60- ja 70-luvun kotimaista

Goose 22.6.2008 09:25

Myönnettävä on, että vielä pari vuotta sitten kyseiseltä ajanjaksolta olisin pystynyt mainitsemaan ja kehumaan ainoastaan Palmut ja Donnerit. Onneksi pikkuhiljaa asenne ongelmat ja näkökannat ovat hieman avartuneet, johon syynä ovat olleet muutamat hienot tärpit jotka ovat vastaan tulleet viime aikoina.



Kehuja, moitteita ja muuta avointa keskustelua kotimaisen elokuvan antoisilta vuosikymmeniltä.



Särkkä: Kuu on vaarallinen (1962)

Toimitusjohtaja nappaa mökkireissulla femme fatale Elsien uuden Plymouth Sport Furyn kyytiin. Nopeasti pikatuttavuus muuttuu himojen ja halujen vyyhdiksi. Paikallinen naissankari iskee myös silmänsä upeaan kaunokaiseen ja lopulta väistämätön yhteentörmäys on edessä kohtalokkain seurauksin.

Yleensä vältän viimeiseen asti Suomen Filmiteollisuus Oy:n tuotantoa mutta tällä kertaa isäukko sai vakuuttuneeksi, että tämä kannattaa katsoa. Oli kuulema nähnyt ensimmäisen kerran alkuvuodesta 62 ja sen jälkeen lukuisia kertoja.

Täytyy tunnustaa, että ei tuottanut pettymystä. Liana-Kaarina aivan maailmanluokan ulkonäöllä ja vartalolla erittäin uskottava roolissaan. Myös Tj Lehtojan auto valinta oli nappi. Kyllä vielä kuusikymmentä luvulla lähes kaikki itseäänkunnioittavat menestyvät liikemiehet ajoivat aina jenkeillä. Tarinan mukaan Liana-Kaarinan uintikohtaukset oli kuvattu konjakin voimalla.



Lindman: Laukaus Kyproksessa (1965)

Elokuvan kohtalokas nimi jää kyllä arvoitukseksi. Laukaus tosin tapahtuu mutta elokuvan kannalta sillä ei ole mitään merkitystä. Puhdas rakkaustarina suomalaisen rauhanturvaaja vääpelin ja paikallisen neitokaisen välillä. Onpa Lindman ottanut mukaansa myös omanlaisensa romanttisen rantakohtauksen. Tosin tyttö ja kohtaus ei lämpene aivan esikuvansa From Here to Eternity tasolle. Elokuvallisesti ei mikään merkittävä tapaus mutta vuosien jälkeen hyvä muistutus pitkäaikaisesta ja laadukkasta suomalaisesta rauhanturvaaja työstä. Kyproksellakin heitä kaiketi palveli toistatuhatta miestä.

Elokuvan alussa kiitetään paikallista politbyroota ja asukkaita lämpimästä yhteistyöstä. Tosiasiassa asiat lienee olleet vallan toiset.



Kassila: Päämaja (1970)

Suomalaisten oma Der Untergang ja vieläpä reilut kolme vuosikymmentä aikaisemmin, kuin meidän liittolaisen oma versio. Mikkelissä kesällä 1944 vietettiin Suomen kannalta strategisesti tärkeimpiä hetkiä sodan ja koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Viipuria ei voitu pelastaa mutta hetkellisesti balsamia haavoihin saatiin torjuntavoitolla Pohjoismaiden historian suurimmassa koskaan käydyssä taistelussa Tali-Ihantala.

SF-filmien perinteinen teatraalisuus on läsnä mutta tälläiseen miljööseen ja puolustusvoimain ylimpään johtoon liitettynä se jopa tuntuu hyvinkin aidolta. En ymmärrä miksi moni kriitikko arvostelussaan mainitsi mukana olevan väkisin liitetyn romanssin, kuitenkaan asia ei ollut näin. Tällä tietysti viitattiin eversti Markovillan ja hänen vaimonsa kohtauksiin, joilla oli kuitenkin paljon suuremmat ja merkittävämmät tarkoituspohjat, kuin pelkkä hunaja.

