Mini-sarjat & pilottijaksot

Spaddu ( 20.10.2008 14:16)

Mennyt maailma

Ehdottoman suositeltavaa katseltavaa kaikille elitistisen brittiläismaailman saloista kiinnostuneille.

Tämä on ollut jo pitempään hankintalistalla. Boksi on vain pitänyt hintakurssinsa uutuudesta asti samana n. 38 euroa ja sen myötä ei ole vielä raaskinut ostaa. Kaikki jutut sarjan tiimoilta mitä olen lukenut ovat antaneet viisi tähteä tai numero kympin ja kuten kirjoitit tuskin syyttä.

Mennyt maailma jäi aikoinaan joskus vuosituhannen alussa kesken, kun oli tajuttoman tylsä. Yksi tunnin jakso tuntui kestävän loputtomiin, vaikka sinänsä kiireettömyys näinä aikoina tekisi hyvää.

Goose ( 20.10.2008 15:23)

Spaddu ( 20.10.2008 14:16)

Mennyt maailma

Ehdottoman suositeltavaa katseltavaa kaikille elitistisen brittiläismaailman saloista kiinnostuneille.

Tämä on ollut jo pitempään hankintalistalla. Boksi on vain pitänyt hintakurssinsa uutuudesta asti samana n. 38 euroa ja sen myötä ei ole vielä raaskinut ostaa. Kaikki jutut sarjan tiimoilta mitä olen lukenut ovat antaneet viisi tähteä tai numero kympin ja kuten kirjoitit tuskin syyttä.

Hulluilla päivillä tota sai muistaakseni 15 eurolla. Eli eiköhän se jonnekin aleen lähiaikoina pamahda.

Salmenperä, Kähönen & Aaltonen: Uudisraivaaja



2000-luvun puolenvälin Suomi. Talous ja sen mahdollistamat markkinat olivat paremmat, kuin koskaan aikaisemmin. Vauhtisokeus oli iskenyt, eikä mistään maailmanlaajuisesta taantumasta ollut hajuakaan, päinvastoin raha vaihtoi omistajaa ja, jos sitä ei ollut pankeilla oli vahva luotto takana.

Pakko sanoa, että Uudisraivaajan tarina Capitol Invest ‑pääomasijoitusyhtiön toimitusjohtaja Rami Laineesta on häkelyttävintä mitä kotomaassa on tehty. Vaikka Rami on aavistuksen verran vittumainen eikä päällisin puolin kovinkaan sympaattinen tyyppi, ei voinut olla samaistumatta miehen kohtaloon.

Käsikirjoituksesta vastannut Timo Varpio on tehnyt jotain käsittämättömän hienoa työtä ohjaaja trio Salmenperä, Kähönen & Aaltonen yhdistelmällä. Siitäkin huolimatta kokonaisuus olisi ontunut, jos Rami Laineen roolissa olisi ollut joku muu, kuin Kari Heiskanen. Hänen panoksensa on niin väkevä, että ainakin tässä tapauksessa voidaan vihdoin unohtaa käsitys suomalaisten näyttelijöiden teatraalisesta näyttelemisestä kameran edessä. Myös Eero Saarinen, Tommi Korpela & Pekka Laiho saavat kiitettävän arvosanan. Sarjan intensiivisyys suorastaan pakottaa katsomaan 12x47 minuuttia ennätys ajassa.

Highly Recommend!

Whatham:

Disraeli

Mini-sarja englantilaisesta Benjamin "Dizzy" Disraelista (1804-1881), joka aloitti uransa romanttisten romaanien kirjoittajana, keikarimaisena onnen onkijana & useiden seurapiirirouvien rakastajana. Päämäärä ja missio oli kuitenkin kokoajan taustalla, nousta politiikassa aina sinne huipulle asti. Tie oli hankala jo lähtökohdiltaan sillä Englannissa ei aikaisemmin oltu nähty juutalaisia edes parlamentin alahuoneessa puhumattakaan tärkeämmistä viroista. Loppu onkin sitten historiaa sillä Dizzy oli lopulta parlamentin alahuoneen edustajana neljänä kautena ja hallituksessa lähes kolme vuosikymmentä. Hänen suurimpana saavutuksena pidetään pääministeri aikakautta (1874-1880) jolloin hänen toimesta muodostui nykyaikainen konsertatiivipuolue.

