The Happening

Kalkkuna on laskeutunut! Koillis-USA:n tuhoava groteski joukkoitsemurha-aalto (aseilla, hiuspinnillä, autoilla, ruohonleikkurilla, leijonalla, jne) ei ole mitään verrattuna tapaan, jolla kahjo käsikirjoitus teurastaa logiikan rippeetkin. Lady in the Water-tasoa mutta tylsempi vaikka sekavampi, lyhyempi ja verinen.

Teemoina TUNTEIDEN OSOITTAMISEN TÄRKEYS, USKOLLISUUS PUOLISOLLE MYÖS AJATUKSISSA ja pikkaisen myös LUONNON KUNNIOITUS. Ja tietysti se että TIEDEMIEHET EIVÄT OIKEASTI TIEDÄ MITÄÄN.



Mikä sen mummon pointti oli? Tietysti tyhmää alkaa kysellä tällaista...

En enää tiedä mikä minkään pointti on. Tapahtuiko tässä mitään? Siis ihmisiä kuoli, mutta tapahtuiko tässä mitään? Tuulta oli kyllä paljon, ja Wahlbergin otsaryppyjä. Otsaryppyjä oli muillakin.

Kuulostaa ekalta shimaläjän leffalta, jonka haluan oikeasti nähdä.

Olen tulossa varmaan vanhaksi, mutta jostain kumman syystä kuvittelin että nyt tulisi Yämäliniltä hyvä elokuva. Ilahduttavaa kuitenkin lukea, että kosminen tasapaino ei ole horjunut.

Oliko tässä joku mummo?

Ihan hyvinhän tämä lähti liikkeelle, mutta sitten logiikka hajosi rytisten, huumori oli vaivaannuttavinta aikoihin ja nuo teemat tosiaan lievästi sanoen kummallisia. Silti katson tämän koska van mieluummin uudelleen kuin Lady in the Waterin. Mieluummin en tietysti kumpaakaan.



edit: Ai niin, mummo oli siis se Carrien voimistelunopettaja? Sen pontin kyllä tajusin helposti.

Joo toi vaikutti ainoalta mahdolliselta selitykseltä, ja rakkausratkaisu on tietysti itsestäänselvää Shyamalania – joskin myös kivuliaan kornia ja katsojaa aliarvioivaa paskaa. Vaan eipä tuo ihmisten kiukkumielisyys aiemmin elokuvan sekoamiskohtauksissa merkinnyt mitään, kun niitä kohtauksia muistelee.

Ed Hunt tuli tästä monin tavoin mieleen. Ed Wood myös.



Elokuva tarjoaa myös "parasta" nykyajan dialogia. Nerokkainta taisi olla ihan alun kohtaus, jossa John Leguizamo tulee ovesta sisään ja kertoo olevansa matematiikanopettaja, ja kertoo myös millainen on luonteeltaan. Hyvä että tällainen taustoittaminen hoidetaan tähän tapaan ytimekkäästi! Lisäpisteitä myös Legiksen "suu täynnä pumpulia" ‑karaktäärityypittelystä, eihän moista hienovaraisuutta ole nähty ja kuultu sen jälkeen kuin Brando teki Kummisedät.

Young Hova ( 10.6.2008 16:38)

Elokuva tarjoaa myös "parasta" nykyajan dialogia. Nerokkainta taisi olla ihan alun kohtaus, jossa John Leguizamo tulee ovesta sisään ja kertoo olevansa matematiikanopettaja, ja kertoo myös millainen on luonteeltaan. Hyvä että tällainen taustoittaminen hoidetaan tähän tapaan ytimekkäästi! Lisäpisteitä myös Legiksen "suu täynnä pumpulia" ‑karaktäärityypittelystä, eihän moista hienovaraisuutta ole nähty ja kuultu sen jälkeen kuin Brando teki Kummisedät.

Minun suosikkini oli kyllä vaimo joka ei tykkää puhua tunteistaan ja kertoo sen sanomalla hyvin tunteikkaasti ettei tykkää puhua tunteistaan. Mummo taisi olla siellä vain kertomassa rakastavaisten tarkoituksen. En sitten tiedä miksi se oli hullu, tai miksi juuri tuolla tavalla hullu. Pitäisi ensin tietää miksi Shyamalan on tällä tavalla hullu.



En ole oikein vieläkään toipunut, ihan vitun tyhmä elokuva. Ulkona muuten tuulee, Big Lebowski olisi arkistossa mutta en taida uskaltaa mennä sinne.