Todella hieno ja merkittävä suomalainen elokuva suomalaisille.



Kassila: Tulipunainen kyyhkynen (1961)

Pienenä yksityiskohtana Palon esittämällä tohtorilla on kulkuneuvona upouusi Mercury Park Lane. Jenkit olivat tuolloin Suomessa niin hurjan kalliita, että lähinnä niihin oli vain varaa suurilla firmoilla edustusautoiksi, toimitusjohtajilla henkilökohtaiseen käyttöön sekä suurimpina yksittäisinä omistajina olivat nimekkäimmät viihdetaiteilijat, lääkärit & kulta- ja koruliikkeiden omistajat. Jälki käteen on hyvä ja helppo sanoa, että erinomainen päätös Tauno Palon pitkälle elokuva uralle. Tohtori Aitamaan rooli vaatii juuri sitä elämän kuluttamaa rosoisuutta ja kokemusta, joka on myös naamalta näkyvä. Aivan kuten ohjaaja Peckinpah sanoi William Holdenista Pike Bishopin roolissa. Tulipunaisessa kyyhkysessä myös Helen Elde on mahtava. Ravintola-kohtauksessa ne silmät ovat, kuin seireenin laulua eikä kukaan mies olisi voinut vastustaa niitten lumoa. Mahtavinta on kuitenkin se lopullinen muodonmuutos herttaisesta nuoresta naisesta halpaan lutkaan.

Ehdottomasti pieni klassikko kotimaiselta kultaiselta 60-luvulta.



Pakkasvirta: Kesäkapina (1970)

Niskanen: Asfalttilampaat (1968)
Jerobeam 23.6.2008 11:07
http://smackthejack.net/uutinen.phtml?id=4084



Erinomaista, että ovat alkaneet julkaisemaan näitä dvd:nä. Missähän viipyy Mikko Niskasen ohjaamat Pulakapina ja Syksyllä kaikki on toisin?
Goose 27.6.2008 09:41

Kivikoski:

Kesyttömät veljekset (1969)

Eero jonka mielestä elämän tarkoitus ja tie onneen on kurinalaisen elämän ja kovan työn kautta, kun taas Erkki on loppusuoralla oleva yliopisto-opiskelija, jonka elämän katsomus ja näkemys lähtee valtion ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kautta, eikä yksilön omilla tarpeilla ole niin väliä. Eeron otettua hatkat suuresta painotalosta ja ryhtymällä yksityisyrittäjäksi pienessä kirjapainossa piti olla monien ongelmien ratkaisu mutta tuliko siitä lopulta kuitenkin ylitsepääsemätön haaste niin rahan, kuin avioliitonkin suhteen. Pikkuveli Eki omien aatteiden ja mielenosoitusten lomassa antaa tyttöystävänsä kanssa tervetullutta kriisiapua niin raha, kuin parisuhde terapian muodossa mutta onko molemmissa asioissa pudottu kuiluun josta ei enää ole nousua.

Veljekset Melasniemet ovat todella hyvässä vedossa saaden hyvää tukea Riittaliisa Helmiseltä ja Tarja Markukselta, jotka eittämättä edustivat 60-luvun lopun suomalaista naiskauneutta parhaimmillaan. Elokuvassa sivutaan loistavasti aihetta, jota nykypäättäjät eivät ilmeisemmin osaa tai halua erottaa toinen toisistaan. Miksi aina puhutaan hyvinvointivaltiosta vaikka pitäisi ennemminkin puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Taannoisessa haastattelussa Ulf Sundqvist kysyi ja ajoi saman asian puolesta mutta vastauksia ei liiemmin ole kuulunut. Elokuvasta on viime vuosina muodostunut hyvin henkilökohtainen. Ei sillä, että työskentelen samalla alalla kuin elokuvan Eero, olen pikkuveli tai seuraan ja olen kiinnostunut elokuvan Ekin kaltaisesta ajatusmaailmasta.

