Alien-kloonit

Ajattelinpa kysellä porukalta mielipiteitä näistä mainioista kumi/CGI-monstereista jotka ovat yrittäneet kerta toisensa jälkeen lyödä laudalta Gigerin alkuperäisen fallospäähirviön. Kertaakaan kuitenkaan oikeasti onnistumatta luomaan samanlaista symbolia. Ainakin 80-luvulta melkein kaikki aihepiirin edustuselokuvat nähtyäni kaipailen samalla iskulla (mahdollisia) uusia katsomisvinkkejä.

Eli missä mutanttimuukalaisörkissä on yritystä ja uutta lähestymistapaa aiheeseen? Tai mitkä ylipäätään ovat jääneet edes mieleen? Muistakaa myös kieli-poskessa-meininki!



Omasta mielestäni ainakin Without Warningin (1980) rohmufrisbeet olivat hauskoja. Myös Hooperin Invaders from Mars (1986) esitteli ihan kiinnostavia Stan Winstonin luomia örkkejä, joiden kädet toimivat niinsanotusti takajalkoina ja varsinaiset jalat etujalkoina(!).

Kato alkuun Contamination! Alien 2 sulla terra lienee vaikeammin saatavissa.

Molemmat nähty, Contamination ehkä jo hitusen yrityksen puolella. Muistakaa myös kuvailut ja perustelut noista örkeistä.

Eilen televisiosta tullut Predator – saalistaja on ilmiselvä Alien/Aliens-klooni, johon oli sekoitettu Rambo kakkosta. Täydellisen omaperättömästä lähtökohdista huolimatta syntyi aika hyvä tuote.

Disco Studd ( 20.1.2008 15:39)

Eilen televisiosta tullut Predator – saalistaja on ilmiselvä Alien/Aliens-klooni, johon oli sekoitettu Rambo kakkosta. Täydellisen omaperättömästä lähtökohdista huolimatta syntyi aika hyvä tuote.

Harvoin käy niin että elokuvan ympärille kasvaa valtava mytologia ja ikonihahmon taustat ja tarina syvenevät uskomattomiin ulottuvuuksiin erilaisten sarjakuvien, kirjojen, keräilyesineiden, pelien yms. muodossa. Alien ja Predator ovat juuri näitä tapauksia, joista tulee jälkikäteen tunne että kaikki se maailma oli jo valmiina ennen kuin edes ensimmäinen elokuva ilmestyi.

Moreno ( 19.1.2008 23:34)

Myös Hooperin Invaders from Mars (1986) esitteli ihan kiinnostavia Stan Winstonin luomia örkkejä, joiden kädet toimivat niinsanotusti takajalkoina ja varsinaiset jalat etujalkoina(!).

Jotain tuommoisia lehmämäisiä kuvatuksia siinä taisi olla... Kasaristandardien mukaiset lateksiefektit oli uusintaversion ainoa olennainen uudistus ja niidenkin tyyli tuntui jotenkin ärsyttävän pelleilevältä. Näin ainakin 80-luvulla Formiassa jolloin myös Menziesin alkuperäinen oli tv-esityksenä tuoreessa muistissa.

Pientä kulttimainettakin kerännyt

Deadly Spawn (1983) on kaikin puolin mainio tekele, ja sen monikymmenhampaiset alienit eivät hevillä unohdu mielestä.



Epävirallinen jatko-osa Metamorphosis:The Alien Factor (1990) on myös ihan katsottava, vaikkakin vähän tavanomaisempi. Vanhoja kunnon lateksilimatehosteita löytyy tästäkin yllin kyllin ja jopa stop-motionia. Hirviön pää on fieläkin fallosmaisempi kuin Gigerin alienilla: tässä näyttäisi olevan esinahkakin mukana.

Norman J. Warrenin Inseminoid. Katsomisesta on kauan, eikä hirviön syvin olemus tule mieleen, mutta Alienin juonikuvioita muistaakseni tallataan.

