Eksoottista roskaa haussa

Lauri Lehtinen ( 3.9.2010 15:02)

Roska on uusi kultti? Oli tai ei niin threadissa on kyllä pidetty aika yhtenäistä linjaa sen suhteen, millaisia viihdearvoja haetaan. Ehkä jollain tosi leveällä logiikalla vaikka Satyajit Rayn draamat voisi olla eksoottista roskaa, mutta ei niistä silti irtoa kreisimpää iskevää meininkiä jota tässä peräänkuulutetaan...

Ei uusi kultti vaan termi, jota voi mielestäni soveltaa myös todella kieroon ja hämmentävään materiaaliin. Eraserhead on hieno elokuva, mutta jättää se silti pöllämystyneen "mitä roskaa tämä nyt oli?" ‑olon, näin esimerkkinä (ja takakannen perusteella minulle tuli mieleen Woman of the Dunesista Lynch mieleen). Hatara päättelyketju toki, ja meikän moka, kun en ketjun perusteella älynnyt, että tänne sopisi paremmin tulla puhumaan Cüneyt Arkinista.



Mistä puheen ollen, sain kaverini katsomaan The Man Who Saves the Worldin puoliväliin asti ennen kuin he lopettivat eivätkä suostuneet katsomaan yhtään enempää. Saavutus sekin.

Romero: Black Mama, White Mama ***



Elokuva oli varsin mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä WiP, Curtis & Poitier (The Defiant Ones) pako draamaa & viidakko guerrilla warfare ja Pancho Villan henkeä. Jokaisella osuudella vaikutti vielä olevan oma spesiaali käsikirjoittaja ja yksi tyyppi on sitten haalittu kasaamaan palaset yhteen. Tärkeintä on kuitenkin se onnistunut eksploitaatio. Runsaasti paljasta pintaa, kissatappeluja, naisten sadistista kidutusta ja alistusta, tulitaisteluja, jossa vatsat repeävät auki ym. Jos alkutekstit eivät kertoisi ohjaajaksi Eddie Romeroa, olisin valmis laittamaan pääni pantiksi, että ohjauksesta olisi vastannut toinen filippiiniläinen, nimittäin legendaarinen Cirio H. Santiago.

Yksi ekstra * pelkästään tiukan ja helvetin hienon lopetuksen ansiosta.

Commander Lawin

Hmmm... ehkä kaikki huonot filippino-actionit eivät ole huonoja hyvällä tavalla, eli Eddie Nicartin ohjaama Commander Lawin on suhteellisen tylsä kapina-/kostotarina.



Reno Soldium palaa Vietnamista kotitilalleen Filippiineille – vain löytääkseen kylän korruptoituneen pormestarin pihdeistä. Pormestari, tuo väkivallan virkamies, pakkolunastaa köyhien maita omiin pisneksiinsä. Reno tietenkin kieltäytyy myymästä omaa plänttiään ja siitähän ei hyvä seuraa. Pian Reno liittyy kapinallisiin, mielessään kosto ja köyhän kansan vapautus. Omat lusikkansa soppaan heittävät vanha sotakamu John ja tyttöystävä (tai näitä taisi olla parikin, en ole ihan varma).



Kuten stoorista voi päätellä, ainekset hyvään roskaan ovat kyllä olemassa, mutta ikävä kyllä lopputulos ei aivan yllä siihen. Tuloksena on kehnoa sotatoimintaa, asiaankuuluvan hillitöntä dubbausta, karmeita näyttelijäsuorituksia, mutta myös aivan liian vähän wtf-hetkiä ja aivan liikaa yleistä tylsyyttä. Lopussa onneksi kiitos seisoo, eli pari hillitöntä juttua aivan elokuvan loppumetreillä käänsivät loppufiilarit snadisti positiiviseksi. Sopinee silti vain kovimmille filippiino-diggareille, mieluiten oluen kyytipojaksi.



UK DVD on muuten laaduttomampia mitä olen ikinä nähnyt. Netin vhs-ripitkin ovat teknisesti parempia, enkä liioittele ollenkaan. Kameran panoroinneissa nykimis-efekti on niin paha, että päätä alkoi jomottamaan. Muistutus siitä kuinka paljon mielummin sitä katsoo heikkolaatuista VHS:ää kuin heikkolaatuista kiekkoa. 5.49 egeä Playltä ja siinä on kyllä vitonen liikaa.

Weng Weng ‑pätkä

The Impossible Kid Prelingeristä ilmaisena latauksena ja "public domainina". Muutakin kiinnostavaa kuonaa pitkien leffojen osastolta, brucesploitationista lähtien.



Edit: Oli kyllä katsomiskelvotonta pikselimössöä. En suosittele.