Lasten maailma vs. aikuisten maailma

Lisätään vielä muutama:

Pixote (1981)

– Brasilialainen tarina katulapsista pyyhkii rujoudellaan lattiaa jollain sliipatun siistillä City of Godsilla.



Mouchette (1967)

– Kasvutarina runollisella minimalismilla ja symboliikalla niin kuin Bresson sen osaa.



Over the Edge (1979)

– Kurt Cobainin suosikki, jossa amerikkalaisia ongelmalapsia kerrankin näyttelevät oikeat lapsinäyttelijät. Plussana Matt Dillon naurettavana teinipellenä.



Maladolescenza (1977)

– Martin Loeb näyttelee ärsyttävää mulkvistia, jonka pauloissa hyörii kaksi varhaisteiniä. Herkkä tarina, paljasta pintaa ja traaginen lopetus.

Ken Loach :

Kes

Mikko Niskanen : Pojat

Robert Mulligan: The Other / Kalman sormi

Richard Blackburn: Lemora: A Child's Tale of the Supernatural

Rossellini:

Germania anno zero

Glinski: Czesc Tereska



Omilta osiltaan nämäkin:



Buñuel: Olvidados, Los

De Sica: La Ciociara

Taviani: Notte di San Lorenzo, La

Jan Svankmajer: Neco z Alenky (Alice) 1988

Leffa jossa lihallisuus ja aistimellisuus korostuvat Lewis Carrollin alkuperäistekstin älyllisloogisuuksien yli. Mietittäväksi tulee jopa voiko olla niin että seksuaalisuuden autuas epäselvyys on se mikä aikuisuuteen tullessa kadotetaan opittaessa pitämään asiaa valtasuhteiden ja vain tiettyjen genitaalipumppausalueiden asiana. Alkutekstit nyt kuitenkin sanovat että tämä leffa on tehty nimenomaan lapsille. Carrollin pohjautuvien juttujen kanssa on tietysti aina olemassa se surullinen toinen tulkintalinja, joka lukee aina kaiken Alice-materiaalin pelkästään huumatun lapsen hallusionaatiota täynnänsä olevana harhailuna hyväksykäyttäjänsä talossa.

JMustonen ( 7.8.2007 01:25)

Rossellini: Germania anno zero

Glinski: Czesc Tereska



Omilta osiltaan nämäkin:



Buñuel: Olvidados, Los

De Sica: La Ciociara

Taviani: Notte di San Lorenzo, La

Omilta osiltaan neorealistisesti lienee syytä mainita myös De Sican Viattomat.

Oma suosikkini:

L' Argent de poche

Yoshua Ben Yosef ( 21.7.2007 12:54)

Dremez ( 21.7.2007 11:50)

Welcome to the Dollhouse (1995)

Palindromes (2004)

Ai niin, Solondzit unohtui...

JariM ( 21.7.2007 12:06)

Kolmessa elokuvista ympäristönä on hyvin samankaltainen peltojen eristämä maaseutu...

Vertauskuva? Lapsuushan on tavallaan aika eristettyä aikaa.

Tiedostan toki vertauskuvallisuuden, mainitsin asian vain, koska kaikissa on nimenomaan tuo hyvinkin samankaltainen kullankeltainen peltomaisema... voisi kai se eristynyt paikka olla joku muukin. Vaikkakin kyseinen miljöö toimii erittäin hyvin, ei mitään valittamista siis.

Öh.. Peter Brook: Lord of the flies (1963 tai miksei (mutten suosittele kun en ole nähnyt) Harry Hook: Lord of the flies (1990)



Yoshitaro Nomura: Kichiku/The Demon (1978) Tässä on tavallaan sitten myös tuo vertauskuvallisuus, mutta lähinnä siinä käsitellään perheen ja yhteiskunnan samankaltaisuuksia (intiimi ja yleinen rinnastus) ja eritoten isä/poika ‑suhdetta. Ahdistavaa shittiä.

