Guinea Pig -elokuvat

Näitäkin näyttäisi olevan tehtailtu yhteensä seitsemän :

http://www.imdb.com/title/tt0161634/movieconnections



Mikäli olette nähneet näitä, niin kertokaa ihmeessä lisää. Minkälaisia nämä oikeastaan ovat?



IMDb:n Plot Keywords ‑kohdassa ovat muun muassa Infamous ja Graphic Violence. Lunastavatko nämä näiden sanojen mukaisesti?

Tähän sopii vanha lainaus tilt.tv:n keskustelupalstalta:

"Guinea Pig on sairas elokuva jota ei kannata katsoa, jos haluat tietää jotain siitä, niin mene tonne tai tonne ja elkää tosiaankaan kattoko sitä se on ehkä sadistisin elokuva mitä on ikinä tehty. Elokuva ei periaatteessa ole kauhua, mutta se on ainoa elokuva, joka on edes hirvittänyt minua, siispä sanon, että se on kauhuelokuva."

Charlie Sheen pelästyi elokuvaa kovin ja teki ilmoituksen poliisille snuff-pätkästä tms..

Jakel ( 5.3.2008 21:21)

Charlie Sheen pelästyi elokuvaa kovin ja teki ilmoituksen poliisille snuff-pätkästä tms..

Ai niin tämäkin vielä.



imdb:n Charlie Sheen triviaa:



"1991: He and a close friend found themselves in possession of Za ginipiggu: Akuma no jikken (1985) (V), rumored to contain actual snuff footage. Unable to convincingly explain away the atrocities as special effects work, they called the FBI, which tracked down the makers of the film, who convinced them that the onscreen deaths were indeed special effects."

L.A. ( 5.3.2008 21:02)

Näitäkin näyttäisi olevan tehtailtu yhteensä seitsemän :



http://www.imdb.com/title/tt0161634/movieconnections



Mikäli olette nähneet näitä, niin kertokaa ihmeessä lisää. Minkälaisia nämä oikeastaan ovat?



IMDb:n Plot Keywords ‑kohdassa ovat muun muassa Infamous ja Graphic Violence. Lunastavatko nämä näiden sanojen mukaisesti?

Ensimmäinen Guinea Pig (Devil's Experiment) on tunkkaisin, matalaotsaisin ja sadistisin perustuen enemmän ikäville (tai "sairaille") ideoille kuin ylettömälle verenvuodatukselle. Sisältää siis erilaista kidutussettiä tyyliin kynsien repimiset, toukkien asettelut märkiin haavoihin, uhrin altistaminen kovalle metelille, silmän piikittely jnejne. Ei siis mitään kerronnallista riemujuhlaa tarinan tai jännitteen osalta.



Flowers of Flesh & Blood (Pig 2) on "kuuluisin" noiden melko inhojen veritehosteidensa ansiosta ja tästä siis ilmoitettiin FBI:lle asti. Realismi on kaukana, mutta sadismi silti melko antaumuksellista kun koko lyhyt leffa perustuu siihen kuinka huppumies-samurai hitaasti leikkelee sidotun naisensa palasiksi kolkossa kellarihuoneessa.



Mermaid in a Manhole muistuttaa jo enemmän elokuvaa, siinä yksinäinen ja kokeileva taidemaalari löytää viemäristä kauniin merenneidon, jonka myötä kämpillä alkavat sitten hyvin mielikuvituksekkaat visvat vuotaa. Verta, paiseita ja todella paljon pitkiä verilieroja.



Android of Notre Damesta en paljoa muista muuta kuin että siinä liikutaan lähempänä tuota Mermaidia kuin ekojen osien sadismia. He Never Diesissa jäbä yrittää itsemurhaa lukuisin keinoin, mutta ei ota onnistuakseen. Melkoista pelleilyä verrattuna siihen kuinka shokeeraamishakuisia nuo alkupään Pigit ovat.

Flowersin olen nähnyt, suosittelen ensimmäiselle treffeille.

Vielä vois lisätä että Flowers on eräällä tavalla "uusintaversio" Devil's Experimentin tyhjäpäisestä kidutusideasta sillä erolla, että Flowersiin saatiin toteutettua ne ultra-lihaisat torso/verilavasteet, jollaisia ei Devil'sissä ole ja minkä johdosta se on myös häiritsevämpi.

Vielä mainitsematta jäänyt Devil Woman Doctor onkin sitten sarjan typerin tekele. Paljon muuta en siitä muista kuin että typerää huumoria tuntui riittävän.

Kokonaisuutena Guinea Pigit ovat varsin turhaa kamaa, mutta ehkä pari ekaa kannattaa tarkistaa jos sarja kiinnostaa. Ei näistä kyllä mitään kannata maksaa.

Petteri Borgman ( 6.3.2008 05:10)

Vielä mainitsematta jäänyt Devil Woman Doctor onkin sitten sarjan typerin tekele. Paljon muuta en siitä muista kuin että typerää huumoria tuntui riittävän.

