Uudet Japanilaiset sotaleffat

Uudehkoja Japanilaisia sotaleffoja on rantautunut tänne meillekin jokunen kappale lähinnä Futurefilmin toimesta, ja tähän asti olenkin ollut siinä käsityksessä että aihe (WWII) on ollut jonkinlainen tabu maan filmiteollisuudessa.

Nähdyistä esimerkiksi Otoko-tachi no yamato sisältää huimiin mittasuhteisiin kasvavaa uhrihenkeä, samaten sukellusvene-seikkailu Lorelei äityy varsinkin loppupuolella kohtauksessa jossa Voimakas kansallishenki huokuu ainakin näistä kahdesta elokuvasta. Onko asenneilmastossa tapahtunut viime vuosina muutos?

Jotta saan tällekin topicille vähän selkeämmän pointin ja oikeutuksen, niin tiedustelen onko muita suositeltavia WWII:sta käsitteleviä Japanilaisia sotaleffoja?

Norrin Radd ( 13.3.2008 16:56)

Jotta saan tällekin topicille vähän selkeämmän pointin ja oikeutuksen, niin tiedustelen onko muita suositeltavia WWII:sta käsitteleviä Japanilaisia sotaleffoja?

Ainakin Fukasakun väkevä kuvaus Under the Flag of the Rising Sun kannattaa katsoa. Tuosta on tulossa jossain vaiheessa enemmänkin juttua sivustolle.

Eipä se sota mikään tabu sinänsä ole.. tabuja ovat japanilaisten sotarötökset.

Japseissa on mielestäni viime vuosina tapahtunut kansallishengen nousua.. on ollut vaatimuksia oman armeijan perustamisesta ja puolustuksen vahvistamisesta.

Yksi syy on Pohjois-Korean ohjuskokeet ja väitetty ydinaseseikkailu..

muutama Japanin suuntaan tehty ohjuskoe stimuloi epäilemättä kansakunnan puolustushaluja.



Yhtä kaikki, Yamato ja Lorelei olivat kotimaassaan megasuosittuja..

meikän silmin sellaista pompoosia yltiönatinonalistista hengennostatusta. Aika onttoa tavaraa.

Ei mikään ihme, etteivät hurraaisänmaalliset spektaakkelit pahemmin Japanin ulkopuolella menestyneet, vaikka production valuesit on Hollywood-tasoa.



Näitä löytyy kyllä muitakin; en tosin muista, mutta suurten studioiden tuotoksia;

ainakin leffojen esitteisiin törmää vuosittain Berliinin leffamarketissa.

Jätän yleensä väliin, koska puolustushenkinen patetia ei oikein nappaa, eikä se oikein ole R&A-kamaa.



Tosin eivät kaikki japanilaisetkaan suhtaudu täysin kritiikittömästi. Haastattelin viime vuonna Berliinissä Clintin Letters from Iwo Jiman tiimoilta japanilaisnäyttelijöitä, jotka olivat sitä mieltä että Yamatot ja vastaavat ovat melkoista yksipuolista skeidaa.



WW2-sotimisen vanhemmasta päästä kannattanee tsekata Fukasakun (töllästäkin useasti tullut) Tora! Tora! Tora!

ehkä myös Oshiman Merry Christmas Mr. Lawrence, vaikkei varsinainen sotaleffa olekaan.

Onko kukaan nähnyt vanhempaa Kihachi Okamoton Battle of Okinawaa (Okinawa kessen)? Elokuva ja Animeigon dvd kiinnostaa mutta hinta voisi olla vähän huokeampi...

Japanilaisten sotaelokuvien tai sota-aiheisten tilitysten keisari on Masaki Kobayashin ohjaama Tatsuya Nakadain läpimurto Human Condition, kesto vain noin 10 tuntia jos se esitetään putkeen kuten joskus tapahtuu. Omistan Criterionin OOP-levyistä osat I ja II (No Greater Love & The Road to Eternity), mutta päätösosa Soldier's Prayer puuttuu ja tämä on vituttanut jo vuosien ajan.