Hyvä historiallinen draamasarja, jonka hyvyys perustuu pitkälti Dizzyn roolissa olleeseen karismaattiseen Ian McShanen panokseen. Lopullista väkevyyttä kuitenkin syö tuo vanha brittiläisten sarjojen lavastus/kuvaustapa, joka antaa niin halvan ja harmaan vaikutelman. Varsinkin tämän kaltaisessa tarinassa, jossa pitäisi loistaa ja näkyä Viktoriaaninen aikakausi. Antaa myös hyvän pinta-raapaisun vanhan Englannin varsin värikkäästä ja meluisasta parlamentti politiikasta ja hierarkiasta. Sarjassa oli pieni mutta iskevä kohtaus Otto von Bismarckista, josta tuli hyvin selväksi miten nickname Rautakansleri oli muodostunut. Mies oli huolissaan Preussin tilasta ja vakuutti, että muutosten tuulet puhaltavat hänen vallan myötä jolloin hyökätään Itävaltaan muodostaen vahva Saksa ja lopetettava Ranskalle nöyristely. No niinhän siinä sitten lopulta kävikin.

Spaddu ( 21.10.2008 21:44)

Goose ( 20.10.2008 15:23)

Spaddu ( 20.10.2008 14:16)

Mennyt maailma

Ehdottoman suositeltavaa katseltavaa kaikille elitistisen brittiläismaailman saloista kiinnostuneille.

Tämä on ollut jo pitempään hankintalistalla. Boksi on vain pitänyt hintakurssinsa uutuudesta asti samana n. 38 euroa ja sen myötä ei ole vielä raaskinut ostaa. Kaikki jutut sarjan tiimoilta mitä olen lukenut ovat antaneet viisi tähteä tai numero kympin ja kuten kirjoitit tuskin syyttä.

Hulluilla päivillä tota sai muistaakseni 15 eurolla. Eli eiköhän se jonnekin aleen lähiaikoina pamahda.

No nyt oli meitinkin Anttilaan ilmestynyt järkevä 15,95e hinta.

Muistattehan vielä Jimmy Nailin tähdittämän mainion Crocodile Shoes sarjan? Miten oli ilmestyikö tästä Briteissä DVD julkaisu? Jotenkin on jäänyt muistikuva Playn sivustoilta, että oli vielä muutama vuosi sitten oli tarjolla mutta enää ei ainakaan näkynyt.

Sarjan tiimoilta loistava Dragons.

Goose ( 5.11.2008 15:49)

Spaddu ( 21.10.2008 21:44)

Goose ( 20.10.2008 15:23)

Spaddu ( 20.10.2008 14:16)

Mennyt maailma

Ehdottoman suositeltavaa katseltavaa kaikille elitistisen brittiläismaailman saloista kiinnostuneille.

Tämä on ollut jo pitempään hankintalistalla. Boksi on vain pitänyt hintakurssinsa uutuudesta asti samana n. 38 euroa ja sen myötä ei ole vielä raaskinut ostaa. Kaikki jutut sarjan tiimoilta mitä olen lukenut ovat antaneet viisi tähteä tai numero kympin ja kuten kirjoitit tuskin syyttä.

Hulluilla päivillä tota sai muistaakseni 15 eurolla. Eli eiköhän se jonnekin aleen lähiaikoina pamahda.

No nyt oli meitinkin Anttilaan ilmestynyt järkevä 15,95e hinta.

Näin viikonloppuna Belgiassa tästä tehdyn uuden elokuvan. Toimii ikään kuin sarja mutta pikakelauksella. Leffassa on myös tv-sarjaan verrattuna aika masentava pohjavire. Näyttelijät ovat vähintäänkin yhtä hyviä, tosin vanhan kaartin (Gielgud, Olivier) korvaaminen pienemmän kaliiperin ukoilla ei voi johtaa yhtä onnistuneeseen lopputulokseen. Sen sijaan Emma Thompson on ylimyssuvun matriarkkana paljon tv-sarjan eukkoa parempi. Elokuva on myös rohkeampi, sillä nuorten miesten välinen homoseksuaalinen jännite tuodaan selkeämmin esille, samoin orastava rakkaustarina päähenkilön ja tämän frendin systerin välillä. Maisemakuvaus ja puvustus on kauttaaltaan loistavaa mässäilyä tv-sarjan tyyliin. Uskonnollisuuden tukahduttavaa vaikutusta on tuotu myös suoraviivaisemmin esille. Hyvä leffa (****), mutta mahtaakohan toimia tv-sarjaa näkemättömille. Esim. päähenkilön vaimo lakaistaan aika tylysti nopeasti syrjään sen kummempia selittelemättä.

