22.6.2008 09:25
Myönnettävä on, että vielä pari vuotta sitten kyseiseltä ajanjaksolta olisin pystynyt mainitsemaan ja kehumaan ainoastaan Palmut ja Donnerit. Onneksi pikkuhiljaa asenne ongelmat ja näkökannat ovat hieman avartuneet, johon syynä ovat olleet muutamat hienot tärpit jotka ovat vastaan tulleet viime aikoina.
Kehuja, moitteita ja muuta avointa keskustelua kotimaisen elokuvan antoisilta vuosikymmeniltä.
Särkkä: Kuu on vaarallinen (1962)
Toimitusjohtaja nappaa mökkireissulla femme fatale Elsien uuden Plymouth Sport Furyn kyytiin. Nopeasti pikatuttavuus muuttuu himojen ja halujen vyyhdiksi. Paikallinen naissankari iskee myös silmänsä upeaan kaunokaiseen ja lopulta väistämätön yhteentörmäys on edessä kohtalokkain seurauksin.
Yleensä vältän viimeiseen asti Suomen Filmiteollisuus Oy:n tuotantoa mutta tällä kertaa isäukko sai vakuuttuneeksi, että tämä kannattaa katsoa. Oli kuulema nähnyt ensimmäisen kerran alkuvuodesta 62 ja sen jälkeen lukuisia kertoja.
Täytyy tunnustaa, että ei tuottanut pettymystä. Liana-Kaarina aivan maailmanluokan ulkonäöllä ja vartalolla erittäin uskottava roolissaan. Myös Tj Lehtojan auto valinta oli nappi. Kyllä vielä kuusikymmentä luvulla lähes kaikki itseäänkunnioittavat menestyvät liikemiehet ajoivat aina jenkeillä. Tarinan mukaan Liana-Kaarinan uintikohtaukset oli kuvattu konjakin voimalla.
Lindman: Laukaus Kyproksessa (1965)
Elokuvan kohtalokas nimi jää kyllä arvoitukseksi. Laukaus tosin tapahtuu mutta elokuvan kannalta sillä ei ole mitään merkitystä. Puhdas rakkaustarina suomalaisen rauhanturvaaja vääpelin ja paikallisen neitokaisen välillä. Onpa Lindman ottanut mukaansa myös omanlaisensa romanttisen rantakohtauksen. Tosin tyttö ja kohtaus ei lämpene aivan esikuvansa From Here to Eternity tasolle. Elokuvallisesti ei mikään merkittävä tapaus mutta vuosien jälkeen hyvä muistutus pitkäaikaisesta ja laadukkasta suomalaisesta rauhanturvaaja työstä. Kyproksellakin heitä kaiketi palveli toistatuhatta miestä.
Elokuvan alussa kiitetään paikallista politbyroota ja asukkaita lämpimästä yhteistyöstä. Tosiasiassa asiat lienee olleet vallan toiset.
Kassila: Päämaja (1970)
Suomalaisten oma Der Untergang ja vieläpä reilut kolme vuosikymmentä aikaisemmin, kuin meidän liittolaisen oma versio. Mikkelissä kesällä 1944 vietettiin Suomen kannalta strategisesti tärkeimpiä hetkiä sodan ja koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Viipuria ei voitu pelastaa mutta hetkellisesti balsamia haavoihin saatiin torjuntavoitolla Pohjoismaiden historian suurimmassa koskaan käydyssä taistelussa Tali-Ihantala.
SF-filmien perinteinen teatraalisuus on läsnä mutta tälläiseen miljööseen ja puolustusvoimain ylimpään johtoon liitettynä se jopa tuntuu hyvinkin aidolta. En ymmärrä miksi moni kriitikko arvostelussaan mainitsi mukana olevan väkisin liitetyn romanssin, kuitenkaan asia ei ollut näin. Tällä tietysti viitattiin eversti Markovillan ja hänen vaimonsa kohtauksiin, joilla oli kuitenkin paljon suuremmat ja merkittävämmät tarkoituspohjat, kuin pelkkä hunaja.
Todella hieno ja merkittävä suomalainen elokuva suomalaisille.
Kassila: Tulipunainen kyyhkynen (1961)
Pienenä yksityiskohtana Palon esittämällä tohtorilla on kulkuneuvona upouusi Mercury Park Lane. Jenkit olivat tuolloin Suomessa niin hurjan kalliita, että lähinnä niihin oli vain varaa suurilla firmoilla edustusautoiksi, toimitusjohtajilla henkilökohtaiseen käyttöön sekä suurimpina yksittäisinä omistajina olivat nimekkäimmät viihdetaiteilijat, lääkärit & kulta- ja koruliikkeiden omistajat. Jälki käteen on hyvä ja helppo sanoa, että erinomainen päätös Tauno Palon pitkälle elokuva uralle. Tohtori Aitamaan rooli vaatii juuri sitä elämän kuluttamaa rosoisuutta ja kokemusta, joka on myös naamalta näkyvä. Aivan kuten ohjaaja Peckinpah sanoi William Holdenista Pike Bishopin roolissa. Tulipunaisessa kyyhkysessä myös Helen Elde on mahtava. Ravintola-kohtauksessa ne silmät ovat, kuin seireenin laulua eikä kukaan mies olisi voinut vastustaa niitten lumoa. Mahtavinta on kuitenkin se lopullinen muodonmuutos herttaisesta nuoresta naisesta halpaan lutkaan.
Ehdottomasti pieni klassikko kotimaiselta kultaiselta 60-luvulta.
Pakkasvirta: Kesäkapina (1970)
Niskanen: Asfalttilampaat (1968)
