Vinkkejä minkä vaan kanavan ohjelmistosta

Bitnik ( 2.5.2008 12:08)

Madventures näyttää alkavan tänään uusintana klo 21 Subbarilta. Pitää alkaa seuraamaan kun aiemmin mennyt lähes kokonaan ohi.

katoin tuossa joku aika kaikki ykköskauden jaksot läpi (aikaisemmin en ollut nähnyt yhtäkään). Nämähän olivat hiton hyviä (jostain syystä olin olettanut, että 1. kausi olisi ollut jotenkin aneeminen), ainoastaan nuo muiden matkailijoiden haastattelut olivat jokseenkin turhia.

Suurin piirtein paras matkailuohjelma koskaan. Ihan siis kansainvälisellä tasollakin.

Mainitaan nyt tässä samalla, että pukin viime jouluna tuoma Madventures-kirja "Kansainvälisen seikkailijan opas" on myös täyttä tavaraa ja varmasti oikeasti hyödyllinen niin tavallisemmissa kuin vähän hämymmissäkin mestoissa matkaileville.

Tänä iltana vähän nähty mutta tarpeellinen

Tuhlaajapoika ykköseltä klo 21.00.

Disco Studd ( 5.5.2008 08:17)

Tänä iltana vähän nähty mutta tarpeellinen Tuhlaajapoika ykköseltä klo 21.00.

Kovimpia kotimaisia. Jos ei ole nähnyt niin kannattaa ehdottomati katsoa.

Ei ehkä ihan kovimpia kotimaisia mutta todella mielenkiintoinen joka tapauksessa. Ei täysin käytä koko potentiaaliaan mutta toimii silti niin hyvin että katson tänään uudestaan. Vuosituhannen vaihteessa tuli parikin kertaa Kotikatsomossa.

Kahden viikon päästä alkaa vissiin Vuoroin vieraissa.

Bitnik ( 5.5.2008 12:00)

Ei ehkä ihan kovimpia kotimaisia mutta todella mielenkiintoinen joka tapauksessa. Ei täysin käytä koko potentiaaliaan mutta toimii silti niin hyvin että katson tänään uudestaan.

Tuhlaajapoika on Sakari Toiviaisen kaikkien aikojen 10 parhaan kotimaisen listalla Valkoisen peuran ja muiden legendojen joukossa, valitsija on siis yksi eniten kokoillan kotimaisia elokuvia katsoneista ihmisistä. Ja mitä enemmän asiaa miettii, kyllä elokuva on ansainnut kyseisen aseman, mikä ei tietenkään vielä merkitse täydellistä teosta – yksittäisiä falskeja repliikkejä ja muita pikkupuutteita voi halutessaan bongata, mutta ei ne ole ainakaan mua erityisemmin haitanneet. Kaikki näyttelijävalinnat ovat erinomaisia eikä tarvitse (enää) pelätä, että tarinan jännitteet jotenkin lässähtäisivät loppunäytöksessä, mistä on valitettavasti tullut jonkinlainen Veikko Aaltosen tavaramerkki...

Sattuisiko keneltäkään löytymään Tuhlaajapojasta DVD-kopiota? Onko siitä virallista DVD julkaisua olemassakaan?

Jäi nimittäin eilen kaikenmaailman muistilippusista ja lappusista huolimatta ottamatta talteen rokin ränkytyksen vuoksi

ja vanha vhs nauhoitus haluaisi jo päästä lepoon.

16 vuotta valmistumisen jälkeen Tuhlaajapoika on edelleen tiukkaa tavaraa. Lisäksi oli mielenkiintoista havaita kuinka ruma kaupunki Helsinki oli lamavuosina. Toki Aaltos-Veikko on korostanut tätä tietoisesti varsinkin tarinan alkupuolella, mutta Kallion ja Rautatieaseman skeidaisuus töhryineen, snagareineen ja lippakioskeineen oli hämmentävää katseltavaa, kun verta nykyiseen kiiltävään Stop töhryille ‑stadiin.

Hauskaa oli huomata, että perusnuhjuinen Kallion baari Kotilounas (jossa luokkakaverien kanssa aikoinaan vetelehdittiin) oli tallennettu elokuvaan treffipaikkana (!), ja kohtauksessa näkyi myös paikan kanta-asiakas, ikkunapöydässä "aina" istunut lyhyt vanha nainen jolla oli leuan alla iso, karvainen luomi. Tämän baskeripäisen tädin ravintolapöytä Tuhlaajapojassa on mielestäni ihan sama kuin se oikeastikin oli.

