Tulipa äsken katsottua mainio ja varsin verinen Soldier Blue. Samaan aikaan heräsi ajatus että voisi listata nämä tärkeimmät kovaotteiset jenkki ja brittiwesternit yhden ketjun alle Siis westernit, jotka muistuttavat suurelta osin spaguja, mutta ovat tehty USA:laisten tai Englantilaisten voimin. Kuitenkaan ilman mitään romantisoitua, John Wayne – elokuville tyypillistä "kiiltokuvamaailmaa". Peckinpaheja ei tarvitse listata, kun ne ovat jo niin tuttuja mutta mitäs muita löytyy. Itse muistan tähän hätään vain Hunting Partyn ja Bandoleron. Niin ja taitaahan Burt Lancasterilta löytyä muutava sopiva nimike.
Veriset jenkki (ja britti) westernit
Tulipa äsken katsottua mainio ja varsin verinen Soldier Blue. Samaan aikaan heräsi ajatus että voisi listata nämä tärkeimmät kovaotteiset jenkki ja brittiwesternit yhden ketjun alle Siis westernit, jotka muistuttavat suurelta osin spaguja, mutta ovat tehty USA:laisten tai Englantilaisten voimin. Kuitenkaan ilman mitään romantisoitua, John Wayne – elokuville tyypillistä "kiiltokuvamaailmaa". Peckinpaheja ei tarvitse listata, kun ne ovat jo niin tuttuja mutta mitäs muita löytyy. Itse muistan tähän hätään vain Hunting Partyn ja Bandoleron. Niin ja taitaahan Burt Lancasterilta löytyä muutava sopiva nimike.
Machismo oli muistaakseni suht verinen.
En muista verisyydesta mutta Ulzana's Raid on kyllä kovimpia westernejä. Toinen jees Lancaster-nimike (vaikkei läheskään yhtä hyvä) on Valdez Is Coming jossa on hyvää tulivoimahekumointia.
Sherman:
Big JakeJoskus kirjoitin, että Gli Esecutori on Roger Mooren verisin elokuva ja samaa väittäisin Hurjasta Jakesta John Waynen kohdalla, vaikka en lähimainkaan ole kaikkia nähnyt. Selkeästi The Duken vastine Peckinpahille ja spaghetti westerneille ja hieno sellainen. Trivian mukaan alunperin kaavaillun ohjaajan George Shermanin terveys oli kuvausten aikoina reistaillut siinä määrin, että käytännössä elokuvan ohjauksesta oli vastannut Duke. Big Jake edustaa muutoinkin hyvin paljon Peckinpahin westerneitä ajatellen, että eletään vuotta 1907 ja vanha kunnon wild west on tullut jo määränpäähänsä. Automobiilit ovat syrjäyttämässä hevoset ja perin amerikkalaiset Remingtonin ja Coltin valmistamat revolverit ovat syrjäytymässä modernien Euroopassa valmistettujen pistoolien tieltä. Duken Jacob McCandles sanookin elokuvassa iskevästi "Ajat ovat muuttuneet" mikä tuleekin sillä vakavuudella, että siinä tarkoitettiin paljon suurempaakin kokonaisuutta, kuin pelkästään elokuvan vuorosanat. Vahvasti suositeltavissa oleva amerikkalainen western.
Sherman: Big Jake
Joskus kirjoitin, että Gli Esecutori on Roger Mooren verisin elokuva ja samaa väittäisin Hurjasta Jakesta John Waynen kohdalla, vaikka en lähimainkaan ole kaikkia nähnyt. Selkeästi The Duken vastine Peckinpahille ja spaghetti westerneille ja hieno sellainen. Trivian mukaan alunperin kaavaillun ohjaajan George Shermanin terveys oli kuvausten aikoina reistaillut siinä määrin, että käytännössä elokuvan ohjauksesta oli vastannut Duke. Big Jake edustaa muutoinkin hyvin paljon Peckinpahin westerneitä ajatellen, että eletään vuotta 1907 ja vanha kunnon wild west on tullut jo määränpäähänsä. Automobiilit ovat syrjäyttämässä hevoset ja perin amerikkalaiset Remingtonin ja Coltin valmistamat revolverit ovat syrjäytymässä modernien Euroopassa valmistettujen pistoolien tieltä. Duken Jacob McCandles sanookin elokuvassa iskevästi "Ajat ovat muuttuneet" mikä tuleekin sillä vakavuudella, että siinä tarkoitettiin paljon suurempaakin kokonaisuutta, kuin pelkästään elokuvan vuorosanat. Vahvasti suositeltavissa oleva amerikkalainen western.
