Eihän tämä ole kuin kahden tähden elokuva, mutta pakko antaa täydet pisteet. Milloin viimeksi on tullut poliittisesti näin epäkorrekti elokuva Hollywoodista?
Elokuvan sanoma on selvä: Tapa. Ei se tappaminen nyt niin huono juttu olekaan. Realismiakin löytyy; katuväkivallasta kun vastaa eriväriset niin todetaan, että ollaan jo niin syvällä suossa, että kannattaisi tappaa ne kaikki kadulta. Tuumasta toimeen ja kyllä saa neekerit ja latinot kyytiä.
Tällaisenakin on uskotamatonta, että tämä elokuva on tehty, mutta tämä olisi huomattavasti parempi jos:
– Jodien kundikaveri olisi ollut valkoinen katulapsia auttava vapaaehtoistyöntekijä
– kaksi tapettua valkoista olisivat olleet muun värisiä (toisella oli tosin sen verran tumma tukka, että kaverissa saattoi olla eriväristen väkivaltageeni)
– Jodien tappamiselle siunauksensa antava naapuri olisi ollut valkoinen
– kaveripoliisi olisi ollut valkoinen
– Jodie olisi kuulunut Amnestyyn
Nyt Jodien naapuri ja kaveripoliisi antaa ymmärtää, että muidenkin värisissä on hyviä ihmisiä ja että hekin siinä missä me muut hyvät ihmiset, haluavat tappaa ne mätämunat.
Elokuva on siis ihanan kieroutunut ja ansaitsee arvostusta. Toivottavasti menestyy sen verran hyvin, että saadaan jatkossa vieläkin miellyttävämpää settiä.
Vielä kun elokuvan nimi on The Brave One! Sanotaan siis, että Jodiella on rohkeutta tehdä se mitä me kaikki tekisimme jos emme olisi pelkureita. The Brave One on sitä mitä Crashin olisi pitänyt olla. Ja vaikka pliisu loppu tuntuikin kiveen kirjoitetulta niin eipä ollutkaan. Linja jatkuu ja menee syvemmälle. Elokuva sanoo sen ääneen, minkä kaikki tietävät, mutta eivät voi sanoa: kyllä sivistyneessä yhteiskunnassa voi tappaa paskat pois, itse asiassa sivistystä voidaan ylläpitää äärimmäisen tehokkaasti tappamalla. Kitisijöiltä voidaan toki pitää tämä arvokas sosiaalityön uusi suuntaus salassa, laittamalla asialle vigilantet, joita sitten suojellaan kullisien takana. Tämä ei olisi tarpeellista jos asiasta järjestettäisiin kansanäänestys. Pitemmittä puheitta: Kill'em all!