Edellytykset mielipiteen muuttamiselle elokuvan katsomiskokemuksen jälkeen

Halusin vain kyseenalaistaa sen, että jos mielipide elokuvasta muuttuu esim. positiivisempaan päin viikon kuluttua katselusta, onko katsojalla vielä muistissa kaikki elokuvan heikkoudet? Vai onko uuden kiehtovan tason löytäminen mahdollisesti saanut unohtamaan, että elokuvassa oli aivan oikeasti moni asia pielessä? Samoin joskus voi olla vaikea hahmottaa, kuinka jälkikäteen tajuttu seikka oikeasti vaikuttaa elokuvaan kokonaisuutena.

Toisaalta mukana voi myös olla ennakko-odotusten täyttymättä jäämisestä johtuvaa pettymystä.

Pienen sulattelun jälkeen elokuvaa voi arvioida todellisten ominaisuuksiensa mukaan.

Ennakko-odotukset voivat tosiaan sotkea, siksi lyhyt sulattelu voikin olla paikallaan. Pitemmässä sulattelussa kuitenkin voivat faktat alkaa unohtua.

JMustonen ( 29.5.2008 18:18)

Hung Fist ( 29.5.2008 12:09)

No, tässä tietenkin myös kyse siitä, millaisena kokonaispakettina elokuvan näkee. Selvästikkin monien mielestä myös kaikki elokuvan jälkeen heränneet tunteet ovat osa pakettia. Itse en usko tuohon pätkääkään. Elokuvan on tarkoitus toimia silloin, kun sen katsoo, ei viikon päästä.

Itse en usko ehdottomuuksiin enkä usko että Hung Fistikään niitä tässä hakee ikään kuin elokuvaa ei voisi avata ja pohtia sen näkemisen jälkeen. Korjaa toki jos olen väärässä.

No joo, tuo lausunto meni kyllä osittain metsään ja oli huonosti muotoiltu. Tarkoitus ei ollut väittää, etteikö myöhemmin heränneet tunteet olisi ainakin jossain määrin arvokkaita (vaikka itse en niille kovin suurta arvoa antaisikaan), vaan että



a) en jälkitunteiden niiden perusteella alkaisi korjaamaan pistetytyksiä enää pitemmän ajan kuluttua, koska en usko pystyväni enää siinä vaiheessa muodostamaan elokuvasta uutta, täydellistä kokonaiskuvaa ilman että katson elokuvan uusiksi



b) Elokuvasta tulee pystyä nauttia silloin, kun sitä katsoo. Jos elokuvasta löytää jälkikäteen kiehtovia elementtejä, voidaan kysyä, ovatko ne kiehtovia ainoastaan itse elokuvasta irroitettuna ja olutlasin ääressä pohdittuina, vai toimisivatko ne myös itse elokuvassa kaikkien muiden elementtien keskellä. Tuo mainitsemani Herzog leffa oli esimerkki elokuvasta, jota pohdin jälkikäteen monena päivänä, mutta jonka katsominen on kuitenkin tuskaa riippumatta siitä, kuinka fiksuja vertauskuvia se tarjoaa. Nimenomaan tähän viittasin, kun sanoin että "Selvästikkin monien mielestä myös kaikki elokuvan jälkeen heränneet tunteet ovat osa pakettia. Itse en usko tuohon pätkääkään. Elokuvan on tarkoitus toimia silloin, kun sen katsoo, ei viikon päästä.".

JMustonen ( 29.5.2008 18:18)

Siinä tässä ollaan joka tapauksessa asian ytimessä, että on olemassa runsaasti elokuvia joidenka alkuperäinenkin tarkoitus on viihdyttää tässä ja nyt. Itse asiassa, kun tarkastelee elokuvahistoriaa niin (pääosin Hollywood) elokuva luotiin tuottamaan katsojille välitön palaute, mikä selittää tämän taiteenlajin nopeasti kasvaneen suosion. Tuskin Indy 4:kaan kannattaa odottaa sen enempää?

No shit Sherlock. Hung Fist ei mitään tällaista erottelua kuitenkaan tehnyt. Sikäli keksimäsi "asian ydin" putkahtaa mukaan jostain muualta kuin aiemmasta keskustelusta, toisin sanoen tuot sen nyt tähän aiheen ulkopuolelta.

Eikai siinäkään ole mitään ihmeellistä, että There Will Be Blood antaa enemmän pureskeltavaa kuin Indy 4. Onko pohdinta sitten osa ensivaikutelmaa vai mitä se on? Kun katsoo tiettyjä elokuvasuuntauksia (surrealismi, impressionismi, neorealismi jne.) tai esim. kirjallisiin alkuperäisteoksiin perustuvia filmatisointeja niin usein ne jo lähtökohtaisesti pakottavat tarkastelemaan itseään huomattavasti laajemmassa kontekstissa, tai ainakin se on mielekkäämpää. Se että myöhemmin aukeaa uusia tasoja tuskin kuitenkaan kovin radikaalisti muuttaa varsinaista valkokangaskokemusta. Ennemmin näkisen tuon yhtenä hyvän elokuvan ominaisuutena.

No näin on. Ja ainakin itselläni elokuvien maailmaan liittyy kiinteästi niiden tekemisen kulttuuri, saahan etenkin useista roska-, kultti- ja railakkaimmin epäonnistuneista elokuvista huomattavasti enemmän irti, mitä enemmän taustaa tietää niiden tekijöiden motivaatioista ja ajatusmaailmasta.