Erinomainen elokuva, jonka merkitys ja sanoma ei juurikaan ole vanhentunut neljässäkymmenessä vuodessa. Tätä asiaa kuvaa hyvin Eeron esimiehen slogan "Näin on ollut ja tulee aina olemaan".
Humphrey Bogart 27.6.2008 10:30

Menee 50-luvun puolelle, mutta

Verta käsissämme oli kohtuullisen toimivaa draamaa.



Triviaa leffasta:



The Finnish censorship banned this film before its release, but not because of it's child killing scene or it's mildly anti-Soviet tone, but because of the scenes that showed policeman drinking. After this scene was shortened the film had its release.
Goose 3.7.2008 17:51

Kuu on vaarallinen näyttäisi ilmestyvän DVD:lle elokuun lopulla.

Goose 12.7.2008 13:01


Niskanen: Laulu tulipunaisesta kukasta



Elokuva itsessään ei tehnyt mitään suurta vaikutusta mutta sen iki teemat antavat paljon ajateltavaa, jos niin vain tahtoo. Tämä vuonna 1971 valmistunut on viides elokuva sovitus Linnankosken romaanista, saa nähdä milloin ilmestyy 2000-luvun versio. Vaikka tässä hönkii paljon 70-luvun alun henkeä kuvitellun 30-luvun sijasta mielestäni se on vain positiivinen henkäys, joka antaa piristävää energiaa päivitykselle. Siinä missä elokuva on onnistunut erityisen hyvin on tukkijätkä Ollin hekumallisissa hurmausloitsuissa. Ehdottomasti paras valinta on ollut lähestyä niitä runon muodossa, jossa suomen kielen käyttö on luontevaa ja kauniin kuuloista, tästä menee varmasti suuri ansio toiselle käsikirjoittajalle Panu Rajalalle. Suuren rakkauden Kyllikki Moision roolissa oleva Marjatta Pasanen muistuttaa hämmästyttävän paljon Urheiluruudun Inka Heneliusta.

Elokuvassa tulee hyvin esille se vanha suomalainen kasku "Ei riitä, että on kovatyömies tai kova viinapää. On oltava molempia".



Nyt se saatana putos!
Goose 30.8.2008 12:48

Särkkä:

Kovaa peliä Pohjolassa (1959)

Elokuva menee ikähaitarista vuoden alakanttiin mutta pienet toleranssiheitot suvaitaan.



Johtaja Östermalmin jalkojen alla alkaa kuumottaa lähipiirissä vellova kaksinaamaisuus ja sotkeutuminen kansainväliseen vakoilubisnekseen. Hänen onnekseen Helsinkiin saapuu samoihin aikoihin Etelä-Amerikan seikkailija Kari Kivi, joka on ilmetty kaksoisolento. Oiva tilaisuus on käytettävä hyväkseen ja vaihdettava Kiven kanssa rooleja. Hurmuri Kiveä ei tarvitse paljoa houkutella, sillä onhan vaaran lisäksi tarjolla rahaa ja mikä tärkeintä paljon kauniita naisia.

Erinomainen jännäri agenttielokuvien hengessä. Kaikessa haetaan suuren maailman henkeä ja siinä onnistutaan hyvin. Makeaa elämää parhaiden konjakkien, shampanjan, kauniiden naisten ja amerikkalaisten autojen hengessä. Elokuvan kantava voima on tietysti sen päätähti Tauno Palo, joka on uskottava ja hauska johtaja Östermalmin/Kiven rooleissa. Kovaa peliä Pohjolassa tarjoaa salaisena aseenaan yllättävän vapaamielistä ja vihjailevaa huulta, jonka kaltaisia Connery mieluusti viljeli Bond urallaan. Sen myötä voi sanoa onneksi elokuvan teko vuotta, ei vielä tarvinnut murehtia mitä tiukkapipoiset toisen aallon feministit Lenita Airiston johdolla keksisivät.

