Rikoksia,valheita ja videonauhaa

Etsiskellessä tietoa Hyvinkääläisestä Red Corner videovuokraamosta törmäsin tämmöiseen...

http://www.yle.fi/mot/ss020204/kasikirjoitus.htm



Onpahan varsin masentavaa luettavaa,varsinkin A.Alajoen lausumat osuudet.

Vuosituhannen vaihteessa on pienyrittäjiä kyllä poljettu syvälle maanrakoon,minkäs teet kun markkinatalous jyllää...

En tuota Räisästä tunne, mutta olen Kajaanilainen ja noinhan se meni. Se ensimmäiseksi tänne perustettu Makuuni on täällä vieläkin ja porskuttaa ilmeisen hyvin. Se toinen Makuuni, jonka aivan idioottimaisesta sijainnista liiketoimintaa ajatellen Räisänenkin kertoo hävisi melko pian kuvioista. (Ei keskustassa, pienet tilat, ympärillä lähinnä huoltoasema ja jotain kuljetus- tms. liikkeitä. Lisäksi kävellen saapuvalle hankalassa paikassa.)

Kävi täällä myös äskettäin Filmtown yrittämässä. Ensin liike perustettiin kauppakadun toiseen päähän Anttilan taakse, siitä se sitten siirtyi hieman pienenpiin tiloihin elokuvateatterin viereen ja lopulta katosi.



Osaako joku muuten kertoa jotain silloin joskus 80-luvulla Kajaanissa toimineesta Video-Syndikaatti ‑vuokraamosta? (Noin se nimi muistaakseni oli.) Muistan alle alle kouluikäisenä ihmetelleeni siellä kaikenlaisia kivoja kansia, olin vain vähän liian pieni tajutakseni missä aarreaitassa olin vierailulla. Silloin 80-luvulla täällä, niin kuin muuallakin, oli myös vielä pienia kauppoja ja kioskeja, joista sai vuokrattua kasetteja, sitten ne hävisivät hiljaa pois 90-luvun lähestyessä. Tuossa Räisäsen pitämässä liikkeessä oli vielä osittain sitä samaa vanhaa taikaa, mutta esim. kyseisen liikkeen loppuunmyynnistä en sitten enää löytänyt mitään järkevää, joko olin liikkeellä liian myöhään tai sitten kaikki järkevä oli jo vedetty välistä ennen virallista loppuunmyyntiä.

Videoliikkeiden liitto 1987:

Videosyndikaatti

Rene Karppinen

Pohjolankatu 19

87100 Kajaani

(986) 284 34



Listalla olleista noin 80 yksityisestä videovuokraamosta ainoastaan yksi toimii enää samassa osoitteessa ja sekin tätä nykyä nimeä vaihtaneena.

Samanlaista työntekijöiden palkkojen polkemista Filmtownkin harrasti ja PAMiin liittyminen tarkoitti käytännössä yhtä kuin potkuja. Joko etsittiin pätevä syy antaa potkut tai vähennettiin tuntimäärää niin paljon, ettei työnteko enää kannattanut. Pikkuhiljaa sielläkin on hiostus alkanut tepsimään ja nykyään kyseessä on jo ihan laillisesti toimiva yritys, mutta hintapolitiikka on juuri tuota artikkelissa mainittua. Parhaimmillaan noita uusia hittielokuvia sai jo myyntileffan hinnalla, kun volyymit olivat niin suuria. Samaan aikaan yksityinen maksoi yhdestä elokuvasta 100 euroa vuokraoikeuksineen.

Tästähän on pari aikaisempaa keskusteluakin jos kiinnostaa:

MOT: Rikoksia, valheita, videonauhaa

Makuuni, Film Town ja työntekijän oikeudet...