Ennio Morriconen vähemmän tunnetut levyt

Olen tässä jo jonkin aikaa kuunnellut Morriconen säveltämää musiikkia lähinnä erilaisten spagettiwesternien soundtrackeiltä. Huomasin samalla että Morriconen tuotanto on todella laaja. Tarvitsisin näin ollen hiukan karsintaa siitä mihin suunnata seuraavaksi. Eli mitkä ovat mielestänne parhaat ja hankkimisen arvoiset Morricone levyt näiden tunnetuimpien spagujen ulkopuolelta?

Jeremias Rahunen ( 3.5.2008 10:47)

Olen tässä jo jonkin aikaa kuunnellut Morriconen säveltämää musiikkia lähinnä erilaisten spagettiwesternien soundtrackeiltä. Huomasin samalla että Morriconen tuotanto on todella laaja. Tarvitsisin näin ollen hiukan karsintaa siitä mihin suunnata seuraavaksi. Eli mitkä ovat mielestänne parhaat ja hankkimisen arvoiset Morricone levyt näiden tunnetuimpien spagujen ulkopuolelta?

Ainakin Mondo Morricone ja More Mondo Moricone ‑kokoelmat ovat erittäin suositeltavia.

Ennio Morricone: Action Thrillers

Ennio Morricone: La banda J & S cronaca criminale del far west/Le monachine

Ennio Morricone: Barbablu

Ennio Morricone: Bulworth

Ennio Morricone: Il buono, il brutto, il cattivo

Ennio Morricone: Canto Morricone 1

Ennio Morricone: Canto Morricone 2

Ennio Morricone: Canto Morricone 3

Ennio Morricone: Che c'entriamo con la rivoluzione?

Ennio Morricone: Concerto premio Rota

Ennio Morricone: Crime & Dissonance

Ennio Morricone: Il deserto dei tartari

Ennio Morricone: Diabolik

Ennio Morricone: Diavolo nel cervello

Ennio Morricone: Ennio Morricone Singles Collection

Ennio Morricone: Ennio Morricone Western Quintet

Ennio Morricone: E per tetto un cielo di stelle

Ennio Morricone: Esercito di 5 uomini/Extrasensorial

Ennio Morricone: Faccia a faccia

Ennio Morricone: For a Few Dollars More + Fistful of Dollars

Ennio Morricone: Genio, due compari e un pollo

Ennio Morricone: Grande Silenzio/Bellissimo novembre

Ennio Morricone: Great Music of Ennio Morricone, 3 CD Box

Ennio Morricone: Hills Run Red (bootleg)

Ennio Morricone: I malamondo/Tarantola nal ventre nero

Ennio Morricone: Il etait une fois dans l'Ouest

Ennio Morricone: Il etait une fois Ennio Morricone

Ennio Morricone: I crudeli

Ennio Morricone: Lucertola con la pelle di donna

Ennio Morricone: Macchie solari/Eat it!

Ennio Morricone: Maddalena

Ennio Morricone: Il Mercenario

Ennio Morricone: Mio caro assassino/Le mani sporche

Ennio Morricone: More Mondo Morricone

Ennio Morricone: Navajo Joe

Ennio Morricone: Once Upon a Time in America

Ennio Morricone: Queimada!

Ennio Morricone: La resa dei conti

Ennio Morricone: La resa dei conti/Faccia a faccia

Ennio Morricone: Revolver

Ennio Morricone: Sacco & Vanzetti/Svegliate e uccide

Ennio Morricone: Spaghetti Westerns

Ennio Morricone: Spasmo/Cosa avete fatto a Solange?

Ennio Morricone: Svegliate e uccide/Violent City

Ennio Morricone: Takeoff Film Hits

Ennio Morricone: Tepepa

Ennio Morrocone: Two Mules for Sister Sarah/Days of Heaven

Ennio Morricone: Vamos a matar companeros

Ennio Morricone: Veruschka

Ennio Morricone & Cibo Matto: Super Relax

Ennio Morricone & Dulce Pontes: Focus

Ennio Morricone & John Zorn: Big Gundown

Tuossa on mitä löytyy omasta CD-levyhyllystä (poislukien yksittäiset biisit various artists ‑kokoelmilla), lähes kaikki suositeltavaa mutta toki musiikillisesti hyvin vaihtelevaa settiä. iTunes-muodossa on lisää gialloteemoja (Forbidden Photos on tämänhetkisiä suosikkeja) sekä mm. Yo-Yo Ma:n sellosovituksia.