Tora Torat ja Mr. Lawrencet on nähty, mutta näissähän annetaan kuvaa että Japanilaisesta sotilaasta saattaa löytyä jopa inhimillisiä piirteitä, eivätkä he olleet pelkästään Korkkareista tuttuja keltaisia sadisteja. Yhteistuotannot ja länsimaisiin käsikirjoituksiin perustuminen rajoittavat näissä hurmahenkisyyttä ja liekö sitä tosiaan tuolloin vielä edes sen kummemmin esiintynyt.

Mutta nyt noiden puhtaasti Japanilaisten tuotantojen henki kyllä yllätti. Täytyypi seurata jatkossa tarkemmin Tyynenmeren alueen poliittisia jännitteitä.

Sain vihdoin katsottua vuoden hyllyssä istuneen Saigo no tokkotain (The Last Kamikaze). Kyseessä Toein tuottama ja Junya Saton vuonna 1970 ohjaama mustavalkoinen sotaelokuva. Ohjaajan uutuutta, Yamatoa, en ole nähnyt enkä haluakkaan. Saigo no tokkotai kuitenkin on hieno ja koskettava elokuva. Pääosassa nähdään hienon roolin vetävä Koji Tsuruta ilmavoimien kapteenina, josta tehdään kamikaze joukkojen suojasaattueen johtaja, koska häntä itseään pidetään liian arvokkaan tuhlattavaksi yhteen iskuun. Muu näyttelijäkaarti on yhtä vakuuttava: Ken Takakura, Bunta Sugawara, Tatsuo Umemiya, Asao Koike ja Junko Fuji. Tomisaburo Wakayaman keskivaiheille ajoitettu, hieman koominen rooli ei aivan istu paikalleen, mutta toimii ehkäpä loppujen lopuksi elokuvan hyväksi. Ensimmäinen ja viimeinen kolmannes ovat sen verran raskasta katsottavaa, että pieni kevennys keskellä saattaa tehdä katsomiskokemuksesta helpomman. Sonny Chiba vilahtaa aivan mitättömän pienessä sivuroolissa. Vaikuttava kuvaus japanilaisesta kunnia- ja velvollisuusajattelusta.


Elokuvasta on saatavilla Toein julkaisema tekstittämätön dvd. Uudelleenajoitetut ja hieman siistityt fanisubit saa minulta jos haluaa.

Lauri Lehtinen ( 14.3.2008 09:06)

Onko kukaan nähnyt vanhempaa Kihachi Okamoton Battle of Okinawaa (Okinawa kessen)? Elokuva ja Animeigon dvd kiinnostaa mutta hinta voisi olla vähän huokeampi...



Japanilaisten sotaelokuvien tai sota-aiheisten tilitysten keisari on Masaki Kobayashin ohjaama Tatsuya Nakadain läpimurto Human Condition, kesto vain noin 10 tuntia jos se esitetään putkeen kuten joskus tapahtuu. Omistan Criterionin OOP-levyistä osat I ja II (No Greater Love & The Road to Eternity), mutta päätösosa Soldier's Prayer puuttuu ja tämä on vituttanut jo vuosien ajan.

Kobayashin Human Condition on mykistyttävän hieno. Criterionin pitäisi julkaista tämä paketti lähitulevaisuudessa, nykypäivän standardein.



Battle of Okinawa tuli vihdoin katsottua. Pidin näkemästäni vaikka elokuva eteneekin hieman jäykästi, melkein vain dokumentoiden sodan etenemistä sekä aikaa vietetään paljon päällikköjen strategiapöydän ympärillä. Karuinta materiaalia on kuitenkin mukaan tuotu siviilien osa tässä taistelussa – ja tietysti japanilainen kunnia- ja uhraushenki jota teos myös kyseenalaistaa useaan otteeseen. Kaiken tämän keskellä mukana on myös pieniä annoksia keventävää huumoria (joka on kai aika usein Okamotolla elementtinä – poislukien Sword of Doom – ainakin toistaiseksi näkemieni filmien perusteella?).



Seuraavaksi katsomista odottaa Okamoton Japan's Longest Day jonka jostain syystä jätin jälkimmäiseksi näistä kahdesta.