***½
Vaikka ensimmäisessä viestissäni kielsinkin listaamasta mm. Waynen elokuvia, niin silti Big Jake ansaitsee tosiaankin tulla mainituksi tässä yhteydessä. Kyseessä on – kuten Goosekin on edellä todennut – kenties verisin John Wayne – western. Tämä ei tarkoita vielä mitään erityisen graafista menoa verrattuna esimerkiksi keskiverto spaguihin, mutta ammunnat ovat Big Jakessa verisiä (joskin feikkiveri on liian vaaleata mennäkseen "täydestä"). Elokuvaan on selkesti rakennettu pahisjoukko joka voisi periaatteessa olla kuin suoraan spagettiwesternistä. On machetella varustautunut ja puheiden mukaan raakalaismainen lihava mies sekä myös kiikarikiväärillä surutta syyttömiä ampuva tyyppi. Pahisjoukon johtajana nähdään rujokasvoinen Richard Boone joka sopii varsin hyvin rooliinsa. Mukana ovat myös Robert Mitchumin ja John Waynen pojat. John Wayne on itse jo melko vanha roolissaan mutta tätä seikkaa ei yritetäkään peitellä, vaan esimerkiksi kapakkatappelussa Waynekin ottaa turpaansa ja saa toimintakohtauksissa apua nuoremmalta polvelta. Kokonaisuus on varsin viihdyttävä ja koska tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1909 (ei 1907) niin elokuvassa nähdään autoja ja moottoripyöräkin.
Veri kirjaimellisesti lentää kun Ben Waden jengi ryöstää alussa Pinkertonin miesten saattaman rahalähetyksen. Mukana roiskinnassa on jopa gatling ja kun roistojen 'tykinruoka' on pääosin lahdattu astuvat areenalle pääpahikset ja lisää verenlentoleikkiä on luvassa. Hyvisten joukossa koville joutuu Peter Fondan esittämä Byron McElroy, joka saa kärsiä halki elokuvan aina siihen saakka kun poistuu lopulta viimeisen kerran suurten verhojen taa.
Tiukkakasvoiset Russell Crowe ja Christian Bale ovat juuri sopivan yrmeitä pääosiin kahtena toisiaan mittaavana miehenä, joiden tahtojen taistelu on koko elokuvan ydin. Tärkeässä sivuroolissa vaikuttaa myös Ben Fosterin esittämä Charlie Prince, mies jonka nopeat revolverikädet saattavat monta vastustajaa ja sivustakatsojaa ennenaikaiseen hautaan. Taistelukohtauksissa roiskuukin kuin moderneissa sotaelokuvissa konsanaan kun käsivarainen kamera seuraa henkilöitä 'etulinjaetäisyydeltä'. Yllättävän verinen ja raaka elokuva ollakseen tuore Hollywood-tuotos.
Burt Kennedy :
Hannie Caulder (1971) ***
1970-luvun alussa tehty Hannie Caulder oli suhteellisen verinen ja spagutyylinen western jossa on monelle westernille epätyypilliseen tapaan vahva naispääosa. Raquel Welch on elokuvan nimikkoroolissa naisena joka raiskataan ja jonka mies tapetaan. Nainen lähtee koston perään heti sen jälkeen kun on saanut opetusta aseenkäsittelyssä eräältä Caulderin tilalle ratsastaneelta palkkionmetsästäjältä. Elokuvan pahisrosvoporukasta löytyy mm. Ernest Borgnine ja yhdessä asesepän sivuosassa Christopher Lee. Hannie Caulder on kokonaisuutena hyvä keskikastin länkkäri, jossa hieman rassaa rosvoporukan turhankin komedialliset vaiheet suhteessa Caulderin tilalla tapahtuneeseen sikailuun.
James Mangold: 3:10 to Yuma (2007)
Veri kirjaimellisesti lentää kun Ben Waden jengi ryöstää alussa Pinkertonin miesten saattaman rahalähetyksen. Mukana roiskinnassa on jopa gatling ja kun roistojen 'tykinruoka' on pääosin lahdattu astuvat areenalle pääpahikset ja lisää verenlentoleikkiä on luvassa. Hyvisten joukossa koville joutuu Peter Fondan esittämä Byron McElroy, joka saa kärsiä halki elokuvan aina siihen saakka kun poistuu lopulta viimeisen kerran suurten verhojen taa.