Satlof: J.O.E. and the Colonel aka. Humanoid Defender



Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun ja kolmen huippu tiedemiehen luomus koodinimeltään J.O.E. Keinokohdussa 365 vuorokautta kasvanut ja suoraan aikuisena syntynyt, aivan kuten Speden koeputkiaikuinenkin. JOE:n piti olla kirjaimmellisesti käskyjä noudattava sotilaskäyttöön tarkoitettu tappokone. Koeponnisteluissa kuitenkin käy ilmi, että yksi tiedemiehistä oli antanut hänelle tavallisten kuolevaisten heikkouksia, kuten sääliä ja empatiaa. Tämän myötä tiedustelupalvelun herrat päättävät, että koe epäonnistui ja J.O.E on eliminoitava. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä ja päättävät puolustaa projektiaan ja käyttää JOE:n suomia mahdollisuuksia tavallisten ihmisten auttamiseksi.

Selvästi tästä oli kaavailtu sarjaa mutta pilotiksi oli kuitenkin tyssännyt. Mielestäni ei mitään varsinaista vikaa, kun ottaa huomioon millaisia sarjoja kuitenkin 80- luku tarjosi siellä häntäpään tuotannossa. Ilmeisesti jenkit eivät olleet vielä valmiit uudelle The Six Million Dollar Manin kaltaiselle sarjalle, tosin Lee Majorsin Steve Austin oli jo kymmenen vuotta aikaisemmin paljon kovempaa matskua. Kuitenkin puoleentoista tuntiin rutkasti räjähdyksiä, karatea & takaa-ajoa. Huvittavaa oli kuunnella prätkä takaa-ajoa, kun taustalla pärisi saman jänisräikän ääniraita, kuin mitä Street Hawk sarjassa käytettiin.

Tapauksesta kiinnostuneille Suomen markkinoille tämä ilmestyi Esselten toimesta nimellä Defender.

Sargent: Streets of Laredo

Rautatiet ovat joutuneet toistuvien raakojen ryöstöjen kohteeksi, joiden takana tiedetään olevan Meksikon puolella asustava nuori meksikolainen blondi "Güero" Joey Garza. Yhtiön pomo päättää tehdä näistä rötöksistä lopun palkkaamalla sisällissodan aikaisen kapteenin miehen nimeltä Woodrow Call. Kapteenin sodan jälkeinen ura oli jatkunut kovamaineisena Texas Rangersina ja nykyisin vanhoilla päivillä palkkionmetsästäjänä. Hänen sanottiin olevan paras, ehkä Road Housen Wade Garretin tapaan hieman vanha mutta silti paras. Aluksi hän saa avukseen ainoastaan rautateitten lähettämän kirjuri lukutoukan ja kokemattoman apulais-sheriffin. Matkan varrella völjyyn liittyy kuitenkin hänen pitkäaikainen kumppaninsa ja ystävä korpraali Pea Eye Parker ja Kickapoo-intiaani Famous Shoes, jonka sanottiin olevan paras jäljittäjä koko preerialla. Tehtävästä ja matkasta on odotettavissa pitkä ja haastava, eikä Woodrown ja kumppaneitten mieltä lämmitä sekään tieto, että Garzalla on erinomainen maine long range shooterina ja hänen tiedettiin varastaneen vieläpä nykyaikaisin kiikarilla varustettu saksalais valmisteinen tarkkuuskivääri.

