Marxin veljekset ja muu sekoilukomedia

Hankin nettikaupan tarjousten saattelemana viiden elokuvan Marxin Veljekset DVD-boksin ja huonojen jenkkisarjojen syövyttämä uskoni komediaan koki uuden nousun. Kokoelman elokuvat (1930-luvun Paramount-leffat: Monkey Business, Cocoanuts, Animal Crackers, Duck Soup & Horse Feathers) ovat kaikki varsin hulvatonta ja vieläpä suhteellisen tasalaatuista tavaraa, joten jos pitää lainkaan tämäntyylisestä komediasta, pitänee kaikista viidestä. Mikä tärkeintä, kaikki viisi ovat maailman kenties koomisimman ihmisen, Harpon, epäinhimillisiä mutta kuoliaaksinaurattavia naamanvääntelyitä ja temppuja täynnä.

En ole huomannut aiheesta keskustelua tällä forumilla, joten uppoaako Marxien älytön, usein hyvin geneerisiin juoniin puettu sekoilu ja nokkelat sanaleikit Elitistiyleisöön? Osaatteko suositella muita varteenotettavia tekijöitä tai elokuvia vastaavanlaisen tavallaan älyvapaan mutta ah-niin-nerokkaan komedian saralta?

Tähän ei voi kauniimmin sanoa kuin että NoHelvetti Juu!

Jokaisellahan on oma lemppariMarxVeljes, itse olen päätynyt pähkähulluun ja nasevaan Grouchoon, vaikka jonkun nostaminen ylitse muiden on aina rikos muita kohtaan.



Ei muuta kuin uudelleen marxveljesleffakauppaan, ja seuraavaksi porukan Warner-leffaboksi, eikös vain. Kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella extroihin, joissa meuhkaa mm. Dom DeLuise. Mukana oli ärsyttävän härskiä Warneriin päin vetämistä ja Paramount-kauden leffojen vähättelyä. Totuus kuitenkin on ainakin minun mielestäni se, että Warner-kauden leffat ovat paljon pliisumpia kuin nuo yltiöanarkistiset alkupään huipputeokset.



Veljeksille on hyvin hankala löytää yhtymäkohtia ennen kreisikomedian, esim. Mel Brooksin kulta-aikaa, sen verran ainutlaatuisesti seikkaillaan älykkään ja typerän välillä. The Three Stooges-ilmiöön kannattaa tutustua, mieluummin vähintään keskiverrossa humalatilassa ja kaveriporukalla. Mutta ei tässä oikeastaan voi muuta kuin usuttaa jälleen kerran Laurel & Hardyn, Keatonin, Lloydin ja Chaplinin kimppuun. Nämä tekijämiehet ovat se perusrunko, johon kerta toisensa jälkeen tulee palattua aina kun tuntuu siltä, että komedia on kuollut, mitä se ehkä onkin.

Vaikka Marxien Paramount-kausi on ylivoimainen MGM:n liukuhihnatuotantoon verrattuna, en ole koskaan innostunut

Kookospähkinöistä ja Koirankekseistä. Nämä olivatkin veljesten Broadway-hittien uudelleenrahastuksia, joita vaivaa lattea teatraalisuus. Ne muistuttavat enemmän jonkun amatöörin ohjaamia taltiointeja kuin oikeita elokuvallisia teoksia.



Neljä nolattua neroa, Hevosen sulat ja Neljä naurettavaa naapuria ovat taas puhdasta kultaa. Viimeksi mainittu on maailman hauskin elokuva. Nämä leffat ovat hyvin karkeita hiomattomia timantteja joissa marxilainen anarkia maalaa valkokankaan täydeltä absurdia ja surrealistista farssia.



Sitten veljekset siirtyivät MGM:n ison rahan laatutuotantoihin, ja hupitaso alkoi laskea leffa leffalta. Mutta niinhän se on myös nykyaikana. Sekä elokuvan että television puolella todelliset helmet ovat syntyneet pienillä resursseilla ja hiomattomalla tyylillä (vrt. Monty Pythonin lentävä sirkus ja hullu maailma, Seinfeld).