Kansallishenki jatkaa nousuaan Japanissa. Tohon yltiöisänmaalliselta vaikuttava sotaelokuva Eternal Zero (traileri) on nyt ollut seitsemän viikkoa katsojatilastojen ykkösenä.

Elokuvan pohjana on viheliäisen Naoki Hyakutan menestysromaani. Japanin pääministeri Shinzo Abe nimesi Hyakutan äskettäin kansallisen televisioyhtiön NHK:n (Japanin Yle) johtoon. Heti ensimmäiseksi Hyakuta meni toteamaan, että väitteet Japanin sotarikoksista ovat sepitettyjä ja että peruskoulussa ei pitäisi opettaa Japanin mainetta vahingoittavia asioita...

Pääministeri Abe puolestaan on hyvää vauhtia ajamassa Japanin Aasia-suhteet merenpohjalle. Mies pyrkii vahvistamaan asevoimia, muuttamaan pasifistisen perustuslain sekä mahdollisesti jopa kumoamaan hallituksen vanhat sota-anteeksipyynnöt. Korean presidentti onkin ilmoittanut kieltäytyvänsä tapaamasta Abea ennen kuin tämä pyytää anteeksi käytöstään.

Tokion tuoreissa kuvernöörinvaaleissa niin ikään ultraoikeistolainen Toshio Tamogami, jonka mielestä Nanking ja Comform Women ovat Korean ja Kiinan sepitystä, keräsi pelottavat 600 000 ääntä (vaalit voittanut naisvihaaja Yoichi Masuzoe sai 2 miljoonaa ääntä Tokiota uhanneesta seksilakosta huolimatta).

Ei hymyilytä. Ei yhtään.

Syitä on kuitenkin helppo ymmärtää. Nämä saatanan tunarit on tapellut 70-vuotta Kiinan ja Korean kanssa saamatta aikaan sopua. Sekä kiinalaisille että korealaisille sotauhreille on myös maksettu sotakorvaukset Japanin toimesta – kummassakin tapauksessa Kiinan ja Korean hallitukset pimittivät rahat itselleen ja vaikenivat asiasta omien kansalaisten edessä. Kiinassa tuotettiin vuonna 2012 yli 70 Japanivihaa lietsovaa televisiosarjaa, jotka omalta osaltaan vääristelevät historiaa minkä ehtivät. Ei ihme, että saarimellakoiden aikaan Kiinassa jopa tapettiin (kiinalainen) ihminen, koska hän omisti japanilaisen auton.

Ei ole ihme, että tavallisten (historiaa yhä puutteellisesti, vaikkakin luultua paremmin tuntevien) japanilaisten kaduntallaajien parissa kärsivällisyys alkaa loppua. Heitä 70 vuoden ajan kutsuttu Aasian toimesta paholaisiksi ja pahuuden ruumiillistumaksi. Japanilaiset ovat tietoisia jokaisesta hallituksen maksamasta sotakorvauksesta sekä anteeksipyynnöstä, eivät usko Korean ja Kiinan koskaan antavan anteeksi (kasvattavat vain omia armeijojansa), ja ovat kyllästyneet häpeämään kotimaataan. Pohjois-Koreakin on uhannut Tokiota ydinaseilla, joten...

Saa nähdä mitä elokuvavuosi tuo tullessaan.

Hung Fist (16.2.2014 11:29)

Kansallishenki jatkaa nousuaan Japanissa...

Näin Suomalaisesta näkökulmasta asiaa tarkastellessa, ja yhtäältä milloin minkäkin valtion märälle maailmanherruusunelle nauraessa, on toisaalta helppo yhtyä huoleen. Ympäripyöreästi asian yleistääkseen tuntuu käsittämättömälle – mainitsemiesi seikkojenkin valossa – että tuon kaltainen kansallismielisyys (kuitenkaan todellista mittakaavaa tarkemmin tietämättä) on vallalla tämän päivän Japanilaisessa demokratiassa. Surullista.

"Kansa joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään, eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten." – Adolf Erik Ehrnrooth


Hmm, täytyykin ottaa tähtäimeen tuo elokuva. Herää se kiinnostus tälläkin tulokulmalla.

