Sata tärkeintä elokuvaa v. 1980 käsityksen mukaan

Huvin vuoksi hakkailin tämän, typot on mun tai sitten alkutekstin.

Projektio-lehden numerossa 2/1980 julkaistiin Suomen Elokuvakerhojen Liiton kokoama lista "Elokuvataiteen historia sadassa elokuvassa". Lista laadittin kysymällä alan miehiltä ja naisilta kultakin erikseen 100 tärkeintä ja laskemalla maininnat yhteen. Vastanneita oli 29, joiden nimet alla. Lista mainintamäärineen seuraa perässä. Kyselyn toimittaja Erkki Astala sääti itse 7 mainintaa saaneista ne, joilla 100 saatiin täyteen. Luettelosta voi jokainen etsiä elokuvia joiden olemassolostakaan ei ole koskaan kuullut.





Syylliset:

Jarkko Aarniala, Antti Alanen, Peter von Bagh, Jerker A. Eriksson, Mikael Fränti, Risto Hannula, Juhani Heinlahti, Jyrki Hämäläinen, Tarja Laine, Erkka Lehtola, Inkeri Lius, Pekka Lounela, Pertti Lumirae, Velipekka Makkonen, Timo Malmi, Aito Mäkinen, Pentti Pajukallio, Bengt Pihlström, Sakari Salko, Matti Salo, Modest Savtschenko, Raimo Silius, Martti Soramäki, Jaakko Tervasmäki, Sakari Toiviainen, Eero Tuomikoski, Olli Tuomola, Markku Tuuli, Eerik Udd.





Lista:



29

Orson Welles: Citizen Kane



27

jean Renoir: Pelin säännöt



23

Sergei Eisenstein: Panssarilaiva Potemkin



22

Buster Keaton: Kenraali



20

Charles Chaplin: Nykyaika

Jean Vigo: L'Atalante



19

Sergei Eisenstein: Iivana Julma I-II

Vittorio de Sica: Polkypyörävaras

Erich von Stroheim: Ahneus (Greed)