Mini-sarjan ehdottomia vahvuuksia ovat näyttelijät Garner, Spacek, Shepard, Studi, Braga, Charles Martin Smith ym. Oma suosikkini oli vähän pienemmässä roolissa ollut Randy Quaid. Vaikka miehen näkemisestä yleensä aina tulee mieleen vähän yksinkertainen Clark Griswoldin serkku Eddie, pystyi hän tässä vakuuttamaan loistavasti pahamaineisena tappajana John Wesley Hardingina, jota jopa toiset laitapuolen kulkivat pelkäsivät, mukaan lukien sarjassa esiintyvä ihmispolttoja Mox Mox. Lisäksi reiluun neljään tuntiin on ujutettu hyvin onnistuneita sivujuonia itse pääteeman takaa-ajon ympärille, johon sitoutuu saumattomasti lännen ja perheen arki mallia Little House on the Prairie, kuin myös brutaali vain vahvat selviät hengissä pelin henki. Jälkimmäinen osio tarjoaakin katsojalle henkistä väkivaltaa parhaimmillaan mm. raiskaus, ihmispoltto, itsemurha, Bowiella tehty amputaatio, hidas ja kylmäverinen hirtto, korvan ampuminen, naisten & lasten pahoinpitelyä etc.

Lähes erinomaisuutta lähentelevä mini-sarja villistä lännestä, jossa kaikki joutuivat tekemään suuria uhrauksia henkensä pitämiseksi ja aina sekään ei riittänyt.

Petelius: Kymeenlaakson laulu

Fabian päällisin ja kaikin puolin menestyvä kirjailija ja terapeutti, jonka elämää ovat aina varjostaneet suvun menneisyys ja omat henkilökohtaiset epäonnistumiset. Avioliitto oli mennyt pahasti pieleen jo kymmenen vuotta sitten mutta epäonnistumisen ja jätetyksi tulemisen pelossa Fabian on onnistuneesti vältellyt uusia naissuhteita. Kaikki kuitenkin muuttuu uuden kirjan julkistamistilaisuudessa, kun hän kohtaa Karinin. Tämän ensivaikutelma antaa jo sellaisen kuvan, että tässä olisi nainen jota voisi rakastaa ja saada rakkautta. Onko kuitenkin edelliset vastoinkäymiset jättäneet niin syvät arvet, että Fabianista ei ole enää kunnollisen ihmissuhteen rakentajaksi ja sen vaalijaksi.

Tämä oli jytäkkää katseltavaa. Välillä joutui oikeasti tuskailemaan, että sarjassa näkyvä yleinen pahoinvointi ei pääsisi omalle iholle. Peteliuksen näyttelemän Fabianin kannettava kuorma on hienosti rakennettu. Hänen selässään on edelleen Kouvolalaisten silmissä ne teot ja tapahtumat, jotka tämän ukki oli tehnyt sisällissodassa, kun tappion keskellä tämä oli takinkääntänyt punaisten leiristä ja teloittanut myöhemmin omia tovereitaan. Oman äidin väheksyntä uran- ja elämän saavutuksia kohtaan ja ex-Voikkaalaisten epätoivo ja yleinen pahoinvointi, joka usein purkautuu henkilökohtaisuuksiin menemällä.

Kuten tässäkin sanotaan sitä ei vittu voi toinen tietää mitä tarkoittaa, kun käytännössä kaikki menee alta, jos se ei tapahdu omalle kohdalle. Mie oon nähny läheltä mitä tarkoittaa, kun viidenkymmenentuhannen asukkaan kaupungista häviää kerta pieraisulla tuhat työpaikkaa. Näistä on kuitenkin selviydyttävä ja kyllähän niistä selviydytään. Petelius tuo hienosti esille Etelä-Karjalaa ja sen ihmisiä vaikkakin synkissä merkeissä. Omat kokemukset painottuvat Lappeeseen ja Ylämaalle ja voin sanoa, että on hienoja ihmisiä ja seutuja, murteesta puhumattakaan. Pienellä varauksella Kymeenlaakson laulu on lähes erinomaista kotimaista draamaa.

