Joskus tuntee kuuluvansa petettyyn sukupolveen koska elokuvateatterien K18-tarjonta on niin onnetonta verrattuna siihen, mitä se oli kun olin alle 18-vuotias. Silloin ihmetteli eksploitaatioelokuvien kampanjoita ja laski vuosia luottaen pääsevänsä isona Rigolettoon, Alfa Romeoon, La Scalaan ja miksei myös Studioon katsomaan sensaatiomaisen hotteja naisvankeja, nunnia, terminaattoreita ja Tämä on Amerikkaa. Enää kymmenen vuotta, sitten pärähtää...
Nyt odotettu aikuisuus on saavutettu ja samantyyppinen kama maistuisi edelleen, mutta joutuukin huomaamaan sekä rujojen että fiinien aikuisille suunnattujen elokuvien teatteritarjonnan heikkenemisen, johon on ollut pakko itse järjestää pieniä poikkeamia puoliamatöörimäisten happeningien voimalla. Analogia voisi olla vaihtoehtotodellisuus jossa ravintoloista ei enää saa kuin Soavea ja kepua, muita drinkkejä voi nautiskella vain kotioloissa.