Kuvauspaikkojen kalleus

Kun katsoo Wesley Snipesin ja kumppaneiden kaahottamista Bukarestin ja muiden Itä-Euroopan kaupunkien kaduilla niin tulee aina mieleen kuvauspaikkojen kustannukset elokuvan tekijöille. 70- ja 80-luvuilla USA:ssa vielä suljettiin katuja pienemmänkin budjetin leffoissa ja TV-sarjoissa (Cannonkin muistaakseni kaahasi joka jaksossa suurella Lincolnillaan pitkin Losin katuja) mutta jossain vaiheessa kustannukset taisivat nousta pilviin. Turvallisuusmääräyksetkö viranomaisten suunnalta osasyynä ja lupien myöntämisen nihkeys?

Bill Baxtonin Vietnam-leffaa Räikeä valhe (kuvattu Thaimaassa) katsoessa tuli myös mieleen maata tärisyttäviä räjäytyksiä ihmetellessä että saakohan tuommoisia paukkuja enää kotomaan kamaralla jysäytellä.

Itä-Euroopassa sitten taitaa olla lainsäädännöt vielä lapsenkengissä tältä osin, lyödään setelitukku paikallisviranomaisen kouraan ja sanotaan että me vähän räjäytellään ja kaahataan tuossa kadulla?



Eli ovatko kuvauskustannukset merkittävin tekijä viimeaikojen Itä-Eurooppa buumille?

Norrin Radd ( 9.3.2008 18:55)

Eli ovatko kuvauskustannukset merkittävin tekijä viimeaikojen Itä-Eurooppa buumille?

Tämä oli varmaan retorinen kysymys.

Jakel ( 9.3.2008 19:00)

Norrin Radd ( 9.3.2008 18:55)

Eli ovatko kuvauskustannukset merkittävin tekijä viimeaikojen Itä-Eurooppa buumille?

Tämä oli varmaan retorinen kysymys.

On ja ei ole, voihan osasyynä olla vaikka helvetin kauniit paikalliset muijat.

Juttuni ovat yleensä vähän sekavia, mutta pääpointtinani on tässä hakea vastausta siihen miksi kuvauskustannukset jossain vaiheessa kohosivat jenkkilässä niin kalliiksi että tusina-actionin oli pakko siirtyä itään. Tuskin kyse on pelkästään vuotuisesta indeksikorotuksesta.

Kuvauspaikat eivät ole lainkaan yksinkertainen juttu, ilmaisuudesta puhumattakaan. Omat kokemukseni ovat ihan täältä Suomenmaasta.

Kuvattiin vielä markka-aikana musiikkivideota, paikaksi täytyi saada ravintola. Koska kukaan ei tuntenut ketään, täytyi kaivaa kuvetta. Bulevardilla olevan sopivan raflan omistaja oli paikallinen mustafa, olisi kuvauspaikka irronnut tonnilla + ravintolan nimen näkymisellä valmiissa videossa (eli mainostuksella). Päädyttiin Ravintola Kaisaniemeen, minne päästiin kuvaamaan ihan vaan sillä tonnilla. Kunhan kuvaus tapahtui illalla.



Tapaukset, joissa videokuvausryhmämme on joutunut antamaan kaikenmaailman turvamiehille henkilötietojamme "jos jotain tulee", tai sulkemaan kameran tavaratalossa, ovat vielä asia erikseen.



Aikuisena on pirun paljon vaikeampaa (ja kalliimpaa) kuvata mitään kuin kakarana/teininä. Rahastajat ja turvamiehet vaanivat kaikkialla viattomia recinpainajia. Ei siinä ihme, jos suuremmissa kuvioissa mennään Itä-Eurooppaan kuvaamaan, ttu.