Hei, tämähän kuulostaa tutulta. Ilmeisesti kyseessä on juuri se kolmas osa jonka olen näistä nähnyt Flowersin ja Mermaidin ohella. En ole aiemmin tiennyt mikä jakson nimi oli mutta tosiaankin tuntui oudolta kun kun oli ensin nuo kaksi nähnyt ja sitten eteen tulikin ääliöhuumoria.



Täyttä paskaahan nämä ovat, täytyy olla aika yksinkertainen jos näistä haluaa jotain maksaa.

Joo, pari ekaa on kyllä aika huippuja IMO. Jostaki ku sais vhs/dvd versiot ostetuksi.

Artisan ( 6.3.2008 07:57)

Täyttä paskaahan nämä ovat, täytyy olla aika yksinkertainen jos näistä haluaa jotain maksaa.

Minäpä menin näistä maksamaan, kun en mistään lainaan saanut. Toki meikäläisen saa aika yksinkertaiseksi luokitella

DasKendoJugend ( 7.7.2011 09:32)

Artisan ( 6.3.2008 07:57)

Täyttä paskaahan nämä ovat, täytyy olla aika yksinkertainen jos näistä haluaa jotain maksaa.

Minäpä menin näistä maksamaan, kun en mistään lainaan saanut. Toki meikäläisen saa aika yksinkertaiseksi luokitella

Meitä on siis ainakin kaksi... molemmissa kategorioissa.

Sain viimein aikaiseksi saksalaisen XT-Videon Guinea Pig ‑boksin korkattua, mikä sisältää alkuperäiset sarjan kuusi teosta. Tunsin pakottavaa tarvetta katsoa nämä karkeasti kahdessa erässä: vaikka mokomat ovat melko lyhyitä, vaativat nämä tiettyä mielentilaa. Viime viikolla meni puolet, tällä viikolla on tarkoitus katsoa loput.

Boksin teknisestä laadusta sen verran, että kuvaltaan nämä ovat lähes rikollisen hyviä ottaen huomioon kyseessä olevan 80-luvun suoraan videolle kuvatun pienen budjetyin sikailun. Tekstityksessä on toivomsien varaa: ykköseen ei englanninkielistä tekstiä löytynyt, tosin mistään dialogin ihnmelapsesta ei voida puhua joten omalla kehnolla C-kielen saksallani pärjäsi mainiosti. Kakkoseen ja kolmoseen löytyi enkkuteksti hämmentävän vihreän halon korostamana ja todella huonosti puheeseen rytmitettynä: välillä sai katsella suun liikkeitä hyvän tovin ja muistella, mitä tekstissä lukikaan. Elokuvista opitut harvat japanin sanat auttoivat vähän kärryillä pysymisessä.



Seuraa marsulauman ensimmäisen puoliskon dissektioraportti...





Guine Pig: Devil's Experiment (Satoru Ogura, 1985)

Noin 43 minuuttia nimettömäksi jäävän naisuhrin henkistä ja ruumiillista kiusausta ja inhimillistä kärsimystä erittäin hyvin snuffiksi lavastetussa leffassa: mitä tästä muuta sanoisikaan? Yli neljännesvuosisadan vanha tuotanto aiheutti melko tympeitä ja kiusaantuneita väristyksiä inho- ja iljetysmittareilla, jättäen olon muuten tyhjäksi. Silkka kuriositeetti todella tarpeettomasta väkivallasta, mutta vastahakoisesti on myönnettävä toteutuksen tekninen pätevyys ja tunnereaktion aikaansaamisessa onnistuminen. Muuten mieleen jäi suuri musta kysymysmerkki.

Jotenkin teemaan sopivaa että aiempana päivänä tuli katsottua Clockwork Orange: nyt on pieni kutina siitä, miltä Alexista saattoi tuntua...



Guinea Pig: Flowers of Flesh and Blood (Hideshi Hino, 1985)

Samuraikypärään pukeutunut Uuno Turhapuron kummitus palastelee naisen vähän päälle 40 minuutissa. Toteutuksessa on jo paljon tyylittelyä ja jopa hieman elokuvallista kerrontaa mukana verrattuna ensimmäisen osan snuffimaiseen sadistiseen nihkeilyyn, ja siksi tämä onkin hitosti helpompaa katsottavaa kuin edeltäjänsä. Temaattisesti ollaan kuitenkin syvällä todella hämärien sadetakkimiesten märissä unissa, joten helpoksi välipalaksi tätä ei voi luonnehtia. Viimeistään kun päästään hellyttävään kehtolauluun ja groteskiin bonsai-puutarhaan / trofeehuoneeseen asti, epäuskoinen hekottelu ottaa väkisin vallan: jotain ainutlaatuisen kipeää ja sysimustaa huumoria näihin minuutteihin on saatu tallennettua, kuten myös onnistuneen häiriintynyttä tunnelmaa.



