No Country for Old Men

Ärsyttävimmistä.

Artisan ( 7.5.2008 10:28)

rentoa, boheemia ja anarkistista bullshit-meininkiä sisältävää Fear and Loathing is Las Vegasia

Anarkistinen kenties, bullshittiä taatusti. Mutta rennoksi ja boheemiksi en tuota karnevaalielokuvaa kutsuisi. Pelkoa ja inhoa yrittää olla vähän liiaksi jotakin. Ja niin yrittää toki Lebowskikin, mutta vähemmän ärsyttävästi.

Disco Studd ( 7.5.2008 09:02)

Big Lebowskin arvostus taitaa riippua siitä, kuinka hyvin pystyy samaistumaan elokuvan ja päähenkilön rentoon, boheemin ja anarkistiseen

bullshit-meininkiin.

En tosiaankaan samaistu Dudeen, mutta hänen traagikoomista taaperrustaan on silti varsin hauska katsoa.



provot:

Fear and Loathing **

Big Lebowski ****

Jep, Fear and Loathing se vasta tylsä on. Koskaan en aio antaa sille toista mahdollisuutta, koska ensimmäinenkin katsomiskerta oli taistelua pitkästymistä vastaan.

Fear and Loathingia pitää katsoa krapulassa absintti(aidon) ryyppyjen ja oksentamistaukojen lomassa. Big Lebowski oli armoton pettymys aikoinaan, joskus voisin yrittää antaa toisen mahdollisuuden (tosin jos No Country for Old Men on samanlaista tasoa kuin Coeneille yleensä, niin saa olla viimeinen Coen).

Jakel ( 7.5.2008 12:26)

Fear and Loathingia pitää katsoa krapulassa absintti(aidon) ryyppyjen ja oksentamistaukojen lomassa. Big Lebowski oli armoton pettymys aikoinaan, joskus voisin yrittää antaa toisen mahdollisuuden (tosin jos No Country for Old Men on samanlaista tasoa kuin Coeneille yleensä, niin saa olla viimeinen Coen).

Big lebowski krapulassa ja hyvässä seurassa, niin ja lisäksi vähän tasoittavia, on todellakin täydellinen yhdistelmä.



Big Lebowski: *****



Näin boheemina taiteilijana, HAHAA, samaistun dudeen ja hunsvotti asenteeseen.

Big Lebowskin näin ekan kerran 1999 ja ainakin valkoisten venäläisten tilailuun ravintolassa tuli pieni piikki. Sympaattisen renttuilun ja "fuck it, let's go bowling"-mentaliteetin perusteos, joka ei kyllä napannut yhtä hyvin toisella katsomiskerralla lähes kymmenen vuotta myöhemmin. Silkkoa sisältä, mutta hauskaa elokuvaa.

Komediana ja tyyppikokoelmana Big Lebowski viihdytti mua muistaakseni melko hyvin kymmenen vuotta sitten. Lifestyle-teoksena se tuntuu elokuvalta jämähtäneille demaripatuille (amerikkalaisittain kai liberaaleille) jotka tykkäävät nähdä itsensä aikamoisina veijareina. Myös itseironia ja "rosoisuus" kuuluvat kohdeyleisön profiiliin tietyn kaavan mukaisesti tarjoiltuna. Vähän rockia mukaan, jne. Tässä kaikessa ei ole mitään pahaa, jokaiselle jotakin.

Joka väittää Fear & Loathingia "rennoksi/boheemiksi" on mielisairas.

Kirjalle kymppi, elokuvalle välttävä seiskamiinus.

* PIKKUSPOILERIA *

Meikäläinen näemmä on BBS:n virallinen "nostetaan ketjua ylös, kun ilmestyy dvd:lle" ‑dude. No, pakkohan tästä on muutama sana tännekin kirjoittaa. ****1/2:n tähden kamaa, kunnon äijäilyä, huumori on upeasti rivien välissä. Oikeastaanhan elokuva opettaa meille (myös) sen, että naisen tarjoaman oluen edessä myöntyy kovinkin kundi!