Duck Soup on musta ylivoimainen mutta se käsitys, että myöhemmät Marxien MGM-leffat olisi järjestään liukuhihnatuotantoa tuntuu tällaiselta odotettavissa olevalta small talkilta, tasoerot niissä kuten koko tuotannossa voi olla aika isoja. Latistavista vaikutuksistaan huolimatta "iso raha" toi veljesten leffoihin myös lisää liikkuvuutta ja näyttävyyttä. Esim. Go West on mielestäni oikein hyvää ja menevää viihdettä (kouluiässä tapahtunut katsomiskokemus on varmasti vaikuttanut mielipiteen muodostumiseen, mutta so what – ei nämä aina yritä olla ensisijaisesti aikuisten elokuvia). Se että jätkien kreisiydet on voitu saada toimimaan hyvin perinteisen ja valtavirtaisen mutta innostavan seikkailukomediatarinan osana on aika iso haaste, jossa joskus onnistuttiin paremmin ja joskus huonommin. Mutta sama kyllä pätee kultakauden hällä väliä ‑teoksiin joista osa tuntuu paikallaan polkevilta vaikka olisivat absurdismiasteikolla kuinka viiden tähden suorituksia.

Eniten diggailemiani ovat aina olleet tasavahvasti Duck Soup ja A Night At The Opera, eikä A Day At The Races jää paljoa jälkeen. Vanhoja lavarutiineja, melkoista gagitykitystä ja luovaa kaaosta sekin elokuva täynnä, nyt oikean käsikirjoituksen puitteissa. Siinä, että MGM-tuotoksissa tuli mukaan enemmän 'oikean' elokuvan elementtejä on tosiaan sekä hyviä että huonoja puolia. Go Westissä on paljon hauskoja hetkiä ja lähes kaikissa veljesten elokuvissa Marx-diggareita jakaa musiikkinumeroiden ja musikaalielementtien sietokyky Harpon luoman kaaoksen ja Grouchon läppien seassa. Mielestäni jonkun The Big Storen huippuhetkiä on dead pan-laulajatar, suomennetaan vaikka pokerinaama, Virginia O'Brienin 'kehtolaulu'.

Ehkä "liukuhihna" on määritelmänä hieman ylilyövä, mutta silti

Ilta oopperassa ‑elokuvasta muodostunutta kaavaa käytettiin kaikissa tulevissa MGM-tuotoksissa: otetaan joku tapahtumaympäristö (ravikilpailut, villi länsi, sirkus, tavaratalo) ja nuoret rakastavaiset, joiden onnea varjostaa jokin taloudellinen ongelma jonka Marx-veljekset ratkaisevat sekoilemalla. Pari musikaalinumeroa, Chicon pianonpimputusta, Harpon rämpyttelyä ja iso toimintapainotteinen loppuhuipennus.

Tästä formaatista syntyi myös hyviä leffoja kuten loistava Ilta oopperassa ja salahauska Päivä villissä lännessä. Joku Päivä sirkuksessa sen sijaan on ihan hirveä. Tylsiä gägejä ja elokuvahistorian ällöttävin lemmenpari.

Suosittelisin tutustumaan myös W.C. Fieldsin komedioihin.

Lapsia vihaava kärttyisä juoppo edustaa hieman eri tyyliä kuin Marxit, mutta nerohan äijä oli.

Saatavuudesta en tiedä, mutta esim. The Bank Dick, It's a Gift tai You Cant Cheat A Honest Man kannattaa tsekasta.

Töllöstähän näitä joskus tuli nauhoiteltua.

"Kukaan joka vihaa lapsia ei voi olla läpeensä paha"

Liki parikymmentä vuotta, kun viimeksi tullut katsottua Marx veljesten elokuvia. Tein paluun Room Service – Kaaos hotellissa (1938) elokuvan parissa. Täytyy tunnustaa, että en nauranut kertaakaan ja hymähdyksetkin jäivät aika vähille. Liekö elokuva sieltä huonommasta päästä vai olenko kasvanut ulos Marx huumorista. Hyllystä löytyy vielä Duck Soup, jolle on annettava mahdollisuus. Jos homma ei toimi vieläkään, saavat taas jäädä vuosiksi unholaan.

Goose ( 10.11.2007 17:05)

Liekö elokuva sieltä huonommasta päästä vai olenko kasvanut ulos Marx huumorista. Hyllystä löytyy vielä Duck Soup, jolle on annettava mahdollisuus. Jos homma ei toimi vieläkään, saavat taas jäädä vuosiksi unholaan.

