3.3.2008 23:25
Olen postannut tämän aikaisemmin punkinfinlandissa, mutta ajattelin pistää tännekin:
What dreams may come (1998)
Oman inhokkilistani top kakkosessa.
Esimerkki Hollywodin "henkistymisyrityksistä" ja siitä mitä jälkihippinewage sekä liika kokkeli ja liian monta vehnänorasmehuperäruisketta saavat aikaan.
Robin Williams (tietysti) esittää lääkäriä (tietysti) joka kuolee auto-onnettomuudessa ja singahtaa tuonpuoleiseen. Tuonpuoleinen näyttää olevan läjä tietokonegrafiikkamankelin läpi vedettyjä settejä jotka perustuvat löyhästi eurooppalaisten impressionistien maalauksiin. Taivasta kansoittavat moniroutiset (tietysti) kirkkaisiin perusväri-kauhtanoihin puetut enkelit (kyllä) jotka heittelevät "Yoda kohtaa kalifornialaisen self-help kirjallisuuden" – tyylisiä onelinereitä. Tämä kaikki ihmetys oikeuttaa Williamsin vääntämään sitä "oi ihmetystä ja suuria tunteita"-naamaa repeatilla.
No, tietysti taustalla kummittelee itsarin tehnyt aviovaimo (kuka ei tekisi itsaria jos olisi naimisissa Williamsin hahmon kanssa?) Vaimon sieluparkaa sitten pitää pelastaa helvetin syövereistä, eli käytännössä HR Giger-tyyppisistä lavasteröykkiöistä. Käytännössä pelastaminen tapahtuu hyvinkin kristillisesti eli pitämällä pitkiä monologeja elämästä ja rakkaudesta ja muista TÄRKEISTÄ ASIOISTA ja antaa Williamsille jälleen hyvän tilaisuuden vääntää sitä itkuista naamaa. Huh.
Loppusanoma on (tietysti) että TÄRKEÄT ASIAT ovat TÄRKEITÄ ja sitten taas jälleensynnytään ja kaikki on, niiku, vaan ihan sun omassa päässä ja sä voit, niiku, tehdä ihan niiku haluat kun kuolemaa ei, niiku oikeasti ole.
Tämä on niitä harvoja elokuvia joiden katsominen antaa legitiimin aiheen kiivetä kiikarikiväärin kanssa kirkontorniin ja tappaa kaikki.