Ehdoton valinta, jos kotimainen vanha elokuva tuntuu vieraalta, kaukaiselta tai vastenmieliseltä ajatukselta. Ehkä tämän myötä putkikatsomusta voi miettiä uudemman kerran.
Lazer 31.8.2008 17:02
http://akas.imdb.com/title/tt0137876/

Kolmoselta kasilta aikas harvinaista tavaraa. Viimeksi tv:stä 25 vuotta sitten. Hyvyys voi olla sitten toinen asia.
Goose 25.9.2008 19:30

Markus:

Lumisten metsien tyttö (1960)

Noviisi opettaja saapuu pieneen kylään hoitamaan sijaisuutta 1800-luvun lopun erämää Suomessa. Jo ensimmäisestä päivästä lähtien opettajan suosio on pohjalukemissa, sillä paikallisen mahtisuvun nuori vesa eksyy ja kuolee metsään samaisena päivänä. Lievästi taikauskoisessa perheessä tapahtumaa katsotaan kaikella muulla, kuin pelkällä sattumalla. Eikä tilannetta helpota samaisesta perheestä olevan nuoren naisen ja opettajan välille syntynyttä pientä kihelmöintiä.

Elokuvan valmistus vuodesta on kahdenlaista faktaa joko 1958 tai 1960. Totuus lienee, että elokuva on valmistunut jo 58 mutta jostain syystä elokuvan ensi-ilta on viivästynyt aina vuoden 60 tammikuulle. Lumisten metsien tytössä olisi ollut huomattavasti enemmän ja kovaa potentiaalia mennä rohkeasti jännitys/kauhuelokuvan puolelle eikä tyytyä hyvinkin tasapaksuun lust or love tunnelmaan. Tosin opettajan(Matti Oravisto) ja nuoren ladyn Tarjan(Anneli Sauli) välillä oli aika kyseenalaista hekumaa, sillä nuoren naisen iän elokuvassa sanotaan olevan 16 vuotta. Rintojen hyväilyn ja härskien vihjailujen ohelle elokuvalta on turha odottaa kuitenkaan mitään eksploitatiivisia elementtejä. Helsinki keskeisyys on omalta osaltaan häiritsevästi mukana. Tuskinpa Pohojolan erätuvissa on väännetty mää ja sää murteella.

Ei SF- elokuvien klassikko mutta alle kolmekymppinen Anneli Sauli vetoaa aina.
Goose 28.9.2008 12:56
Humphrey Bogart ( 27.6.2008 10:31)
Menee 50-luvun puolelle, mutta Verta käsissämme oli kohtuullisen toimivaa draamaa.



Triviaa leffasta:



The Finnish censorship banned this film before its release, but not because of it's child killing scene or it's mildly anti-Soviet tone, but because of the scenes that showed policeman drinking. After this scene was shortened the film had its release.


SF- tarina: Ryöppytuotannon aika (1956 – 59) kerrottiin myös, että koko loppuratkaisu oli pitänyt laittaa uusiksi.
Goose 11.7.2009 13:26


Kivikoski: Kuuma kissa! (1968) ****

Oppikoulua käyvän Antin vapaa-ajan kännitoikkaroinnit kantautuvat koulun tietoisuuteen, jossa pidetäänkin asiantiimoilta hätäpalaveri rehtorinkansliassa. Vanhoilliset naislehtorit ovat yksimielisesti erottamisen kannalla, vaikka rehtori ja mieslehtorit yrittävät ehdottaa jotain vähän miedompaa ratkaisua. Perinteisesti akkavalta vie voiton ja kuten jenkit sanoisivat Ana vapautetaan koulun palveluksista. Peltikorjaamoa pitävä yksityisyrittäjä Antin isä saa myöhemmin rehtorin vakuuttuneeksi ettei Antista ei enää olisi koululle harmia ja että poika ansaitsisi vielä toisen mahdollisuuden saada opiskelut kunniallisesti päätökseen. Pienen harkinnan myötä rehtori höltyy ajatukselle ja ehdottaa iltaopiskelu vaihtoehtoa, jonka valvojana toimisi maisteri Kardén 24-vuotias nuorempi lehtori ja tietysti siviilisäädyltään neiti.