Kyllä. Marxien huonoin ehkäpä ja ainoa leffa jota ei ole erikseen kirjoitettu veljeksille. Eli käsittääkseni näytelmästä tehty leffaversio johon Marxit on vaan ympätty mukaan hauskuuttamaan.



Duck Soup onkin sitten maailman hauskin leffa.

Goose ( 10.11.2007 17:05)

Liki parikymmentä vuotta, kun viimeksi tullut katsottua Marx veljesten elokuvia. Tein paluun Room Service – Kaaos hotellissa (1938) elokuvan parissa. Täytyy tunnustaa, että en nauranut kertaakaan ja hymähdyksetkin jäivät aika vähille. Liekö elokuva sieltä huonommasta päästä vai olenko kasvanut ulos Marx huumorista. Hyllystä löytyy vielä Duck Soup, jolle on annettava mahdollisuus. Jos homma ei toimi vieläkään, saavat taas jäädä vuosiksi unholaan.

"Room Service" on melkoisen väsynyttä menoa. Sen huonous vain korostuu, kun "Duck Soupista" puhutaan samassa yhteydessä. Joskus ihmetyttää sen reittaus jopa kolmeen tähteen, vaikka esim. usein mollattu eikä mitenkään ihmeellinen "Tavaratalossa" sisältää sekin paljon viriilimpää meininkiä.

Bad Rain ( 10.11.2007 18:26)

Goose ( 10.11.2007 17:05)

Liki parikymmentä vuotta, kun viimeksi tullut katsottua Marx veljesten elokuvia. Tein paluun Room Service – Kaaos hotellissa (1938) elokuvan parissa. Täytyy tunnustaa, että en nauranut kertaakaan ja hymähdyksetkin jäivät aika vähille. Liekö elokuva sieltä huonommasta päästä vai olenko kasvanut ulos Marx huumorista. Hyllystä löytyy vielä Duck Soup, jolle on annettava mahdollisuus. Jos homma ei toimi vieläkään, saavat taas jäädä vuosiksi unholaan.

"Room Service" on melkoisen väsynyttä menoa. Sen huonous vain korostuu, kun "Duck Soupista" puhutaan samassa yhteydessä. Joskus ihmetyttää sen reittaus jopa kolmeen tähteen, vaikka esim. usein mollattu eikä mitenkään ihmeellinen "Tavaratalossa" sisältää sekin paljon viriilimpää meininkiä.

Olitte veljet aivan oikeassa! Onneksi tuo tylsistyttävä Room Service on jo aika hyvin unohtunut mielestä ja Duck Soupin pystyi rauhassa katsomaan ilman sen rasitteita. Rufus T. Fireflyn kaltaisia hallitsijoita nyky maailmakin tarvitsisi tähän talouskriisin keskelle. Konekirjoitus vauhdilla onnistunutta ja hauskaa juttua piisaa alusta loppuun. Peilin edessä kikkailu on lyömätöntä viihdettä ja hauskempi, kuin Chaplinin vastaava.

Nuoruudessa muistan pitäneeni paljon Marx elokuvasta, jossa oltiin jenkkifutis miljöössä. Ainakin Harpo oli mukana pelikentän mittelöissä. Mikä tämä mahtaa olla, anyone?

Duck Soup on kyllä kehunsa ansainnut. "Well, who you gonna believe, me or your own eyes?"

Goose ( 11.5.2009 19:57)

Nuoruudessa muistan pitäneeni paljon Marx elokuvasta, jossa oltiin jenkkifutis miljöössä. Ainakin Harpo oli mukana pelikentän mittelöissä. Mikä tämä mahtaa olla, anyone?

Tuo on Horse Feathers eli Hevosensulat. Mielestäni Duck Soupin jälkeen Marxien paras vaikka pieni miinus tuleekin Margaret Dumontin puuttumisesta.

Bastard ( 11.5.2009 21:20)

Goose ( 11.5.2009 19:57)

Nuoruudessa muistan pitäneeni paljon Marx elokuvasta, jossa oltiin jenkkifutis miljöössä. Ainakin Harpo oli mukana pelikentän mittelöissä. Mikä tämä mahtaa olla, anyone?

Tuo on Horse Feathers eli Hevosensulat. Mielestäni Duck Soupin jälkeen Marxien paras vaikka pieni miinus tuleekin Margaret Dumontin puuttumisesta.

Thänks!