18

John Ford: Vihan hedelmät

Jasujiro Ozu: Tokio Story

Jean Renoir: Suuri Illuusio



17

Roberto Rossellini: Paisà

Roberto Rossellini: Rooma avoin kaupunki



16

Jacques Becker: Rakastajatar

Aleksander Dovzhenko: Maa

Federico Fellini: Tie

Kenji Mizoguchi: Ugetsu- Kalpean kuun tarinoita

Andrei Tarkovski: Andrei Rublev

Francois Truffaut: 400 kepposta

Orson Welles: Mahtavat Ambersonit



14

Ingmar Bergman: Mansikkapaikka

Alfred Hitchcock: Vertigo

Stanley Kubrick: Kunnian polut

Akira Kurosawa: Ikiru – tuomittu

Luchino Visconti: Maa järisee



13

Charles Chaplin: Kaupungin valot

Robert Flaherty: Nanook, pakkasen poika

John Ford: Hyökkäys erämaassa

Howard Hawks: Rio Bravo

Stanley Kubrick: 2001 – Avaruusseikkailu

Fritz Lang: M – kaupunki etsii murhaajaa

Andzrej Wajda: Tuhkaa ja timanttia

Billy Wilder: Auringonlaskun katu



12

Luis Buñuel: Kulta-aika

Charles Chaplin: Dikataatori

Charles Chaplin: Parrasvalot

Carl Th. Dreyer: Jeanne d'Arcin kärsimys

John Ford: Etsijät

Jean-Luc Godard: Viimeiseen hengenvetoon

D.W. Griffith: Kansakunnan synty

Gene Kelly & Stanley Donen: Laulavat sadepisarat

Nicholas Ray: Nuori kapinallinen

Alain Resnais: Yö ja usva

Jean Vigo: Nolla käytöksessä



11

Robert Bresson: Kuolemaantuomittu on karannut

Luis Buñuel: Viridiana

John Huston: Asfalttiviidakko

Vsevolod Pudovkin: Äiti

Josef von Sternberg: Sininen enkeli

Francois Truffaut: Jules ja Jim

Orson Welles: Pahan kosketus



10

Luis Buñuel: Andalusialainen koira

Charles Chaplin: Kultakuume

John Ford: Aavikon laki

Jacques Tati: Enoni on toista maata



9

Luis Buñuel: Las Hurdes – Maa ilman leipää

Mark Donskoi: Gorki-trilogia

Akira Kurosawa: Seitsemän samuraita

Leo McCarey: Neljä naurettavaa naapuria

F.W. Murnau: Viimeinen mies

Max Ophüls: Lola Montés

Satyajit Ray: Pater Panchali

Jean Renoir: Virta

Vittorio de Sica: Umberto D.

Jacques Tati: Playtime

Luchino Visconti: Rocco ja hänen veljensä



8

Tomas Gutirrez Alea: Muistoja alikehityksen ajoilta

Ingmar Bergman: Persona – naisen naamio

Robert Bresson: Papin päiväkirja

Charles Chaplin: Ritari Siniparta

Carl Th. Dreyer: Sana

Sergei Eisenstein: Lakko

Howard Hawks: Syvä uni

Howard Hawks: Punainen virta

Alfred Hitchcock: Psyko

Alfred Hitchcock: Takaikkuna

Alfred Hitchcock: Muukalaisia junassa

Stanley Kubrick: Tohtori Outolempi eli kuinka...

Akira Kurosawa: Rashomon – paholaisen temppeli

Fritz Lang: Metropolis

Charles Laughton: Räsynykke

F.W. Murnau: Auringonnousu

Pier Paolo Pasolini: Matteuksen evankeliumi

Carlo Reed: Kolmas mies

Alain Resnais: Hiroshima rakastettuni

Alain Resnais: Viime vuonna Marienbadissa

Mihail Romm: Arkipäivän fasismi

George Stevens: Etäisten laaksojen mies

George Stevens: Paikka auringossa

Jacques Tati: Riemuloma Rivieralla

Francois Truffaut: Kesytön

Luchino Visconti: Senso



7

Michelangelo Antonioni: Seikkailu

George Cukor: Tähti on syntynyt

John Ford: Kansan sankari

Nicholas Ray: Johnny Guitar

Fernando Solanas: Polttouunien aika

Andrei Tarkovski: Solaris

Luchino Visconti: Tiikerikissa

87 noista nähty tai hyllyssä odottamassa kattomista. Joukossa kyllä melkein omatkin suosikkini.

Eihän siellä kovin erikoisia nimiä ollu, ehkä se M. Rommin leffa ja Alean leffa oli sellasia, jotka oli senhetkisen poliittisen ilmapiirin johdosta ehkä enemmän tapeetilla kun nykyään.



"Vaikeammin saatavia" leffoja kyllä elitistit katsovat päivittäin, mitä tuossa listassa oli...

Hm, ehkä tuo lista näyttäisi vähän toisenlaiselta jos olisi älytty kysyä nykyisin elokuvakerhoja ja muita elokuvaklubeja pyörittäviltä ihmisiltä. Suurin osa heistä on kuitenkin nuoria ihmisiä ja opiskelijoita. Vaikkakin tuo lista onkin aika vakuuttava, kaipaisi se ehkä vähän uusiutunutta otetta. Tuollaisenaan listan journalistinen arvo ei kyllä ole järin suuri..

Crni (27.1.2004 14:55)

Hm, ehkä tuo lista näyttäisi vähän toisenlaiselta jos olisi älytty kysyä nykyisin elokuvakerhoja ja muita elokuvaklubeja pyörittäviltä ihmisiltä.

Niin nykyisin, mutta ehkä nuo kyseiset henkilöt ovat olleet nuoria vuonna 1980.



Minusta olisi hauskaa nähdä, minkälaisen listan nämä "syylliset" saisivat nyt aikaiseksi. Ehkä mikään ei olisi muuttunut....