Olennaisin on sanottu jo aiemmin ketjussa toki. Olin pirun vaikuttunut siitä, miten Coenit paitsi leikittelivät katsojan odotuksilla, myös sekoittivat käsitteet "päähenkilö" ja "sivuhenkilö". Omasta näkökulmastani ns. päähenkilöksi nousi Tommy Lee Jonesin (sivustakatsoja)sheriffi, hänhän sekä aloittaa että lopettaa tämän teoksen. Loppukohtauksessa näin jopa filosofisia Bergman-sävyjä.



Toimivuuteen ei edes tarvittu kovin runskia väkivallan näyttämistä, vaan pelkät Javier Bardemin karut kasvot riittivät monasti. No Country for Old Men on sarjakuvatkin mieleen tuova osoitus siitä, miten tärkeää on myös se, mitä otosten välissä tapahtuu. Olis'kos tässä jumankauta, alkaneen vuosituhannen tähän saakka paras elokuva?

QCine ( 27.7.2008 13:11)

****1/2:n tähden kamaa,



Olis'kos tässä jumankauta, alkaneen vuosituhannen tähän saakka paras elokuva?

Se on ihan oikein, että on viittä tähteä ei isketä tiskiin kevyin perustein, mutta eikö tosiaan mielestäsi 8 vuodessa ole ilmestynyt yhtään joka ansaitsisi mielestäsi kyseisen kunnian?

KCrimso ( 27.7.2008 13:19)

Se on ihan oikein, että on viittä tähteä ei isketä tiskiin kevyin perustein, mutta eikö tosiaan mielestäsi 8 vuodessa ole ilmestynyt yhtään joka ansaitsisi mielestäsi kyseisen kunnian?

Hyvä kysymys, mietin tuota, ja tulin siihen tulokseen, että juuri noitten vaihtoehtoisten kerrontamuotojen ja ‑ratkaisujen tietynlainen, jopa Oscareilla huomioitu popularisointi on olennainen tekijä muodostaessani tämän leffan "2000-luvun alun parhautta". Eli uskon ja toivon, että No Country for Old Menin menestys kannustaa muutkin elokuva-alan nimimiehet tekemään haastavampia, parempia, tulkinnanvaraisempia elokuvia, ja tämähän suuntaus olisi aivan oikea. Onhan esimerkiksi Steven Spielbergillä ollut viime vuosina kovasti yritystä, mutta Coenien rujous tyhjentää pajatson kertalaakilla siinä missä Spielberg edelleen putsailee kömpelösti ressuja melodramaattisilla elementeillään.



Eli luen "merkittävyyden" olennaiseksi osaksi parhautta. Siinä oikeastaan tähdityksetkin jäävät toissijaisiksi. Pidän esimerkiksi elokuvaa "Toisen kerroksen lauluja" (2000) viiden tähden kamana, mutta silti Coenien hämmentävä, rosoinen, epätäydellinen paketti vie voiton. Kun näin onnistuneesti kyseenalaistetaan elokuvan päärakennuspalikat aina "loppuratkaisua" myöten, on vain ihaillen nöyrryttävä. Aivot raksuttavat, mutta parempaa 2000-luvun elokuvaa ei tosiaan nyt tule mieleen.

Hyvä elokuva mutta ei nouse minun listallani tulevien klassikoiden joukkoon. En tiennyt elokuvan juonesta etukäteen juuri mitään ja elokuvan tapahtuma vuosi 1980 tuli todella positiivisena yllätyksenä, joka oli myös viimeisen päälle hyvin toteutettu. Eniten minua tökki loppu ja varsinkin tapahtumat Llewelyn Mossin ympärillä.

****

Goose ( 14.8.2011 15:05)

Hyvä elokuva mutta ei nouse minun listallani tulevien klassikoiden joukkoon. En tiennyt elokuvan juonesta etukäteen juuri mitään ja elokuvan tapahtuma vuosi 1980 tuli todella positiivisena yllätyksenä, joka oli myös viimeisen päälle hyvin toteutettu. Eniten minua tökki loppu ja varsinkin tapahtumat Llewelyn Mossin ympärillä.



****

Ekan katselukerran jälkeen olin että hetkinen mitäs tässä tapahtui... Parin viikon päästä uusintakatselu avasi ihan uusia näkökulmia leffaan.