää, eli:

Bruno Corbuccin Hit Squad/ Squadra antifurto

Meitsi kyllä jotenkin diggaa näitä Tomas Milianin Nico Giraldi leffoja, mukavaa vaihtelua muuten niin totiseen ja väkivaltaiseen menoon. Tomas Milianin vaihtuvat kuteet jaksaa naurattaa ja onhan näissä loistavat musiikitkin De Angelisin veljeksiltä.

Antti Tohka ( 14.8.2008 08:13)

Älä unohda sitä pöllön käyttämistä heittoaseena!

Hitto, tää pitäis vissiin nähdä viimeinkin.

Sollima:

Revolver

Tästä on kaikki olennainen sanottu. Loistava.



Fulci: Luca il contrabbandiere aka Contraband / Naples Connection / Smuggler

Tämä tuntui tällä viikolla kovassa seurassa varsin mitäänsanomattomalta tekeleeltä. Lucan vaimon ruikutus vain ärsytti ja rajut goreilut tuntuivat kovin päälleliimatuilta. Sama koski niitä muutamaa varsin sadistista kohtausta. Ihan kuin elokuvassa olisi ollut ensin ne sadistiset kohtaukset, sitten siihen olisi ripoteltu muutamat Fulcille tyypilliset goreilut ja sen jälkeen mietitty että miten tämä kaikki saadaan juonellisesti kasaan. Ja lopputuloksena ei kovinkaan hyvin. Kyllähän tällaisia sujuvasti katselee (ja etenkin jos katselisi perjantai-illan ratoksi muutaman bissen ohessa), mutta nyt Revolverin jälkeen tämä oli armottoman kovassa seurassa. Katsoin tämän Blue Undergroundin DVD:ltä, jossa on surkeahko enkkudubbi ja melkoisen utuisen pehmeä kuva. Onko kenelläkään tietoa AWEn julkaisun laadusta?

Heroin Busters.

Viikon toinen Busteri olikin sitten aivan eri maata, kuin Massin tylsäily. Ei ehkä Enskan parhaita, mutta kyllä hän onnistuu aina elokuvansa ahtamaan täyteen kaikkea päräyttävää. Loppu oli kyllä naurettava.

Taisi loppua rikollisviikko osaltani tähän, kun lähden metsään. Ehkä jatkan itsekseni vielä ensi viikolla... (Ja onhan kolme leffaa sentään saman verran kuin mitä sain aikaiseksi katsoa koko viime kuukauden aikana.)

Enzo G. Castellari: Street Law (Il cittadino si ribella, 1974) **½



Varsin pätevästi tehty elokuva, mutta Franco Nero vetää hahmonkin tasolla typerän pääroolin aivan liian överisti. Juonessakin on hölmöyksiä, etenkin Neron ja pikkurikollista esittävän Preten suhde, joka ei vaan toimi yhtään. Enzo G. pitää paketin kuitenkin mallikelpoisesti kasassa ja toiminta on italialaiseksi kiitettävän fyysistä, kuten ohjaajan elokuvissa yleensä. Kaiken kaikkiaan silti pettymys, joka innosti katsottaessa yllättävän vähänlaisesti.



Michele Massimo Tarantini: Man Called Magnum (Napoli si ribella, 1977) *½



Castellarin elokuva on kuitenkin tanakkaa laatua verrattuna päivän toiseen "...si ribellaan", eli otsikonmukaiseen Tarantinin Luc Merenda ‑tyhjänpäiväisyyteen, joka onnistuu olemaan kaikilta osa-alueiltaan kokonaisvaltaisen mitätön. Man Called Magnumissa ei ole yksinkertaisesti yhtään mitään merkillepantavaa, enkä suosittele leffaa kenellekään, mutta ihmeen helposti ja vittuuntumatta sen kuitenkin yhdeltä istumalta hotkaisi.

Jarkko Kuittinen ( 14.8.2008 20:58)

Antti Tohka ( 14.8.2008 08:13)

Älä unohda sitä pöllön käyttämistä heittoaseena!

Hitto, tää pitäis vissiin nähdä viimeinkin.

Harvoja 2500mk:n FIx:ä.