Megatähtien coverkokoelma We All Love Ennio Morricone oli jotain minkä jaksoi kuunnella kertaalleen läpi, auttaa lähinnä valottamaan alkuperäisten sovitusten ylivertaisuutta.

Jeremias Rahunen ( 3.5.2008 10:47)

Olen tässä jo jonkin aikaa kuunnellut Morriconen säveltämää musiikkia lähinnä erilaisten spagettiwesternien soundtrackeiltä. Huomasin samalla että Morriconen tuotanto on todella laaja. Tarvitsisin näin ollen hiukan karsintaa siitä mihin suunnata seuraavaksi. Eli mitkä ovat mielestänne parhaat ja hankkimisen arvoiset Morricone levyt näiden tunnetuimpien spagujen ulkopuolelta?

Miltei kaikki 60-luvun länkkärit kannattaa hommata (myös ei-spagetti Two Mules for Sister Sara), myöhemmistä genren soundtrackeistä parhaat ovat Vamos a matar companeros, Giù la testa, La banda J & S sekä Il mio nome è Nessuno... ja oikeastaan Un Genio... on myös todella hyvä eli taitaa myös kaikki 70-luvun western scoret olla suosituksen arvoisia.



Nämä tunnetuimmat ei-spagut ovat kaikki hyviä: Once Upon a Time in America, 1900, Days of Heaven, The Mission, Nuovo Cinema Paradiso, The Untouchables ja Casualties of War, tosin vain kolme ensin mainittua nousseet varsinaisesti omiksi suosikeiksi.



Joitakin muita helmiä, joita ei pikaisella silmäilyllä ehkä ollut Laurin listassa:



Guns of San Sebastian

L'Avventuriero

Un Bellissimo Novembre

L'Alibi

Le Clan Des Siciliens

La Donna Invisible

Indagine Su Un Cittadino Al Di Sopra Di Ogni Sospetto

Una Lucertola Con La Pelle Di Donna

I Figli Chiedono Perché

Un Uomo Da Rispettare

Le Professionnel

Red Sonja

Lolita



JariM:n mainitsemista pätevistä kokoelmista kannattanee aloittaa eteneminen.

Spiritual Boxer ( 5.5.2008 14:55)

Jeremias Rahunen ( 3.5.2008 10:47)

Olen tässä jo jonkin aikaa kuunnellut Morriconen säveltämää musiikkia lähinnä erilaisten spagettiwesternien soundtrackeiltä. Huomasin samalla että Morriconen tuotanto on todella laaja. Tarvitsisin näin ollen hiukan karsintaa siitä mihin suunnata seuraavaksi. Eli mitkä ovat mielestänne parhaat ja hankkimisen arvoiset Morricone levyt näiden tunnetuimpien spagujen ulkopuolelta?

Miltei kaikki 60-luvun länkkärit kannattaa hommata (myös ei-spagetti Two Mules for Sister Sara), myöhemmistä genren soundtrackeistä parhaat ovat Vamos a matar companeros, Giù la testa, La banda J & S sekä Il mio nome è Nessuno... ja oikeastaan Un Genio... on myös todella hyvä eli taitaa myös kaikki 70-luvun western scoret olla suosituksen arvoisia.JariM:n mainitsemista pätevistä kokoelmista kannattanee aloittaa eteneminen.

Sister Sara on ratsastusbiitin mestariteos mutta siitä ei taida olla laadukasta CD:tä, ainoastaan italialainen Sara + Days of Heaven ‑kokoelma (Gli avvoltoi hanno fame tjsp) jossa pääteemasta kuullaan huonompi versio kuin Kourallisen dynamiittia alkutekstien aikana (kyseinen suomenkielinen nimi on vasta dvd-ajalla yhdistynyt toiseen Morricone-leffaan Fistful of Dynamite). Genion a.k.a. Nobody on nerokkaimman musiikin japsijulkaisussa on kuulemma sama ongelma, ilman erityistä skarppaamista en kuitenkaan erota eri versioita joten en osaa valittaakaan.