Tessari: Il principe del deserto aka. Maktub – The Law of the Desert (1991)

Mahtavan ja vaikutusvaltaisen teollisuuspohatan perijättären Catherine Sandersin 12-vuotias poika kaapataan sisäoppilaitoksesta. Tilanne ei kuitenkaan ole kaikista mahdollisista vaihtoehdoista pahin, sillä jo alku hetkistä lähtien on tiedossa kuka oli sieppauksen takana ja minne hän vei pojan. Kyseessä oli pojan marokkolais syntyperäinen isä, josta pojan äiti oli eronnut jo kymmenen vuotta sitten, isä oli kuitenkin ollut kasvatuksessa mukana aina mahdollisuuksien mukaan. Yhdysvaltojen ja Marokkon välisessä diplomaattisessa kanssakäymisessä ei päästä toivotulla tavalla eteenpäin, jonka seuraamuksena Catherine päättää nopeuttaa tilannetta palkkaamalla palkkasotureista koostuvan pelastusryhmän. Pian käy selväksi, että pojan isä ei olekaan mikä tahansa marokkolainen vaan mahtavan heimopäällikön vanhin ja ainoa elossa oleva poika Moulet Beni-Zair. Ja pojan vieminen juuri nyt esi-isien seuduille ei ollut sattumaa vaan arabialaisen kulttuurin mukaan pojasta tulee mies 13-vuoden iässä ja ennen tätä tämän on opittava koraania, soturin taistelutaitoja ja velvollisuuksia. Pelastusryhmän tehtävää ei myöskään auta tieto, että Emir Beni-Zairin johtama heimo pitää linnakettaan kymmenien kilometrien päässä muusta asutuksesta keskellä Saharan autiomaata. Tehtävästä kuitenkin maksetaan hyvin ja soturithan eivät voi kieltäytyä haasteista varsinkin näin haastavista.

Näyttelijä valinnat on onnistunut jokseenkin nappiin. Carol Alt aivan Bond-tyttö tasoinen näyttelijätär, palkkasotureiden pomona itseoikeutetusti sinisilmä Rutger Hauer, heimopäällikkönä Omar Sharif ja täydellisen roolin tekevä Kabir Bedi pojan isänä ja Beni-Zairin heimon soturina ja prinssinä.

Kokonaisuutena mini-sarja on italialaiseen tyyliin epätasainen aivan, kuin ei oltaisi tehty lopullista päätöstä mihin suuntaan tai paremminkin kenen silmillä seikkailua lähdettäisiin rullaamaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämän parissa viisi tuntinen olisi mennyt aivan hukkaan. Harmittaa vain miten kovan jutun tästä olisi parhaimmillaan voinut saada. Sarjan toiminta ja sen väkivalta on pääasiassa MacGyver osastoa, eikä Castellarin Tuareg linjalla. Tosin tähän luonnollinen selitys lienee ollut saada paras mahdollinen TV-esitys aika matalan ikärajan turvin. Onneksi ohjaaja Duccio Tessari ja muu jengi on laskelmoinut Marokon aavikot, Indiana Jones tyyliset auringon laskut ja aavikkosotureiden mystiikan yhdistettynä korvia huumaavan Ennio Morriconen musiikin, joka ei jätä Saharan yön tapaan katsojaa kylmäksi.

Itse katsoin tämän viiden tunnin kokonaisuuden (vasen kuva) Hollanti-julkaisuna nimellä Maktub – The Law of the Desert, joka sisältää kolme hyvälaatuista DVD:tä. Ainoastaan enkkutekstitystä jäi kaipaamaan pakko hollantilaisten tekstien sijaan. Mini-sarjan myötä tästä julkaistiin vuotta myöhemmin teatterilevitykseen 113 minuuttia pitkä versio, joka pääasiassa kulkee nimellä Beyond Justice aka. Aavikon laki, josta on myös julkaistu tuo Suomi kasetti LMmedian toimesta. Omistan kyllä kasetin mutta en ole sitä vielä katsonut mutta ehkä joku päivä palaan astialle myös sen parissa.