Ommo ( 7.8.2007 08:37)

Jan Svankmajer: Neco z Alenky (Alice) 1988

Leffa jossa lihallisuus ja aistimellisuus korostuvat Lewis Carrollin alkuperäistekstin älyllisloogisuuksien yli. Mietittäväksi tulee jopa voiko olla niin että seksuaalisuuden autuas epäselvyys on se mikä aikuisuuteen tullessa kadotetaan opittaessa pitämään asiaa valtasuhteiden ja vain tiettyjen genitaalipumppausalueiden asiana. Alkutekstit nyt kuitenkin sanovat että tämä leffa on tehty nimenomaan lapsille. Carrollin pohjautuvien juttujen kanssa on tietysti aina olemassa se surullinen toinen tulkintalinja, joka lukee aina kaiken Alice-materiaalin pelkästään huumatun lapsen hallusionaatiota täynnänsä olevana harhailuna hyväksykäyttäjänsä talossa.

Svankmajerin elokuva on älyttömän hieno kaikessa surrealismissaan ja nimenomaan tuossa kyvyssään välittää tapahtumat läpi lapsen tajunnan, pelon ja ihmettelyn.



Svankmajerilta löytyy myös Little Otik (Otesánek, 2000). Tämä perustuu tsekkiläiseen kansantaruun lapsettomasta pariskunnasta, joka surunsa päätteeksi sai metsältä puupölkkyvauvan, joka kuitenkin paljastuu pian kyltymättömäksi lihansyöjäksi ja oksillaan saaliita nappaavaksi ahmatiksi. Svankmajerin mukaan "jokainen tsekkiläinen lapsi tuntee tämän tarinan" eikä ole epäilystä siitä etteikö taru olisi päätynyt oikean miehen ohjattavaksi. Elokuvassa on hyviä ja tärkeitä sivuhenkilöitä tämän pääpariskunnan ja animoidun Otik-pölkyn lisäksi, tärkeimpänä on perus-eurooppalaisessa kerrostaloasunnossa portaikon ja kellarien tapahtumia uteliaasti seuraava pikkutyttö, joka asuu pariskunnan naapurissa. Tytön omassa kodissa vallitsee epätietoinen kasvatus hänen vanhempiensa tiedostaessa lapsensa orastava murrosikä ja seksuaalisuuteen herääminen. Humoristina Svankmajer tutkii tätä nokkelan pikkutytön ja vähän konservatiivisten mutta takuulla hyväntahtoisten vanhempien suhdetta samalla kun seinien takana ruskea ja leikkisä puupölkky raapii paloiksi ja syö kyltymättä ihmisiä, sosiaaliviranomaisia ja muuta vastaan pyristelevää. Jotain elokuvan ainutlaatuisesta maailmasta ja Svankmajerin ylittämättömästä anarkiasta kertoo sekin, että tyttö ainoana "ymmärtää Otikia" ja yrittää suojella tätä sen vääjäämättömiltä vihollisilta.



Svankmajerilla on myös lyhytelokuva Down to the cellar (Do pivnice, 1983), jossa pikkutyttö laskeutuu synkkään kellariin hakemaan perunoita. Kellarissa odottaa joukko painostavia, makaabereja ja aina myös kavalan leikkisiä surrealistisia painajaisia ja tilanteita, jotka koettelevat tytön kykyä hallita alitajuntansa peikkoja ja muistoja. Svankmajerin saavutukset ovat vaikuttavimpina ja kiteytyneimpinä näissä lyhytelokuvissa, joista myös parhaimpiin lukeutuu Down to the cellar.

Phillip Noyce:

Rabbit-Proof Fence

Espoo Cinéssä nähtävä

Adama Meshuga'at/Sweet Mud menee tähän kategoriaan ja on aika hyvä.

Spielbergin

Auringon valtakunta sopii näiden joukkoon hyvin.

Flash ( 6.8.2007 17:47)

Robert Mulligan: The Other / Kalman sormi

ehkä hieman yllättäen listoilta puuttuu yhä Mulliganin toinen aiheeseen sopiva elokuva



To kill a Mockingbird (1962)