Joo, jos olisin vähän vaivautunut käyttämään havaintokykyäni, olisin ehkä huomioinut tuon vuoden 80. Iltapäivä ei todellakaan ole parasta valmiusaikaa minulla..

Luultavasti tuo lista kuitenkaan näyttäisi jokseenkin samalta vielä vuonna 2004.

Harvoin tuollaisia listoja tosiaan nykypäivänä tehdään, jossa kysyttäisiin nuorehkojen elokuvaihmisten mielipidettä. Tai ainakaan ne eivät ole tähän mennessä ylittäneet uustiskynnystä.

Jep, suurinta osaa leffoista ei voinut kyllä kutsua tuoreiksi edes vuonna 1980. Tuollaisenaan lista on jo vähän liiankin elitististä minulle

Lista osoittaa aikamoista akateemista rajoittuneisuutta, mikä ei liene yllätys kun vilkaisee laatijalistaa. Toisaalta persoonalliset valinnat ovat varmaat kariutuneet pois tuon laskentasysteemin takia.

Pitäisikö ensimmäiseksi määritellä "tärkeä elokuva" ? Katsoin juuri Bigelowin Near Darkin, joka uudisti aikoinaan koko vampyyrikauhugenren, mikä on minulle tärkeää.

Tuo porukka käsittänee elokuvan vain sen taiteellisen moodin kautta, mikä on tietenkin kovin elitististä, kuivakalla tavalla. Itse en aikoinaan uskaltanut katsoa monia listan nerokkaita elokuvia niiden akateemisen ylitulkitsemisen ja vaikean maineen takia.

Enkä tarkoita Hawksia.



Olin yllättynyt huomatessani, etteivät ne olleetkaan tylsiä enkä minä liian moukka niistä nauttimakseni.

tsekatkaapa piruuttanne sijalla 16 oleva Maa ja miettikää sitten onko näissä listoissa paljon järkeä. vanhaa vertausta käyttäen:kuin katselisi maalin kuivumista. jipii, kolhoosiin saatiin traktori!

Pikaisella laskulla vain 17 noista on tullut nähtyä. Kaikkien ehdolla olleiden joukosta löytyisi varmasti huomattavasti enemmän lisää. Jotenkin vain tuntuu helvetin tarkoitushakuiselta tuo "listaa sata kappaletta" merkkiteoksia. Sataan kun menee ainakin sen tusinan verran varmoja voittajia kuten eräänkin Walesin Canea.

En ala sen enempää kyseenalaistamaan, mutta väitän kyllä, että listalla kärjessä keikkuu monta ei ehkä niin suurta teosta juuri tuon äänensä antaneiden määrän kannalta liioitellun suuren listan takia. Kelpuuttaisin tuon korkeintaan esikarsinnan tulokseksi, josta olisi ollut tarkoitus äänestää sitten lopullinen järjestys.

Minä yhdyn Sorsimuksen näkemykseen, joskin itselläni on vain 85 elokuvaa nähtynä noista kaikista listatuista. Nekin joita en ole nähnyt ovat useimmissa tapauksissa sellaisia, jotka olisi helppo nähdä (elokuva-arkistot, elokuvakerhot, DVD) ja jotka olen jo pitkään halunnut nähdä, mutta en vain syystä tai toisesta ole nähnyt. Mielestäni sadan parhaan elokuvan listaamisessa ei ole suoranaisesti mitään vikaa. Kymmenessä parhaassa ongelma on aina siinä, että sen ulkopuolelle jää liian paljon loistavia elokuvia. Tällaisen listan kohdalla olen itse pikemminkin sitä mieltä ettei elokuvia tarvitsisi listata paremmuusjärjestykseen.

Parhaimmillaan elokuvien listaaminen on kivaa hupia. Ja parasta siinä koko hommassa taitaa olla just se, että saa olla eri mieltä ja kokea kokeneensa vääryyttä!