Tiukkakasvoiset Russell Crowe ja Christian Bale ovat juuri sopivan yrmeitä pääosiin kahtena toisiaan mittaavana miehenä, joiden tahtojen taistelu on koko elokuvan ydin. Tärkeässä sivuroolissa vaikuttaa myös Ben Fosterin esittämä Charlie Prince, mies jonka nopeat revolverikädet saattavat monta vastustajaa ja sivustakatsojaa ennenaikaiseen hautaan. Taistelukohtauksissa roiskuukin kuin moderneissa sotaelokuvissa konsanaan kun käsivarainen kamera seuraa henkilöitä 'etulinjaetäisyydeltä'. Yllättävän verinen ja raaka elokuva ollakseen tuore Hollywood-tuotos.
****
Tässä tosiaan veri lensi MiR:in kuvailemaan tapaan, joskin ottaen huomioon valmistumisvuoden, ei tämä ollut minusta erityisesti "yllättävän verinen ja raaka" kuin MiR:ille. Itse jotenkin osasin odottaa vastaavanlaista menoa. Hyvä uusintaversio ja minähän pidän myös alkuperäisestä v.-57 versiosta. Tämä uusi versio menee puoli tähteä parempaan suuntaan mutta molemmat versiot kannattaa katsoa. V.2007 version heikoin lenkki on elokuvan loppu jossa hahmot tekevät melkoisen epäloogiselta tuntuvia ratkaisuja suhteessa hahmojen aikaisempaan toimintaan. Lisäksi lopputaistelussa kaupungin väki tuntuu olevan melkoisen pihalla monessakin mielessä, joka tuntuu olevan myös ihmeen epäloogista. Puutteistaan huolimatta vahvaa draamaa. Bale ja Crowe ovat molemmat hyvässä iskussa.
Jeremias Rahunen (16.12.2012 18:14)Burt Kennedy : Hannie Caulder (1971) ***
1970-luvun alussa tehty Hannie Caulder oli suhteellisen verinen ja spagutyylinen western jossa on monelle westernille epätyypilliseen tapaan vahva naispääosa. Raquel Welch on elokuvan nimikkoroolissa naisena joka raiskataan ja jonka mies tapetaan. Nainen lähtee koston perään heti sen jälkeen kun on saanut opetusta aseenkäsittelyssä eräältä Caulderin tilalle ratsastaneelta palkkionmetsästäjältä. Elokuvan pahisrosvoporukasta löytyy mm. Ernest Borgnine ja yhdessä asesepän sivuosassa Christopher Lee. Hannie Caulder on kokonaisuutena hyvä keskikastin länkkäri, jossa hieman rassaa rosvoporukan turhankin komedialliset vaiheet suhteessa Caulderin tilalla tapahtuneeseen sikailuun.
****
Olin aina ollut siinä uskossa, että tämä olisi yhden miehen show tai tässä tapauksessa naisen. Hannie Caulderin vahvinta antia on kuitenkin mentorina ja apurina toimiva palkkionmetsästäjä Price, jonka roolissa Robert Culp tekee varmasti yhden hienoimmista rooleistaan. Tosiaankin rosvojoukon The Three Stoogesmainen hölmöily olemus rikkoo elokuvan henkisen ja fyysisen väkivallan läsnäolon mutta ei mielestäni pilaa sitä. Myös Christopher Leen rooli on hieno ja merkittävä kokonaisuutta ajatellen. Triviana mies näytteli urallaan lähes kolmessasadassa elokuvassa joista tämä oli ainut western. Aikamoinen saavutus sekin.
Elokuvan teemabiisinä toimii Bobby Hannan esittämä Life is Never Easy, jossa on samankaltaista touchia, kuin monessa kuninkaan comeback Las Vegas sessioissa.
Raquel Welch, asevyö & poncho elokuvahistoriaa sekin.
Saattaa mennä metsään kun muistikuvat ovat hatarat, mutta "Roy Bean ‑piru mieheksi" vaikutti melkoisen rankalta ainakin muutama vuosikymmen sitten. Varsinkin Stacy Keachin roolihahmon toilailut. Leffa pitäis kyllä nähdä uusiksi.
Tällainen uusi western kuin Bone Tomahawk http://www.imdb.com/title/tt2494362/
Pyssymiehet vastaan kannibaalit ja muutama hyvinkin verinen kohtaus. Pääosassa hienoja viiksekkäitä miehiä ja ehkä vähän yllättäenkin pääosajoukkion yhteinen kemia ja henkilöhahmot muutenkin ovat tarkoin vedoin piirretty ja viipyilevä kerronta antaa hahmoille tarvittavaa tilaa – heidän seikkailustaan oikeasti välittää, ja keskinäinen sanailu aiheuttaa hörähdyksiäkin välillä. Positiivinen ylläri, suosittelen.