Kowalski: Nightside (1980)



Lukuisten hittisarjojen luojien Stephen J. Cannellin & Glen A. Larsonin yritys luoda sarja, jossa ilmeisesti oltaisiin seurattu viiden eri ammattiryhmän edustajien yövuoroa. Poliisien, ambulanssi ensihoitajien, päivystävien lääkäreiden, yöradiotoimittajan & uutisryhmän muodossa. Niin sekavan ja pirstaleisen pilotin pohjalta voi kaiketi sanoa, että pääpainoa yritettiin kuitenkin vierittää tuonne poliisien puolelle. Kuitenkin Doug McCluren näyttelemä konstaapeli Danny Dandoy jäi aivan yhtä näkymättömään ja vähäpätöiseen rooliin, kuin muidenkin ammattien edustajat. En yhtään ihmettele, että tästä ei Universal ole ollut innostunut ja antanut mahdollisuutta edes yhdelle kaudelle. Pilotin toiminta, huumori & henkilöiden kiinnostavuus on lähes nollaluokkaa. Oikeastaan ainut mikä tässä toimi oli tämän tunnari, jossa oli sitä 80-luvulle tyypillistä tatsia aina mahdollista tulevaa sarjaa varta vasten sävelletty teemabiisi yhdistettynä Dallas/Hollywood Beat tyyliseen kuvamatskuun.

Toynton: Widows *****

Ammattirikollisen Harry Rawlingsin suunnittelema rahakuljetusryöstö saa kohtalokkaan päätöksen juuri ennen H-hetkeä, kun varomaton keikka-auton käsittely johtaa yhteentörmäykseen ja ryöstöön tarvittava räjähdepanos ottaa tulta alleen hieman etuajassa ja ryöstäjät menehtyvät välittömästi yhtä lukuunottamatta. Ikävän tiedon levittyä Harryn vaimolle Dollylle toimitetaan kuuluisa Rawlings perintö "Päiväkirjat". Harry oli koko kaksikymmentä vuotta kestäneen rikollisuran aikana tallentanut kaikki tiedot sisältäen suunnittelut, toteutukset, henkilöt ym. jotka olivat tavalla tai toisella liittyneet tai työskennelleet hänen kanssaan. Luonnollisesti päiväkirjat olivat olleet tiedossa niin kilpailevien rikollisliigojen, kuin virkavallan toimestakin ja molemmat haluavat ne käsiinsä hinnalla millä hyvänsä. Erityisesti Lontoon alamaailman pelätyimmät Fisherin veljekset ja jo vuosia Rawling pakkomielteen omaava etsivä Resnick, joka kaiken lisäksi uskoo, että itse Harry oli juuri se kuka selviytyi keikka-auton räjähdyksestä. Harryn hautajaisissa leskeksi jäänyt Dolly saa villin ajatuksen, että päiväkirjoissa olevien suunnitelmien pohjalta hän voisi toteuttaa saman ryöstön, joka jäi Harryltä toteuttamatta. Apukin olisi tiedossa nimittäin keikalla kuolleiden lesket+yhden luotettavan ulkopuolisen neidon. Lesket aloittavat kunnianhimoisen suunnittelun ja toimeenpanon ilman alan kokemusta, jossa ammattilaisetkin epäonnistuivat. Tehtävä jo sinänsä vaikuttaa mahdottomalta vielä lisättynä Fishereiden ja Resnickin hiillostus.



Jo alun legendaarisen Thames Television tunnarin näkeminen sai herkäksi ja muistelot aina Benny Hilliin, Adrian Molen salaisiin päiväkirjoihin ja niihin lukuisiin Thatcherin aikuisiin brittiläisiin laatusarjoihin joiden kaltaisia ei enää tehdä. Leskien keikka on ehdotonta kärkipäätä, joka on kaikin puolin ajatonta viihdettä jossa valmistus vuosi on ainoastaan autojen ja muun kulutustavaran näkymisen varassa. Jo ensimmäisellä Englannin TV-rundilla ennestään täysin tuntemattomilla näyttelijöillä ja tiimillä varustettu porukka oli vetänyt TV:n ääreen 18 miljoonaa silmäparia mikä on kaiketi ollut samankaltaista hirmuluokkaa, kuin kotimaassa Hukkaputki keräsi samoihin aikoihin. Jos vuodessa katsoo yhden mini-sarjan niin Leskien keikka on siihen tarkoitukseen yksi ehdoton kärkivalinta.