Edit: huumori...muistin juuri sen "vitsailetko?" ‑kohtauksen. Apua.

Ilja Rautsi ( 10.6.2008 18:21)

En sitten tiedä miksi se oli hullu, tai miksi juuri tuolla tavalla hullu.

Juurihan sen tuolla selitin.



The Sixth Sense **½

Unbreakable ***½

Signs ****

The Village *****

Lady in the Water ½

The Happening **



edit: Signs muuten ilmestyy blu-raynä tänä perjantaina. Yhteensattumaako?

Artisan ( 10.6.2008 19:05)

Ilja Rautsi ( 10.6.2008 18:21)

En sitten tiedä miksi se oli hullu, tai miksi juuri tuolla tavalla hullu.

Juurihan sen tuolla selitin.

No minusta tuo ei pätenyt kuin pariin tapaukseen. Voihan se toki olla syy, leffa ei "ehkä" ole täysin johdonmukainen. Lady In the Waterissa jaksoi vielä välillä nauraen raapia päätään hämmennyksestä hölmöilyä kohtaan, mutta tämä on vailla niitäkin "kiehtovia" sekoiluja.

Heh. Luonnosta vieraantuneet helsinkiläiset ihmettelevät taas huuli pyöreänä maailman menoa.

Eipä silti, en minäkään ymmärtänyt tästä elokuvasta juuri muuta kuin sen, että koska Shyamalaille on vittuiltu monta vuotta omaperäisistä yllätyskäänteistä, jotka ovat tarjonneet omaperäisiä selityksiä leffojen teemoista ja sanomista, niin tällä kertaa ei sitten selitelty mitään tai kirjoitettu mitään tvistejä tai yhtään mitään muutakaan kiinnostavaa.

No, eihän tämä nyt mikään paska ollut, ihan ok. Lady in the Water on näkemättä, mutta muihin ns. virallisiin Shyamalan-elokuviin (siis The Sixth Sense ja siitä eteenpäin) verrattuna jäi kyllä silti heikoimmaksi. Ihan ok-tasoa kuitenkin. Silti näin Shyamalan-fanina täytyy myöntää, että jopa mulle The Happening aiheutti lievää vaivaantuneisuutta. Dialogi tuntui välillä täysin irralliselta kohtaukseen verrattuna ja muutenkin tuli välillä wtf-fiilis. Esim. Leguizamon höpötykset Wahlbergin hahmon vaimosta alussa olivat aika outoja. Wahlberg ei myöskään ollut kovin nappivalinta nössöproffan rooliin, äijästä tuli vaikutelma ettei itsekään tiedä miksi tähän on suostunut. Kunhan mumisee jotain käsittämätöntä luontofilosofiaa kameralle.

Mutta olihan tässä kivaa tunnelmointia Shyamalanin taatun hidastempoisella otteella, jonka yllättävänkin väkivaltaiset kohtaukset välillä keskeyttivät. Ehkä koko homma oli ihan huuhaata, mutta ainakin kohtuullisen kiinnostavaa sellaista. Viihdyttävää käsittämättömyyttä.



***



Shyamalanin cameo



Hiukan vaivasi se että

Selkeesti paras kaikista herran paskoista elokuvista.

Mestarin paluu entistäkin weeteeäffämpänä. Leffa oli huippuväkivaltaista apokalyptista kevytkuumotusta joka kyllä palautti uskon ohjaajan visioon. M.N.S. on edelleen 2000-luvun kovimpia tekijöitä ja annan omien lapsien iloksi väsätyn Lady in Waterin ilomielin anteeksi varsinkin jos meno jatkuu edelleen näin tasokkaana. Jellona-kohtaus oli kyllä kova! Toivottavasti product placementin tilanneet osasivat arvostaa.

Devarilla extended leijonakohtaus! "For love of God, what kind of terrorists are these?!" Ja lasten massakuolemakohtaus jonka ohjaaja ideoi ollessaan katsomassa omien skidiensä pianokonserttia!

Mikä yhteensattuma, katsoin juuri eilen tämän. Hyvän perusideansa suomat mahdollisuudet totaalisesti hukkaava elokuva. Wahlbergia kun katsoo, tekee mieli katsoa joku leffa, jossa on Jarmo Mäkinen. En mitään klassikkoa toki odottanut, mutta sentään jotain enemmän... ehkäpä vahvempia ja graafisempia lopunajan visioita, landella käkkimisen sijaan. **

Laskiko joku, montako kertaa filmissä sanotaan sana "happening"?