Liian tiukkapipoisesti suhtauduttaessa niistä ei sitten saakaan mitään irti!



vakavammalla nuotilla: on mielenkiintoista ajatella, miten on syntynyt se (akateeminen) vallitseva käsitys siitä, mitkä elokuvat ovat hyviä. Sehän on vaihdellut kovastikin vuosikymmenten saatossa. Tuollaisen vanhan listan tarkastelu kertookin enemmän sen syntyajankohdan kulttuuripoliittisesta ilmapiiristä.



Ensimmäinen "virallinen" lista laadittiin v. 195? Brysselin maailmannäyttelyn yhteydessä. Siinä top 10:iin pääsi muistaakseni 6-7 mykkäleffaa. Toisaalta taas kyn tänä päivänä laaditaan listoja niin kulttuuripolitiikan "vallankahvassa" (eli tarkoittaa: saavat osallistua äänestyksiin) on sellaisia tyyppejä, jotka ovat kokeneet kovimmat leffakiksinsä 70- luvulla. Sen takia seitsenkytluvun leffa on tällä hetkellä (ehkä) hieman "yliarvostuksessa".



pointti on se, että se vaihtelee se "hyvyys".



jos sitten puhutaan hieman siitä, miksei "näillä listoilla koskaan ole hyviä elokuvia", johtuu se kaiketi ns. valta- ja vastakulttuurin dialektiikasta. Valtakulttuuri (johon tuonkaltaiset äänestykset kuuluvat) perustaa hyvyyskäsitteensä tietyille kulttuurissa vaikuttaville filosofisille perustoille, jotka jo luonteeltaan ovat vastakulttuurin piirissä kyyseenalaistettuja. Siksi vastakulttuuristen äänestysten tulokset heijastelevatkin vaihtoehtoisia hyvyyskäsitteitä, ja sitä kautta ihan eri leffoja.



esim:



Aleksandr Dovzhenkon Maa (Zemlja) on muuten aivan mieletön runollinen ja visuaalinen ilotulitus, jossa hienosti kuvataan, miten edistys saapuu hiljalleen pieneen maaseutukylään vallankumouksen jälkeen (vallitseva näkemys)



tai:

kuin katselisi maalin kuivumista. jipii, kolhoosiin saatiin traktori!

Makuasia, kumpaan ihmisryhmään haluaa "kuulua", itse kuitenkin pidän Maasta kovasti ja se kyllä ansaitsee paikkansa listalla.

Tuo listahan oli "Elokuvataiteen historia sadassa elokuvassa" ja kysyttiin tärkeimpiä elokuvia. Ei parhaimpia. Ainakin hyvyys on eri asia kuin tärkeys, vaikka sekään ei ihan selkeä termi ole.

k-mikko (28.1.2004 11:27)

Ainakin hyvyys on eri asia kuin tärkeys, vaikka sekään ei ihan selkeä termi ole.

Antonionin Seikkailun kaltaisissa kokeiluissa tuo tulee kivuliaasti esiin.

Kysymys hyvyydestä on mielenkiintoinen. Aristotelinen hyvyys toteutuu, kun asia toteuttaa tarkoitustaan mahdollisimman tehokkaasti. Mikä on taiteen tarkoitus ja miten pyrkiä siihen? Mikä on elämän tarkoitus?



Ketäpä se kiinnostaa, kun Jumbosta saa korin keskaria 20:llä eurolla.

80-luvun teemassa pysyen, Filmihullussa 8/84 oli "leikkimielinen" artikkeli, jossa elokuvatoimittajat veikkasivat kuka tekisi vuoden 2001 parhaan elokuvan. En muista ketä oli mukana jutussa.

Tarkovski, ja Kubrick saivat ääniä, mutta he eivät enää olleet tekemässä elokuvia. Godard sai pari ääntä, mutta Lawrence Kasdan taisi saada eniten ääniä!

Ennustaminen on vaikeaa. Lähimmäksi taisi osua se veikkaus, joka koski Aki Kaurismäkeä.

Hankala on tänään veikata esim. vuoden 2020 parhaita elokuvan tekijöitä.

Suosi suomalaista- hengessa veikkaan Kim Finnia.