Watkins: 5ive Days to Midnight ***½

Fysiikan tohtori J.T. Neumeyer viettää normaalia vuosipäivää tyttärensä kanssa muistellen ilon ja surun päivää jolloin vaimo kuoli ja tytär syntyi. Perinteiseen tapaan päivän ohjelmaan kuuluu hautausmaalla käynti, joka tällä kertaa tulee muuttamaan J.T:n elämän totaallisesti. Vaimon haudan liepeiltä löytyy läppärin näköinen outo metallinen salkku, jossa on J.T:n nimikirjaimet. Ilta koittaa ja uteliaisuus voittaa illan myötä ja mielessä pyörii vain tämä Mission: Impossible tyylinen salkku kuusinumeroisen salasanan kera. Fysiikan tohtorilla kuitenkin järki leikkaa noiden kaavojen ja numeroiden saralla sen verran nopeasti, ettei tuon purkamiseen tuhraannu kohtuutonta aikaa ja energiaa. Sisältö vaikuttaa jonkun sairaalta pilalta, sillä sieltö löytyy poliisin murhatutkimus paperit+lehtileikkeitä selvittämättömästä henkirikoksesta, joka oli lopulta laitettu ö-mappiin ilman tuloksia. Tässä nyt ei ole mitään ihmeellistä mutta tämän selvittämättömän rikoksen uhriksi on merkitty J.T ja kuolonpäivä viiden vuorokauden päästä. Pian J.T:lle alkaa käydä selväksi, että kyseessä on jotain muutakin, kuin pelkkä sairas pila, sillä tulevaisuuden lehtileikkeiden tapahtumia alkaa toteutua ja hänen elämäänsä ilmestyy entuudestaan tuntemattomia henkilöitä, jotka on kuitenkin raportissa mainittu. Mysteerisen sisällön ohella myös itse salkku herättää kysymyksiä, sillä sen materiaali osoittautuu yhdistelmäksi jota ei vielä tunneta, kun taas raporttien ja lehtileikkeiden paperi osoittautuu neljäkymmentä vuotta vanhaksi. J.T:llä alkaa painajaismainen tutkimusoperaatio seuraavaksi viideksi päiväksi ennenkuin hänen on määrä kuolla. Lisä ongelmia muodostaa myös raporttiin mainitut epäillyt, sillä lähes kaikki heistä on hänen lähimpiä frendejä. Voiko hän lopulta luottaa muihin, kuin itseensä ja tutkimusta johtavaa etsivä Sikorskia. Fysiikan miehenä J.T:n päässä pyörii myös kysymys onko viisasta edes yrittää muuttaa tulevaa kohtaloa, olisiko tämän seuraamuksena tuleva tapahtumaan jotain paljon pahempaa ja kohtalokkaampaa, ei pelkästään hänelle, perheelle vaan koko maailmalle.



Viisi päivää kuolemaan käy perinteisesti läpi lähes kaikki hienot asetelmat mitä aikamatkustelu, kohtalo ja varsinkin sen muuttaminen tuo / voi tuoda tullessaan siis tietysti mielikuviteltuna. Tämän reilun kolmen tunnin aikana tuli mieleen väkisinkin The Terminator ja mikä merkitys oli tulevaisuudesta tulleella suojelijalla Kyle Reesellä itse John Connorin syntymään, hyvä Gregory Hoblitin ohjaama Frequencen aikakikkailut isän ja tämän pojan välillä ja tietysti itse Marty McFlyn seikkailut niin wild wild west, kuin star wars ajassakin. J.T:n roolissa oleva Timothy Hutton on vakuuttavan hyvä, kuten lähes aina. Olen monesti ihmetellyt mihin hukkui hänen maailman valloitus 80-luvulla vaikka putkeen ilmestyi Iceman, The Falcon and the Snowman & Turk 182 kaltaisia klassikoita. Myös etsivä Sikorskina oleva Randy Quaid on passeli rooliinsa, johon on onnistuneesti sekoitettu huoletonta Griswoldin serkkua ja Streets of Laredon palkkoimetsästäjä John Wesley Hardingia.

Huoletonta sci-fiä hyvine käänteineen, joka parhaassa tapauksessa saa mielikuvituksen, kuin ajatuksetkin leijaamaan siinä määrin että seuraavat yöunet ovat varsin merkillisiä. Tietysti sillä erotuksella, että saa yleensä unen päästä kiinni.