14.7.2008 18:25
Ruisrockin katsaus hieman myöhässä.
Pe:
Life of Agony – Parin kolmen kappaleen perusteella ok, mutta ei sen enempää, mikä johtui sekä yleisön puutteesta ja sen apatiasta että bändistä itsestään.
At the Gates – Pätevää menoa. En tosin tunne bändin tuotantoa kovin hyvin, joten pienoista puutumista oli paikoitellen havaittavissa.
Anti-Flag – Puoli keikkaa. Asiallisen riehakasta menoa yhtyeen jäseniltä. Musiikkia en tunne, joten se ei juuri tarjonnut mitään suurempia elämyksiä. Hyvä festaribändi joka tapauksessa.
Porcupine Tree – Toinen keikka PT:ltä ja saa jäädä myös vähäksi aikaa viimeiseksi. Livenä PT:n musiikissa on pari vikaa. Homma menee turhan tekniseksi hinkkaamiseksi, jolloin esiintyminen lähenee Dream Theaterin meininkejä ja samalla musiikin rauhallisetkin kohdat muuttuvat raskaammiksi tai turhaksi pätemiseksi, vaikka levyillä kyseiset seikat ovat vain sivuosassa. Biisit hyviä, mutta meininki ei mitään kovin ihmeellistä.
The Sounds – Festarin toinen kahdesta huippukohdasta. Levyt ovat tuttuja jo entuudestaan, mutta nyt tuli todistettua livetunnelmatkin. Erinomaista biletysmusiikkia.
Nightwish – Kaksi kappaletta riitti. Niin heikkoa!
La:
Opeth – Lyhyt setti, mutta varsin erinomainen. Hyvää meininkiä, vaikka esiintymisaika ja auringonpaiste eivät ehkä edesauttaneet tunnelman rakentamisessa.
Flogging Molly – Riehakasta menoa, mikä tarkoitti, että kunto loppui jo keikan puolivälin paikkeilla ja loppuosa meni jo vähän rauhallisemmin heiluen. Ei tämä nyt kuitenkaan musiikillisesti mitään ikimuistettavaa tarjonnut, mutta festariympäristöön sopiva bändi.
Hanoi Rocks – Pari biisiä taaempaa katsoen. Ei jaksanut innostaa.
The Ark – Festareiden yllättäjä etenkin kun bändin musiikki ei ole jaksanut koskaan innostaa. Livenä joka tapauksessa hyvää show-meininkiä.
Primal Scream – Yleisön vähäinen määrä vaikutti varmaan koko bändin tekemisiin, sillä vaikka bändi veti hyvin, ei keikka yltänyt kovin korkeisiin sfääreihin.
Su:
Ismo Alanko Teholla – Ihan toimiva keikka ja tulipa vihdoin todistettua Alanko livenä. Kaksi henkilöä onnistui täyttämään lavan varsin hyvin.
Asa ja jätkäjätkät – Ei minua varten. Pari kappaletta ja pois lavan läheisyydestä.
José González – Yleisön häly häiritsi esiintymistä eikä keikan intensiivisyys yltänyt klubiolosuhteiden tasolle. Joka tapauksessa ihan hyvää vaihtelua muuhun tarjontaan.
Kent – Varsin tylsä. Hyvätkin kappaleet pilattu kasaribeatilla.
The National – Festareiden paras keikka ja ylipäätään paras keikka pitkään aikaan. Tunnelmallinen, intensiivinen, tarvittaessa energinen ja muuten vaan loistava.
Interpol – Vähäeleinen, mutta toimiva. Ei silti Nationalin tasoa.
Bongasin sut lauantai-iltana marssimassa lippu tanassa päälavan ohi mutta olit niin hyvissä, etten viitsinyt häiritä. Mondo Cane oli odotetun mahtava ja Mogwai aivan yhdentekevä.
