Onko kukaan sanonut Stir of Echoesia? 90-luvun ehdotonta parhaimmistoa. Eipä niitä todella hyviä montaa olekaan, Candyman ja Silence of the Lambs tulee muista mieleen.
Parhaat amerikkalaiset kauhuelokuvat vuosikymmenittäin
1990-luku:
1. Bird: Ravenous
2. Fincher: Seven
3. Demme: The Silence of the Lambs
4. Fincher: Alien 3
5. Rose: Candyman
1980-luku:
1. Kubrick: The Shining
2. Cronenberg: The Fly
3. Carpenter: The Thing
4. Romero: Creepshow
5. Dante: The Howling
1970-luku:
1. Carpenter: Halloween
2. Romero: Dawn of the Dead
3. De Palma: Carrie
4. Hooper: The Texas Chainsaw Massacre
5. Donner: The Omen
Päivitys: Evil Dead sai tehdä tilaa White Dogille...
The Tomb of Ligeia ****
The Masque of the Red Death
Niin tosiaan nämähän molemmat ovat täysin Iso-Britanniassa tehtyjä elokuvia (toisin kuin vielä House of Usher & Pit and the Pendulum). Ei kaikkea voi muistaa. Samoin tuli näemmä hätäpäissään lätkittyä sellaisia Cronenbergeja, jotka epäilemättä ovat enemmän Kanadaa kuin USA:a... jos kohta jaksaisi korjailla.
The Tomb of Ligeia ****
The Masque of the Red Death
Niin tosiaan nämähän molemmat ovat täysin Iso-Britanniassa tehtyjä elokuvia (toisin kuin vielä House of Usher & Pit and the Pendulum). Ei kaikkea voi muistaa. Samoin tuli näemmä hätäpäissään lätkittyä sellaisia Cronenbergeja, jotka epäilemättä ovat enemmän Kanadaa kuin USA:a... jos kohta jaksaisi korjailla.
Esim. Ligeian useat keskeiset tekijät olivat amerikkalaisia, vaikka tuotantomaa olisi virallisesti Britannia niin kyllä "kansallista identiteettiä" voi pitää yhtä hyvin amerikkalaisena. Vähän samanlainen rajatapaus kuin jotkin Kubrickin elokuvat.
The Tomb of Ligeia ****
The Masque of the Red Death
Niin tosiaan nämähän molemmat ovat täysin Iso-Britanniassa tehtyjä elokuvia (toisin kuin vielä House of Usher & Pit and the Pendulum). Ei kaikkea voi muistaa. Samoin tuli näemmä hätäpäissään lätkittyä sellaisia Cronenbergeja, jotka epäilemättä ovat enemmän Kanadaa kuin USA:a... jos kohta jaksaisi korjailla.
Esim. Ligeian useat keskeiset tekijät olivat amerikkalaisia, vaikka tuotantomaa olisi virallisesti Britannia niin kyllä "kansallista identiteettiä" voi pitää yhtä hyvin amerikkalaisena. Vähän samanlainen rajatapaus kuin jotkin Kubrickin elokuvat.
Jeps, riippuu tietysti ihan siitä, mitkä kriteerit määritellään elokuvan amerikkalaisuudelle. Molemmat (Naamio & Vahakabinetissa) sijoittuvat tarinallisestikin leimallisesti Englantiin (tai Eurooppaan) ja molemmissa Price taitaa olla ainoa amerikkalainen näyttelijä. Mutta jos vertaa edelläkin mainittuihin, Yhdysvalloissa kuvattuihin Corman-Poe-leffoihin niin eipä se elokuvanteko tai fiilis paljoa muutu (maisemia ja sivuosien aksentteja lukuunottamatta). Pitäis kyllä katsoa nämäkin kaikki uudestaan, samaan pötköön mielessä menee vaikka mantere sarjan keskellä vaihtuukin...
Valmistusmaa on toki tietyllä tasolla hyvin konkreettinen homma jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä mielikuvien tai ohjaajien tai muiden kansallisuuden kanssa, toisaalta jos päätekijät ovat niin vahvasti jenkkiteollisuuteen ja amerikkalaisen elokuvan aikakirjoihin kytkeytyviä nimiä kuin Roger Corman ja Ligeian käsikirjoittaja Robert Towne, on selvää ettei teokselle hevin löydy jalansijaa missään englantilaisen elokuvan tai edes brittikauhun historioissa – varsinkin kun kyse on amerikkalaisperäisestä konseptista (jonka aiemmista USA:ssa filmatuista tarinoista mm. Pit and the Pendulum ja The Raven sijoittuvat Eurooppaan) jonka tuotanto on ulkoistettu joistain taloudellisista syistä Britanniaan. Whatever...