Se pitää tosiaan täsmentää, että ei tässä mistään valtaisasta liikkeestä ole kyse. Tällaisia tulee ja menee – nykyisellä Internet-aikakaudella ne vain ovat paremmin esillä. Kansan parissa saattaa olla ehkä tietynasteista patriotismin nousua, mutta pääosin juttu liittyy pääministeri Abeen, jonka avulla ja varjolla nyt on ollut hyvä aika kaikilla äärinationalisteilla nostaa päätään. Ongelmana on ennen kaikkea se, että Japanin hallitus ei edelleenkään rajoita näitä hölmöilyjä kovin aktiivisesti. Japanissa esimerkiksi ei ole mitään lakia vihapuhetta vastaan. Valtaosa kansalaisista kuitenkin irtisanoutuu jyrkästi näiden sankarien hölynpölystä.

Pitää katsoa vuosi tai pari että nähdään mihin tilanne kehittyy.

Japani-Korea-Kiina ‑suhteet eivät tosin helpolla aukea. Ongelmana on, että rikoksista on mennyt liikaa aikaa – tämän päivän poliitikot eivät olleet edes syntyneet kun ne tapahtuivat. Kun kasvojen säilyttäminen on niin tärkeää, että osa jengistä tappaa itsensä ne menetettyään, niin nöyrtyminen ei ole helppoa kenenkään osalta. Kiina ja Korea eivät helpota asiaa yhtään. Tällä viikolla Japanin entinen pääministeri Murayama, joka vuonna 95 pahoitteli virallisesti Japanin sotarikoksia, oli Koreassa tapaamassa sotaprostituoituja. Hän pyysi myös tavata Korean presidentin Parkin, joka oli kuitenkin "liian kiireinen" moiseen. Murayama ei toki ole enää hallituksen edustaja, mutta se, että Park ei ylpeydessään suostu tapaamaan ketään jonka nimi ei ole Abe, ei yhtään helpota asiaa. Päin vastoin, mies joka tuli Japanista sovittelemaan rauhaa joutui palata nolattuna takaisin.

Kiinan kanssa tilanne on ehkäpä vielä vaikeampi. Siellä Japani-viha vaikuttaa suurilta osin hallituksen lietsomalta politiikalta. Kiinalla on tässä omat lehmänsä ojassa – he eittämättä haluavat huomiota pois omista ongelmistaan sekä yhä kiihtyvästä asevarustelusta, sekä tappelevat yhä Senkakun saarista.

Noista saarista on muuten melko mielenkiintoinen teoria: niiden vierestä kulkee ydinsukellusveneille soveltuva syvämerireitti. Japanilla ei sellaisia ole, mutta Kiinalla on. Saarien omistajuus takaisi Kiinalle periaatteessa meren hallinnan ja kantaman Yhdysvaltoihin.

Hung Fist (16.2.2014 20:42)

Noista saarista on muuten melko mielenkiintoinen teoria: niiden vierestä kulkee ydinsukellusveneille soveltuva syvämerireitti. Japanilla ei sellaisia ole, mutta Kiinalla on. Saarien omistajuus takaisi Kiinalle periaatteessa meren hallinnan ja kantaman Yhdysvaltoihin.

Tuo mahdollinen omistajuus lienee jo ajatuksena asia, jota tuskin monikaan valtio on valmis hanttiin panematta hyväksymään, joka sekään tokkopa mitään hyvää lupaa sellaisenaan.

Menee off topiciksi, mutta kun kerran sotarikokset on mainittu niin eipä ilmeisesti ole kauheasti anteeksipyyntöjä tullut Etelä Koreasta Vietnamin suuntaan.

esim:

http://en.wikipedia.org/wiki/Phong_Nh%E1%BB%8B_and_Phong_Nh%E1%BA%A5t_massacre

Battle of the dueling war crimes

http://www.globalpost.com/dispatch/news/politics/130815/battle-the-dueling-war-crimes

Skaala on toki eri, mutta omien sotarikosten piilottelu ja kieltäminen vie kyllä (HF:n mainitseman sotakorvausrahojen pimittämisten ohella) pohjaa uhriutumiselta.