En muista törmänneeni mihinkään viralliseen Tuhlaajapojan julkaisuun paitsi kirjastokasettiin. Muillakin Aaltosen vanhemmilla ohjauksilla taitaa olla aika huono julkaisutilanne.

Olihan tämä jopa parempi kuin muistin mutta silti joku palanen tuntuu puuttuvan. Usein dissattua dialogia en harmittelisi, minusta se toimi loistavasti eikä mukana ollut juurikaan turhaa lätinää. Peltsin hahmo ja muutamat muut koomiset osaset toivat hienon ja toimivan vastapainon vakavammalle pohjavireelle. Muutenkin Kaurismäen vaikutus näkyi vielä tässä hyvin vahvasti, Aaltosen tuoreemmissa töissä oma jälki on jo niin vahvaa että viittaukset ovat himmeämpiä.

Bitnik ( 6.5.2008 13:36)

Usein dissattua dialogia en harmittelisi, minusta se toimi loistavasti

En dissaa sitä per se kun mukana on ehdottoman hyviä kiteytyksiä ja heittoja ( "Pikkuskidit on niin vittumaisia irtokarkkiensa kanssa, meinaa ohimot palaa" etc). Toisaalta elokuvassa tökki jälleen tietyt viimeisen päälle hiotut ja sarkastiset tough talk ‑lauseet joita Kivioja latelee vaikeana ja ääni vapisten. Ilman vakuuttavaa läpänheiton asennetta, spontaania reagoivuutta tai kaurismäkeläistä superjäykistelyä nämä nokkeluudet lähinnä vieraannuttavat Esaa katsojasta: vähemmästäkin uskoo, että mies on ihan fiksu... Ja "yllättäen" monet muutkin henkilöt ilmaisevat itseään samanlaisella hiotulla pseudoslangilla, jotkut kyllä ihan luontevasti.

Elokuvassa esiintyy myös uskollinen M-65 maihinnousutakkini.

Lauri Lehtinen ( 6.5.2008 14:20)

Toisaalta elokuvassa tökki jälleen tietyt viimeisen päälle hiotut ja sarkastiset tough talk ‑lauseet joita Kivioja latelee vaikeana ja ääni vapisten. Ilman vakuuttavaa läpänheiton asennetta, spontaania reagoivuutta tai kaurismäkeläistä superjäykistelyä nämä nokkeluudet lähinnä vieraannuttavat Esaa katsojasta: vähemmästäkin uskoo, että mies on ihan fiksu...

Musta toi oli taas ihan mielenkiintoinen ulottuvuus joka sopi kuvaan, että jätkä ei oikein itse tajua epävarmuuttaan. Itteäni häiritsi näin ekalla kattomisella lähinnä itse tarinan turhan alleviivattu psykologisointi.

Replikointi jossain optikkoliikekohtauksessa ei pudonnut itselleni kovin luontevana, vaikea tuota tyylikeinona on pitää, mutta eipä muuten tämän suhteen valittamista. Tiettyjen juttujen alleviivaus ja Ming Suménin (palkittu) musa tökkivät itselleni, muuten erittäin hyvä elokuva. Näyttelijät, Kivioja ja Salminen etunenässä, olivat kaikki hyviä. Esko Salminen on näyttänut ja kuulostanut ammattinäyttelijän maneereissaan – puheen tauotuksineen kaikkineen – aina samalta, oli sitten kyseessä makkaramainos tai iltasatujen lukeminen lapsille, mutta kipeää uhkavuutta huokunut Lindströmin rooli oli jokseenkin napakymppi.

Dialogikysymyksen ydin on tavallaan siinä, että jos haluaa passittaa hyvin epämukavan henkilön nurkistaan kotiinsa runkkaamaan, miksi sitä puhuisi jostain hemmetin

käden lävistämisestä kun on paljon selkeämpää vain käskeä toinen kotiinsa runkkaamaan, elokuva ei siis ole high school ‑komedia.



Se minkä olin jo melkein unohtanut oli Tuhlaajapojan suomalaisittain ja muutenkin huomattava visuaalinen ansiokkuus: karun konkreettinen mutta lievästi surrealistinen kuvamaailma, kiehtovasti kiertävät kamera-ajot ja tiukat leikkaukset. Ja ennen muuta tuore tapa näyttää aiheita ja miljöitä, jotka helposti keräävät kliseistä kuvastoa ympärilleen. Rautalankamaista symboliikkaakin oli näkyvissä mutta onneksi aika pieninä kerta-annoksina. Tai ehkä näiden alisteisten tiikerien ja koirien kanssa olisi pitänyt tyylitellä vielä reippaammin, jolloin niistä olisi voinut irrota enemmän kuin kantavien ideoiden kuvitusta.