Eilen tuli
3 Tobe Hooper: Dance of the Dead.
Ei tuota voinut kuin äimistellä: miten jokin voi olla näin paskaa? Ei tällä kuvakikkailulla ja rankistelulla ollut horrorin kanssa mitään tekemistä. Ehkä eniten horroreinta oli olosuhteiden pakosta tekonsa tehneelle äidille suht löyhin perustein langetettu kohtalo. Sana "Perseily" on löytänyt jälleen uuden merkityksen.
Ja mikä ihmeen "horror"kuningas tuo Englundin Robert oikein on olevinaan? Lähimmäs kauhua mies on päässyt ensimmäisessä Painajainen Elm Streetillä – leffassa: muuten äijä vaan vääntelee naamaa semmoisissa mukahorror-ilmiöissä, joiden tarkoituksena on saada erikoisherkät jenkkiteinimuijat nojaamaan kundejaan vasten sohvalla. Kauhu kauhuna, ja jos halutaan huumoria mukaan, niin kaivetaan EC-sarjakuvat esiin!
Taisi olla huonoin mahdollinen tapa aloittaa tämän sarjan katselu? Sanokaa nyt hyvät ihmiset, että tulevat episodit ovat parempia, vai pistänkö vaan suosiolla 80-luvun Twilight Zonet pyörimään dvd:ltä?