Mites elitisteillä toimii kuolonmetalli, Itse innostuin viimevuoden alkupuolella kuuntelemaan sitten armeijassa tuli luettua Choosing Death ja kiinnostus vain syveni (vaikka olihan tämä aikalailla pelkkää Napalm Death tarinaa). Itselle kolahtaa ainakin seuraavat yhtyeet. Death, Obituary (Eniten kaksi ensimmäistä), Nile, Cannibal Corpse, Deicide, Sotajumala, Malevolent Creation, Behemoth (Satanicasta lähtien), Krisiun, Morbid Angel, Vader, Suffocation,Necrophagia, Gorguts, Entombed, Dismember, At The Gates, Bolt Thrower,Zyklon, Six Feet Under (Varmaan epätasaisin Discografia ikinä), Kataklysm, Decapitated, Bloodbath ja jonkun verran Autopsy, Pestilence ja Grave. Nyt nopean kuuntelun perusteella tuo Gorefestin eka levy on aika kova. Eli suosituksia ja keskustelua meni aika listaamiseksi mutta menköön.
Death Metal
Dismember tänä lauantaina Night Life Rockissa!
Omia döödis suosikkejani: Nile: kaksi ensimmäistä, The Haunted: kaksi ensimmäistä, Morbid Angel: eka, Terrorizer: World Downfall,...uuu, no onhan noita muutama. Suurinta osaa näistä suosituista bändeistä en kyllä arvosta yhtään.
Kyllähän DM:a tuli kuunneltua enimmäkseen 90-luvun alussa, mutta toki edelleen silloin tällöin. Vaikka enimmäkseen kuuntelusessiot ovat painottuneet melodisen DM:n puolelle. Vinyyleinä löytyy lähinnä sitä puhtainta death metallia eli Obituarya (Obituaryn keikka oli todella hyvä pari vuotta sitten Nummessa, vaikka en mitään odottanut), Bolt Throwerin neljä ensimmäistä (Warmaster!!, tämän kansi on jo jotain unohtumatonta vinyylimuodossa), Entombedin pari ekaa, joista Left Hand Path tietysti rulaa edelleen. Morbid Angelin Blessed Are the Sick, Altars of Madnessia en jostain syystä koskaan saanut päivitettyä nauhoitetusta c-kasetista parempaan muotoon. Pestilencen Testimony of the Ancients on edelleen ihan sopivaa kuunneltavaa, joku hemmo osti multa aika hyvällä hinnalla vuosia sitten Nummirockissa Pestilencen melko repaleisen paidan. Death taitaa kuitenkin oikeista death metal ‑bändeistä olla se ykkönen, sitä on tullut hommattua jopa cd-muodossa Humaniin asti. Cancerin eka levy oli muistaakseni ihan jees, vinyylinä löytyy, mutta ei ole tullut kuunneltua aikoihin. Kitarassa taisi olla joka paika höylä James Murphy.
Jos joku haluaa osta Atheistin Unquestionable Presence ‑cd:n, niin voisin ehkäpä siitä luopua.
Onko The Haunted deathia?
Miten unohdinkaan Bolt Throwerin, joka on sentään paras!
Bolt Throwerin Realm of Chaos on yksi parhaita levyjä ikinä! "On countless worlds the earth shakes as the forces of chaos strive to gain control whilst they unleash their devastating weaponry upon their foes there is no time for peace ...ONLY ETERNAL WAR"
Uuden polven DM-orkestereista ei tule nopeasti muita varteenotettavia mieleen kuin Repugnant ja Arghoslent.
No on se Deathia siinä missä At The Gateskin. Toisaalta, kyllähän osa nimittää Bolt Throweria ja Terrorizeria grindiksi.
http://www.metal-archives.com/band.php?id=85
Nää genrejaottelut on joskus aika pilkunnussimista, mutta itse en ole Hauntedia kyllä koskaan mieltänyt death metalliksi. Se vaatisi enemmän örinää.
Nää genrejaottelut on joskus aika pilkunnussimista, mutta itse en ole Hauntedia kyllä koskaan mieltänyt death metalliksi. Se vaatisi enemmän örinää.
Ja munaa. Haunted on semmosta modernia asenne shittii. Vertaukset At The Gatesiin on vastenmielisiä. Kuin Vertaisi Carcassia Amon amarthiin (vai mikä se paska oli jossa Amot soittelee nykyään).
Pulkki pistää asialinjalla, nykyDM on melko paskaa ripoffia.
Unleashedilta kannattaa hommata vitun kovat 90-luvun alun Where No Life Dwells ja Shadows in the Deep.
Kyllähän nuo vanhat suomidemot lämmittää mieltä aika perkeleesti. Disgrace, Sentenced, Putrid, Demilich jne jne.
Niin ja yksi parhaista eli melkein unohdettu Benediction: The Grand Leveller (tämän paidan tahtoo)
Niin ja sitten kotikaupungin kult eli Mordicus ja demot + cd Dances from left, vitun kovaa. Phlegethon oli kokeellisempaa mutta tekemässä paluuta. Ja toki suomesta myös Funebre: Children of the corn kannattaa hommata uudelleen masteroitu bonus versio.
Massacre: from beyond on vanha klassikko.
Darkthronen Soulside Journeyn voi laskea myös aika kovaksi DM:ksi.
Siinä nyt sekaisin jotain.
Miten saattoi unohtui Nicke Andersonin mainio Death Breath orkka Stinkin up the night on ollut soitossa viikottain ilmestymisestään asti eikä vieläkään väsytä en sitten tiedä miten puristeille tälläinen retroilu uppoaa mutta itse odottelen innolla seuraavaa levyä.
Miten saattoi unohtui Nicke Andersonin mainio Death Breath orkka Stinkin up the night on ollut soitossa viikottain ilmestymisestään asti eikä vieläkään väsytä en sitten tiedä miten puristeille tälläinen retroilu uppoaa mutta itse odottelen innolla seuraavaa levyä.
Pitikin juuri tiedustella, että miten DB on ihmisiin iskenyt, ilmestymisensä yhteydessä tuli muutamaan otteeseen kuunneltua ja aika hyvin upposi tuolloin. Perinnetietoista ja tyylitajuista meininkiä ei-niin-vakavalla otteella.
Aika vähän tulee nykyään deathia metallia kuunneltua, blackia sitten sitäkin enemmän. Mainituista kolahtaa ainakin Six feet Underin pari varhaista albumia, muutamat Cannibal Corpset sekä Death kokonaisuudessaan. In Flamesin Jester Race ja Dark Tranquillityn Projector voisi mainita näistä vähemmän perinteisistä döödis-levyistä. En muista ainoatakaan uudempaa dm-yhtyettä, jota jaksaisin kuunnella.
Jeah! Dismeberin keikka oli täyttä rautaa sai jutustella vokalisti Matti Kärjen ja Antti Tohkakin oli meisingeissä.. tuli myös ostettua Demoniacalin levy ja Dismemberin paita...

Jeah! Dismeberin keikka oli täyttä rautaa sai jutustella vokalisti Matti Kärjen ja Antti Tohkakin oli meisingeissä.. tuli myös ostettua Demoniacalin levy ja Dismemberin paita...

REPULSION! Nunslaughter, Martire, Morbosidad, Cianide.