Bud Spencer

Steno :

Piedone A Hong Kong aka Flatfoot Goes East aka Flatfoot in Hong Kong (1975) ***







Spencerin esittämä poliisi Rizzo selvittelee erään Italialaisen huumepomon murhaa, lähtee mafian jäljille, tulee itse epäillyksi murhasta mutta päättää ratkaista jutun jonka jäljet johtavat aina Aasian asti. Samalla näyttää siltä että poliisien joukossa on joku, joka vasikoi mafialle tietoa. Riittävän viihdyttävä kokonaisuus jolla päästään kolmeen tähteen ja menee katsomistani Budin sooloelokuvista (ilman Terence Hilliä) kärkeen rinnalle Buddy Goes Westin kanssa. Kiitosta ansaitsevat Aasian eksotiikka ja pari hyvin koreografioitua matsia. Future Filmin suomi-dvd oli varsin hyvälaatuinen kuvaltaan.

Marcello Fondato :

Charleston (1977) **



Bud Spencer seikkailee tällä kertaa huijauselokuvassa, jossa eräs toinen mies on päättänyt hankkiutua eroon tappiota tuottavasta laivastaan vakuutuspetoksen / keplottelun turvin. Spencer taas haluaisi kaapata helpot rahat itselleen oman suunnitelmansa avulla.



Kepeää viihdettä tarjoileva Charleston ei valitettavasti nouse edellä mainitun Lättäjalan tasolle. Pahinta Charlestonissa on näille elokuville sinänsä tyypillinen italospedeily, joka pidettiin Lättäjalassa vielä jokseenkin aisoissa, mutta joka nyt menee jo rasittavuuksiin. Käsikirjoitus on myös heppoinen ja meno kokonaisuudessaan aikamoista kohkaamista. Ei siis mitään pakkonähtävää mutta katsoohan tämän. Futuren suomi-dvd on täyskuvallinen ja aavistuksen liikaa "brightnesia" kuvassa, mutta ajaa toki asiansa näinkin.

Jeremias Rahunen ( 4.12.2010 14:14)

Steno : Piedone A Hong Kong aka Flatfoot Goes East aka Flatfoot in Hong Kong (1975) ***







Spencerin esittämä poliisi Rizzo selvittelee erään Italialaisen huumepomon murhaa, lähtee mafian jäljille, tulee itse epäillyksi murhasta mutta päättää ratkaista jutun jonka jäljet johtavat aina Aasian asti. Samalla näyttää siltä että poliisien joukossa on joku, joka vasikoi mafialle tietoa. Riittävän viihdyttävä kokonaisuus jolla päästään kolmeen tähteen ja menee katsomistani Budin sooloelokuvista (ilman Terence Hilliä) kärkeen rinnalle Buddy Goes Westin kanssa. Kiitosta ansaitsevat Aasian eksotiikka ja pari hyvin koreografioitua matsia. Future Filmin suomi-dvd oli varsin hyvälaatuinen kuvaltaan.

Samoihin pisteisiin päädytään, vaikka elokuva nousee vain piirun Spencerin soolojen keskitason yläpuolelle. Lättäjalan muiden jatko-osien tapaan tämäkin häviää ryhdikkäälle originaalille seilatessaan jokseenkin päämäärättömästi vakavan ja humoristisen kerronnan välillä. Lisäksi matkailuteema latistaa toistuvasti muuten mukiinmenevän juonen epämääräiseksi hortoiluksi paikasta toiseen, vaikka tällä kertaa vältetään pahimmat tyhjäkäynnit. Tavanomaiset mottailutkin menevät rutiinilla, joten ilmeisesti Al Lettierin läsnäolo on ratkaiseva tekijä siinä, ettei elokuva tunnu aivan keskinkertaiselta.

Soldier of Fortune / Rautakoura

Suureellisesti alkavasta keskiaikatörmäilystä ei kehkeydy kunnon spektaakkelia mittakaavan kutistuessa sitä mukaa kuin lukema laskurissa kasvaa. Pohjalla on kumminkin kelpo veijaritarina, jonka puitteissa Spencer pääsee näyttelemään hiukan laajemmalla skaalalla kuin rutinoituneimmissa sooloissaan tai Hillin rinnalla. Sivurooleissa ammutaan reippaasti yli etenkin loppuottelussa, mutta kokonaisuuden kannalta sekoilu pysyy ilahduttavasti hallinnassa. Aiheen herättämiin odotuksiin nähden pliisu, mutta silti vähintään yhden katsomisen väärti seikkailukomedia.

Speaking of the Devil / Siinä paha missä mainitaan

Taivaan ja Helvetin lähettiläät kisaavat äkkipikaisen taksikuskin sielusta 90-luvun alun tuotannossa, jossa Spencer näyttää jo huomattavan ikääntyneeltä, vaikka ote on tallella. Tyypillisen tahmeaa tarinankuljetusta Enzo Barbonilta: asiaan ei meinata ensin päästä millään ja lopun pakollisissa romuralleissa ja tappeluissa juoni näkyy unohtuvan tyystin. Käsikirjoituksesta vastanneen nuoremman Barbonin laatimat kiusaukset ovat aika mietoa kamaa, joten potentiaali jää hyödyntämättä. Puutteineenkin katsottava.



Charleston

Näpsäkät huijausrakennelmat eivät riitä täysin paikkaamaan toistuvan puhelinhölmöilyn ja muiden vaatimattomien vitsien aiheuttamaa harmitusta. Spencer-asteikolla vakaata keskikastia.

Jeremias Rahunen ( 5.11.2008 21:50)

Lauri Lehtinen ( 4.11.2008 21:20)

Toisaalta yksi viimeisistä vanhempaa ja ryhdikkäämpää spagutyyliä kunnioittaneista italowesterneistä on Michele Lupon lapsenomainen mutta kaunis Bud-komedia Buddy Goes West (dvd:llä Lättäjalka hämäräpuuhissa), jossa on myös toistaiseksi viimeinen Ennio Morriconen säveltämä western-musiikki.

Buddy Goes west oli mielestäni Futuren julkaisemien Hill & Spencerin elokuvien parhaimmistoa, ainakin paras siinä sarjassa ilmestynyt Budin "soololeffa".

Asetelma ja tyyli ovat silkkaa Trinityä, veljekset on vain sulautettu Buddyn hahmoon ja Hill korvattu intiaanilla. Irtonainen eteneminen, juonen ytimen hidas hahmottuminen ja lähinnä gagien vuoksi sekaan heitetyt hiukan irralliset kohtaukset ovat kuin Barbonin ohjekirjasta. Hetkittäisen tyhjäkäynnin ja lievän velttouden takia ei vakuuttanut täysin, mutta kokonaisuutena silti riittävän viihdyttävä.