Joitakin muita helmiä, joita ei pikaisella silmäilyllä ehkä ollut Laurin listassa:

On siellä ainakin Una Lucertola con la pelle di donna ja Sisilialaisklaani olisi jos siinä olisi muutakin erinomaista kuin päätunnari. The Missionissa on hienoja melodioita mutta jotain puuttuu, ehkä Bruno Nicolain sovitus.

Vamos a matar, compañerosin soundtrack kuuntelussa. Oli itselle uutuus ja toimii kybällä. Itse elokuvakin lähti jo tilaukseen. Tästä

trailerista on vaikea enää pistää paremmaksi.

Jeremias Rahunen ( 5.6.2008 21:38)

Vamos a matar, compañerosin soundtrack kuuntelussa. Oli itselle uutuus ja toimii kybällä. Itse elokuvakin lähti jo tilaukseen. Tästä trailerista on vaikea enää pistää paremmaksi.

Tästä oli muistaakseni muinoin täällä jonkinmoinen debaatti, eli että onko soundtrack loistava vai rasittava.



Mutta mahtavahan se tietysti on, täydellistä fiilisten ja toverillisen tappamistahdon nostatusmusaa, viimeksi taisin kuunnella tässä tarkoituksessa matkalla työhaastatteluun (luonnollisesti sain paikan).



Levantando en aire los sombreros

Vamos a matar, vamos a matar, companeros

Pintaremos de de rojosol y cielos

Vamos a matar, vamos a matar, companeros

Hay que ganar moriendo, pistoleros

Vamos a matar, vamos a matar, companeros

Hay que morir venciendo, guerrilleros

Vamos a matar, vamos a matar, companeros

Luchando con el hambre, sin dineros

Vamos a matar, vamos a matar, companeros

Estudiantes, rebeldes, bandoleros

Vamos a matar, vamos a matar, companeros

Hermanos somos, reyes y obreros

Vamos a matar, vamos a matar, companeros





Lets wind up our hats

Lets go to kill, lets go to kill, my fellows

We will paint on red the sun and the sky

Lets go to kill, lets go to kill, my fellows

We have to win dying, gunmen

Lets go to kill, lets go to kill, my fellows

We have to die winning, guerrilleros

Lets go to kill, lets go to kill, my fellows

Fighting as against the hunger, without money

Lets go to kill, lets go to kill, my fellows

Challenging and rebel, bandoleros

Lets go to kill, lets go to kill, my fellows

We are all brothers, the kings and the workers

Lets go to kill, lets go to kill, my fellows

Spiritual Boxer ( 5.6.2008 22:18)

Tästä oli muistaakseni muinoin täällä jonkinmoinen debaatti, eli että onko soundtrack loistava vai rasittava.

Ei kai kellään rasittavan kannattajalla ole enää elitisti-statusta?

Lazer ( 5.6.2008 22:20)

Spiritual Boxer ( 5.6.2008 22:18)

Tästä oli muistaakseni muinoin täällä jonkinmoinen debaatti, eli että onko soundtrack loistava vai rasittava.

Ei kai kellään rasittavan kannattajalla ole enää elitisti-statusta?

Hain keskustelut ja olisihan tää pitänyt arvata/muistaa:

THaavisto ( 4.12.2003 15:05)

Kerrottakoon nyt vielä siis täällä yleisellä alueellakin, että C:n tunnari on ehkäpä maailman raivostuttavin spagu-renkutus.

Taisi siis olla pelkästään näitä THaavisto vs. todellinen maailma ‑tapauksia. Kunnon kiistelyt käytiin toimituksen tiloissa, mutta siitä jatkoi julkisemmalla puolella tämä ketju: Parhaat western-scoret.

Tämä Young Hovan kommentti, joka löytyy vanhasta ketjusta, osuu naulan kantaan (puhuttaessa Companerosin teemasta):

Ao. kappale kertoo siitä, kun heitetään lapiot ja kihvelit mäkeen, tartutaan aseeseen ja lähdetään kaviot pöllyten tappamaan sortajia iloisella mielin. Sitten siinä väliosassa kuitenkin käydään melkein koko inhimillinen tunneskaala läpi eri soittimilla / soundeilla muutamassa sekunnissa (!!), jonka aikana ja jälkeeen Morricone rakentaa yhden kaikkien aikojen parhaista nostatuksista, siinä jää Finlandiat jälkeen. Teema on niiiin monella tavalla mestariteos, että voisin harkita sen soitattamista omissa hautajaisissani tequilakierroksen aikana.

