Elitistin epävirallinen gangsta rap thread, beyaatch!

Otsikko kertoo kaiken, tässä voi jauhaa vapaasti omista gangsta rap mieltymyksistä tai vaikka esitellä jotain kovia levyjä. Katsotaan ottaako keskustelu tuulta alleen.

Omia suosikkejani on Sacramentosta kotoisin olevan Brotha Lynch Hungin kannabiksenkäryinen klassikkoplatta Season of da siccness. Letkeän synkät pörinäbasso ja vinkuna painotteiset biitit sulautuvat täydellisesti yhteen tämän gangsta legendan aidosti ahdistuneisiin läppiin kannibalismista, murhista, kuolleista heräämisestä ja muusta mukavasta. Lynch Hungin serkkuhan sai luodin päähänsä samoihin aikoihin kun ko. levy oli työn alla, ja herra onkin kertonut tapauksen vaikuttaneen todella paljon lopputuloksen lohduttomuuteen.



Brotha Lynch Hung – Rest in piss:

http://www.youtube.com/watch?v=j8bRCVMeaZA...ted&search=



Toinen suorastaan kylmiä väreitä selkäpiihin tuova gangstalevy on The Dayton Familyn ensimmäinen kokopitkä What's on my mind. Flint-townista kotoisin olevat turhautuneet räppärit Shoestring ja Bootleg kertoilevat karuja tarinoita köyhyydestä, huorista ja kokaiinin hustlaamisesta. Autoilla, koruilla ja naisilla leveily loistaa Dayton Familyn tuotannossa poissaolollaan. Biitit ovat kylmiä ja iskeviä urku- ja synataustoineen.



Dayton Family – Goin' thru a thang:

http://www.youtube.com/watch?v=EsPilHx8PqI



Ja jotta homma ei menisi liian synkäksi, näin kesäkuumalla tietenkin kuuluu fiilistellä kunnon letkeiden Long Beach G-funk luritusten parissa. Omalla levylautasellani on viimeaikoina pyörinyt ahkerasti mm. Dove Shackin, Warren G:n sekä Lil ½ Deadin 90-luvun puolenvälin klassikkolevyt.



Lil ½ Dead – Southern girl:

http://www.youtube.com/watch?v=SrHQRGJRyck...ted&search=

Nää rap ‑aiheiset threadit ei oikein tääl ota tuulta alleen, ku ei ole liikaa kyseisen musiikin kannattajia... varsinkaan jos rajataan tuonne gangstaan (ja yleinen thread on jo tääl jossain).

Kaikki yllä mainitut biisit (ja niiden esittäjät) ovat imo aika väsyneitä, en ole koskaan pitänyt... eipä sillä että aikoisin antaa sen kummemmin mahdollisuuksiakaan.



Kesälevynä kannattaa kuunnella Souls of Mischiefin mahtavaa 93 'til Infinityä...

Never no more

93 'til Infinity



edit. niinku tää keskustelu

Yoshua Ben Yosef ( 14.8.2007 01:03)

Kesälevynä kannattaa kuunnella Souls of Mischiefin mahtavaa 93 'til Infinityä...

Jep kova levy, tosin kaikkea muuta kuin gangstaa.



edit. Tässä on taas vähän sama homma kuin että toiset tykkäävät Herzogeista ja toiset Lestereistä. Mulle uppoavat molemmat.

mnjooh, klassikoita lähinnä tulee kuunneltua... NWA:ta, 2pacia, Dren 90-luvun alun parhaita tuotantoja (ATL, theDOC, jne.), Geto Boysia. Master P on parhaimmillaan gutaa, mutta onko sen tuottamissa levyissä ikinä edes kolmea hyvää piisiä... ei ainakaan kovin monessa. No, onneksi on netti niin ei tartte ostaa musiikkia.

Omalla kohdalla tunnettujen klassikkojen ulkopuolisiin levyihin tutustuminen on ollut aika pintapuolista.

Tämä on loistava: Bloods & Crips: Bangin' on Wax. Levyllä räppäävä nainen varastaa shown.



OT: Body Count toimii aina (Ice-T:n räppituotanto ei oikein kolahda). There Goes the Neighborhood!

Ihan helvetistihän tätä kamaa ja alalajeja on. Suurin osa tylsää paskaa, osa hyvää, osa hauskaa paskaa. Willie D:n Suomen keikka oli yksi viime vuoden kohokohdista.

Red Right Hand ( 14.8.2007 08:37)

Master P on parhaimmillaan gutaa, mutta onko sen tuottamissa levyissä ikinä edes kolmea hyvää piisiä... ei ainakaan kovin monessa. No, onneksi on netti niin ei tartte ostaa musiikkia.

Master P:ltä kannattaa ehdottomasti hankkia kuunteluun 99 Ways to die ‑levy vuodelta ‑95. Tasaisen kovaa gangsta paskaa koko levy – voi kuunnella skippaamatta läpi. Ja mikä parasta, tässä ei ole vielä mukana sitä tavaramerkiksi muodostunutta UUHHH ‑huutoa. Jos tuo 99 ways to die uppoaa, kannattaa hommaa myös samantien ko. levyllä tuottajanakin häärineen E-A ski:n One step ahead of yall. Vanhaa No Limit tavaraa vuodelta 92, tosin levy on n. 3 vuotta aikaansa edellä. Kallis levy, mutta niinkuin sanoit, onneksi netti on keksitty.

Antti Tohka ( 14.8.2007 10:08)

Willie D:n Suomen keikka oli yksi viime vuoden kohokohdista.

Vieläkin vituttaa kun missasin tuon, onneksi bay-area veteraani Too Short saapuu Suomeen 5.10.

JOU!

Findum, Fuckum & Flee on maailman tiukin miesasiabiisi.

Öh, seksististä, vulgaaria ja moraalisesti arveluttavaa, mutta Eazy E:n riemukkaasti räksyttävä flow on vastustamatonta ja svengaavan kitarariffi/rumpukonekombinaation ohella se, joka biisiä kannattelee ja tästä NWA-suosikkini tekee. Dren ja Renin osuuksia yhtään väheksymättä.

Offtopic: Minen tiiä mitään gangstarapista, mutta tuosta N.W.A.:n kappaleen nimestä muistuu erehdyttävästi huppupäiset miesasiamiehet eli The Mentors ja kappale Four F Club. The Mentorisin El Ducehan (RIP) yhdistettiin Kurt Cobainiin murhaan ja salaliittoteorioihin jossa Courtney Lovella olisi ollut näppinsä pelissä.

http://www.lyricsdepot.com/the-mentors/four-f-club.html

Find her, feel her, fuck her, forget her

Bad Rain ( 24.8.2007 21:09)

JOU! Findum, Fuckum & Flee on maailman tiukin miesasiabiisi.

Öh, seksististä, vulgaaria ja moraalisesti arveluttavaa, mutta Eazy E:n riemukkaasti räksyttävä flow on vastustamatonta ja svengaavan kitarariffi/rumpukonekombinaation ohella se, joka biisiä kannattelee ja tästä NWA-suosikkini tekee. Dren ja Renin osuuksia yhtään väheksymättä.

Tuo on kyllä kova biisi. Seksististä miesasiaa ajaa myös Too Short, jonka överiksi menevät playboy läpät saavat väkisinkin hymyn kasvoille. Ant Banksin läski biitti ja Shorty the Pimpin yksinkertainen ja iskevä flow sopivat kyllä täydellisesti yhteen.

http://www.youtube.com/watch?v=wmTdHrLr7PU...ted&search=