Guinea Pig: He Never Dies (Masayuki Kusumi, 1986)

Hän ei todellakaan, kuole, ei jumaliste sitten millään, vaikka näin soisi tapahtuvan niin nopeasti kuin mahdollista, jotta tämä surkean komiikan ja kädettömän räpellyksen täyteinen mukahauskuus loppuisi. Herra "en saa itseäni hengiltä" on niin helkkarin mitäänsanomaton ja merkityksetön kaveri, ettei voisi vähempää välittää, onnistuvatko itsemurhayritykset vai eivät. Gore on pätevää, mikä ei tule yllätyksenä aiempien osien perusteella. Kaikki muu lähinnä vituttaa tai kyllästyttää.

Marsujen vivisektioo, osa 2:

Guinea Pig: Mermaid in the Manhole (Hideshi Hino, 1988)

Tämä on selkeästi sarjan paras teos ja Flowers of Flesh and Bloodin ohella se johon voisi palata toistamiseen – tähän enemmän kuin edeltäjäänsä. Hinon painajaistrippi painelee kiikkerästi mutta varmasti inhottavuuden, surrealismin ja psyykeeseen poltinraudalla jälkiä painavien visioiden hetteiköltä toiselle ja luo melkoisen painostavan kokonaisuuden joka onnistuu pistämään piikin jos toisenkin suoraan alitajuntaan. Heikot hetket ovat harvassa, nämä koetaan pääasiassa naapureiden pähkäilyyn keskityttäessä ja kameran tällöin ikäänkuin paetessa intensiivisistä ja inhorealistisista tilanteista – jos nyt merenneidosta kylpyammeessa voi mitään realismia sinällään löytää. Ristiriitaisia tunteita (ei laatunsa vaan sisältönsä puolesta) herättävä, vuoroin kaunis ja iljettävä surrealistinen painajainen – olen melko vaikuttunut.



Guinea Pig: Android of Notre Dame (Kazuhito Kuramoto, 1988)

Kontrasti aikaisempaan osaan on niin suuri Android of Notre Damen vahingoksi, ettei tätä olisi varmaan kannattanut katsoa heti Mermaid in the Manholen perään. Paljon arkisemman, rumemman ja ikävystyttävämmän näköinen tarina kääpiötiedemiehestä etsimässä arveluttavin keinoin lääkettä kuolemansairaalle siskolleen ei tarjoa tästä scifi-kauhun kulahtaneesta kliseestä mitään mielenkiintoista näkökulmaa tai toteutustapaa. Ai niin, Guinea Pig ‑leffoihinhan yleensä päädytään shokkiarvon etsimisen vuoksi? Noh, arvon tohtorin kädet lähes holtittomasti vatkaten suorittamat nekrofiilistelevät ihmiskokeet aiheuttavat tahattomia naurunpyrskähdyksiä ilmeisesti haetun kuvotuksen sijaan. Pientä kipinää touhuun saadaan loppupuolella kääpiötohtorin näyttäessä todellisen karvansa ja Re-animator ‑lainojen pyyhkäistessä sisään – omat ideat olisivat tosin olleet paljon miellyttävämpi ylläri. Too late, too little. Paska mikä paska, mutta vähän pointseja sentään yrityksestä.



Guinea Pig: Devil Woman Doctor (Hajime Tabe, 1990)

Alkujaan sarjan neljänneksi tarkoitettu, vuonna 1986 filmattu ja vasta neljä vuotta myöhemmin julkaistu Devil Woman Doctor asettaa kielen tukevasti takaraivolle kääntäessään läträys- ja outoilunupit kaakkoon. Seuraa sarja sketsejä huumorin tason heilahdellessa ääneennaurattajista ihan vain huonojen kautta silkkaan outoiluun. Punainen lanka on häilyvä, järkeä ei ole. Jollakin tapaa tätä voi silti pitää onnistuneena, ainakaan katsoessa ei tule tylsää. Heikkoa Monty Pythonia tai keskitason Kummelia splatterilla.





Boksin tekstitysprobleemit jatkuivat myös lopuissa kolmessa osassa. Onneksi Mermaid in the Manholessa ei ollut tekstin puolesta mitään muuta ongelmaa kuin jo edellä mainittu vihreä halo tekstien ympärillä: rytmitys sentään meni kuta kuinkin nappiin. Kahdessa muussa samainen koetapa muistaa ulkoa ‑kiirehtiminen jatkui kuin Flowers of Flesh and Bloodissa ja He Never Dies'issa. Ekstralevyltä löytyviä making of ‑dokkareita en (ainakaan vielä) katsonut, niistä en osa sanoa mitään.

Artisan ( 6.3.2008 07:57)

Täyttä paskaahan nämä ovat, täytyy olla aika yksinkertainen jos näistä haluaa jotain maksaa.

Kyllä minä ainakin sain rahalleni kiitettävästi vastinetta tästä kombosta, itse asiassa paremmin kuin odotin. Kaikki ei vaan sovi kaikille, kuten mulle esimerkiksi noin 99% jättibudjetin cgi-cocktaakkeleista.