Don Dohlerin Alien Factor taas ei ole Alien-klooni. Hirviö on enemmänkin tökerö (mutta hauska) päivitys 50-luvun jenkkileffa- avaruusörkeistä, ja tässähän dallaillaan kaiken lisäksi koko ajan maan päällä. Leffasta on kakkososakin, jota en ole nähnyt.

Mattei yhdisti Aliensin ja Terminatorin =

Alienators (a.k.a Shocking Dark, Terminator 2). Melko köyhää Aliens-juoksenteluahan siitä seuraa, mutta nerokkaasta Terminator-käänteestä ja yleisiä sympatiapisteitä vähintään **½



Split Second on näppärä, mutta minne jäivät kauheat alienyökötysefektit, joita aikoinaan näkyi leffan promo- ja making-of kuvissa lehdissä? ***

Mario Bavan Planet Of Vampires...

no tosissaan:



William Malonen Creature vuodelta 1985, mukana Klaus Kinski joka ylinäyttelee vähemmän kuin yleensä

Alien Lockdown vuodelta 2004. Sama suljetun paikan asetelma ja itse otuskin muistutti jonkin verran esikuvaansa. Harvinaisempi uudempi scifihalpis siinä mielessä, että sen jaksoi katsoa haukottelematta ilman pakkofiilistelyjä. TV-tuotannoksi yllättävän tymäkkä.

Olisko kellään muuten suositella mitään kirjoja aiheen tiimoilta? Eli siis Alieneista eikä klooni-alieneista

Pitch Black – Pimeän Uhka vois täyttää hakukriteerit. Samoin The Cave (2005). Leffojen laatua en sitten ala kommentoimaan...

Rift ‑Uhka syvyyksistä, 1990

J.P.Simonin parhaimmistoa. Ei tarkkoja muistikuvia, mutta jäi postiiivinen fiilis katselusta ja sisälsi ok näköisiä hirviöitä.



Leviathan, 1989 ‑kuoleman laiva

Amanda Paysista plussaa.



Pimeä tähti, 1974

No, ei toki voi ollakaan alien-klooni mutta kuitenkin...



Paljas avaruus, 1983

Leslie Nielsenin leffa, joka on kieltämättä huono. Mutta hirviöllä on hieno musiikkinumero, ja se on kai ainoa syy katsastaa tämä.

En ole ihan varma mikä on niin sanottu virallinen luokitus näille maan pinnalle, usein post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuville mutanttimetsästyksille, mutta kultaisella 80-luvulla niitä ilmestyi melko runsaasti. Ehdoton suosikkinelikko näistä kökköilyistä on:

Parasite (1982) – Nuori Demi Moore söpöstelee ja 3D-efektit ovat hurjia.

Creepozoids (1987) – Linnea Quigleyn tissit ja tappajavauva. Need to say more?

Alien Predator (aka Mutant 2, 1987) – Muuten vain äälilömäistä ja kivaa.

The Terror Within (1989) – Roger Cormanin kultainen kosketus!



Toinen vastaava alagenre onkin jo aiemmin viittailtu vedenalaiseen maailmaan ängetty muukalaisinvaasio. Oma suosikkityylilajini, mutta valitettavasti näitä The Abyssin innostamia elokuvia tuli kultakautena vain kourallinen ja nekin kaikki lähes samana vuonna:



DeepStar Six (1989) – Sean Cunningham siirsi tutun slasher-kaavan luontoäidin luotsattavaksi meren pohjaan.

Leviathan (1989) – Kiinnostava "tähtikaarti" nostaa elokuvan b-nelikon kärkeen.

Lords of the Deep (1989) – Tämä on vieläkin näkemättä joten saatavuudesta jotain tietävät, auttakaa!

The Rift (1990) – Älyvapain eli viihdyttävin kuopus.



90-luvulla vielä Barry Levinson tehtaili melko pätevän jännärin aikaiseksi Chrichtonin romaanin pohjalta, mutta Sphereä ei voitane kuitenkaan laskea mukaan koska niin sanottua "hirviötä" ei siinä nähdä. Mutta jatkakaamme näistä epäolennaisuuksista huolimatta keskustelua.