Juonikuvioiltaan ei mitään niitä kunnianhimoisimpia mutta toteutukseltaan lähes erinomainen. Elokuvan useat hienot yksityiskohdat on toteutettu tyystin eritavalla, kuin normaalisti on totuttu näkemään. Esim. Antin vanhempien suhtautuminen tapahtuneeseen on todella ymmärtäväistä ja kaunista katseltavaa mikä ei varmastikaan 60-luvun lopun Suomessa olisi ollut kovinkaan yleinen tapa toimia. Kuuma kissa! on merkittävä pala Suomi-historiaa kaupunkilaisten nuorten elämästä, unelmista, tavoitteista, odotuksista & haluista. Elokuva jälleen todistaa sen miksi Eero Melasniemi oli halutuin ja kenties paras aikansa miespuolinen näyttelijä.



"Haluan maata kanssasi". Toimisikohan kyseinen repliikki vielä nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin?
Norrin Radd 12.7.2009 14:20

Risto Jarvan scifi

Ruusujen aika (-69).
Jerobeam 13.7.2009 12:56

Väkevää ja tunkkaista draamaa:





Laukaus tehtaalla (Erkko Kivikoski)

Luoti sydämessä (Matti Kassila)

Yhden miehen sota (Risto Jarva)

Anna (Jörn Donner)
rokkiPasi 17.7.2009 09:25

Aito Mäkisen

Vaaksa Vaaraa. Tuli telkkarista muutama vuosi sitten.

Aarne Tarkaksen Naiset, jotka minulle annoit mennään enemmän pelkän draaman puolelle. Mukana kuitenkin Carola! Dvd taitaa löytyä jo.
Yotsuya 17.7.2009 13:03
Goose ( 11.7.2009 13:27)


Kivikoski: Kuuma kissa! (1968) ****

Oppikoulua käyvän Antin vapaa-ajan kännitoikkaroinnit kantautuvat koulun tietoisuuteen, jossa pidetäänkin asiantiimoilta hätäpalaveri rehtorinkansliassa. Vanhoilliset naislehtorit ovat yksimielisesti erottamisen kannalla, vaikka rehtori ja mieslehtorit yrittävät ehdottaa jotain vähän miedompaa ratkaisua. Perinteisesti akkavalta vie voiton ja kuten jenkit sanoisivat Ana vapautetaan koulun palveluksista. Peltikorjaamoa pitävä yksityisyrittäjä Antin isä saa myöhemmin rehtorin vakuuttuneeksi ettei Antista ei enää olisi koululle harmia ja että poika ansaitsisi vielä toisen mahdollisuuden saada opiskelut kunniallisesti päätökseen. Pienen harkinnan myötä rehtori höltyy ajatukselle ja ehdottaa iltaopiskelu vaihtoehtoa, jonka valvojana toimisi maisteri Kardén 24-vuotias nuorempi lehtori ja tietysti siviilisäädyltään neiti.

Juonikuvioiltaan ei mitään niitä kunnianhimoisimpia mutta toteutukseltaan lähes erinomainen. Elokuvan useat hienot yksityiskohdat on toteutettu tyystin eritavalla, kuin normaalisti on totuttu näkemään. Esim. Antin vanhempien suhtautuminen tapahtuneeseen on todella ymmärtäväistä ja kaunista katseltavaa mikä ei varmastikaan 60-luvun lopun Suomessa olisi ollut kovinkaan yleinen tapa toimia. Kuuma kissa! on merkittävä pala Suomi-historiaa kaupunkilaisten nuorten elämästä, unelmista, tavoitteista, odotuksista & haluista. Elokuva jälleen todistaa sen miksi Eero Melasniemi oli halutuin ja kenties paras aikansa miespuolinen näyttelijä.



"Haluan maata kanssasi". Toimisikohan kyseinen repliikki vielä nyt neljäkymmentä vuotta myöhemmin?


Kuuman kissan JÄTTIJULKKA myytävänä. Sama kuva.