Jeremias Rahunen ( 6.6.2008 08:39)

Tämä Young Hovan kommentti, joka löytyy vanhasta ketjusta, osuu naulan kantaan (puhuttaessa Companerosin teemasta):



Ao. kappale kertoo siitä, kun heitetään lapiot ja kihvelit mäkeen, tartutaan aseeseen ja lähdetään kaviot pöllyten tappamaan sortajia iloisella mielin. Sitten siinä väliosassa kuitenkin käydään melkein koko inhimillinen tunneskaala läpi eri soittimilla / soundeilla muutamassa sekunnissa (!!), jonka aikana ja jälkeeen Morricone rakentaa yhden kaikkien aikojen parhaista nostatuksista, siinä jää Finlandiat jälkeen. Teema on niiiin monella tavalla mestariteos, että voisin harkita sen soitattamista omissa hautajaisissani tequilakierroksen aikana.

On siinä muutamia muitakin hyviä stygejä kuin Bruno Corbuccin sanoittama Vamos e matar... Vaikka Companeros on täysin erilainen kuin Morriconen tunnetuimmat 1960-luvun Leonen leffojen scoret (tai Franco Neron teema muistuttaa hieman Huuliharppukostajan Cheyenne-banjoilua) se on samalla tavalla absoluuttisesti naimisissa elokuvan muodon ja fiiliksen kanssa, ja on vaikea kuvitella mitä leffa olisi ilman juuri tätä musiikkia. Parhailla kierroksilla ollaan Tomas Milianin ja Neron hyökkäyksessä Jack Palancen ja Jose Bodalon joukkoja vastaan, sekunnin murto-osan mittaiset otokset ja nuotit tuntuvat aina osuvan kohdalleen kuin gatling gunin luodit. Noin vauhdikas rytmi ei tietenkään ole harvinaista nykyajan toimintaelokuvassa, mutta taito yhdistää siihen valloittavaa musiikkia on päässyt unohtumaan.

Jeremias Rahunen ( 5.6.2008 21:38)

Vamos a matar, compañerosin soundtrack kuuntelussa. Oli itselle uutuus ja toimii kybällä. Itse elokuvakin lähti jo tilaukseen.

Anchor Bayn ja BU:n julkaisut elokuvasta jättävät toivomisen varaa mm. normaalisti englanniksi dubatun alkukohtauksen italia-dialogin takia (Nordicin FIx-kaseteista tuttu hieman tiiviimpi versio on mielestäni muutenkin parempi, valitettavasti vain harvoin julkaistu oikealla kuvasuhteella). Joka tapauksessa päätähtiä ja Morriconea haastatteleva dvd:n oheisdokumentti on kova sana, kun miettii miten harvoin Ennio antaa kommentteja mihinkään making of ‑muisteloon, vaikka pyyntöjä varmasti satelee – säveltäjän poissaolo esim. Leonen klassikkojen extroista on lähes häiritsevää. Morriconen mukaan Companeros on "gregoriaanista reggaeta" eikä ole vaikea päätellä, että Enniokin pitää sitä yhtenä parhaista töistään.

Vähemmän tunnettu Morricone-toimintakohtaus:

http://www.youtube.com/watch?v=3Ya0vHntWIU

La Resa Dei Conti (The Big Gundown)







Big Gundownin soundtrack pyörinyt tällä viikolla soittimessa. Hyvä levy, etenkin mahtipontinen teemabiisi, jossa nainen laulaa on jäänyt mieleen (vaati tosin vähän totuttelua alussa). Muutenkin suositeltava tapaus Morricone – faneille.

Jeremias Rahunen ( 11.7.2008 08:54)

La Resa Dei Conti (The Big Gundown)







Big Gundownin soundtrack pyörinyt tällä viikolla soittimessa. Hyvä levy, etenkin mahtipontinen teemabiisi, jossa nainen laulaa on jäänyt mieleen (vaati tosin vähän totuttelua alussa). Muutenkin suositeltava tapaus Morricone – faneille.

No nyt pitää miettiä taas että mikä on "vähemmän tunnettua".. kieltämättä vähemmän tunnettu kuin Hyvät, pahat ja rumat, joo.