Smithsin levyt alkavat olla vähitellen sisäistetyt, joten mitä kannattaisi ottaa kuunteluun, jos haluaa tutustua paremmin Morrisseyn soolotuotantoon.
Mistä lähteä liikkeelle
Hommaat ne kuitenkin kaikki, mutta Vauxhall And I vois olla jees startti.
Myös koksu Suedehead – The Best Of Morrissey on mainiohko, suht edullisesti löytyvä cd.
Omat suosikit ovat You Are the Quarry ja Your Arsenal, koska niiltä löytyy ehkä Morrisseyn hienoimmat soolouran biisit National Front Disco, Let Me Kiss You, I Have Forgiven Jesus jne. Mutta pakkokuunteluahan nuo kaikki levyt tietysti on jos Mozzerista tykkää.
Ostin femmalla muutaman vuoden takaisen KMFDM:n WWIII:n. Innostuin taas sen verran, että hain kirjastosta pari vanhempaa. Mitkäs olikaan ne parhaat.
Pitää paikkailla aukkoja yleissivistyksessä. Millä levy(i)llä kannattaa lähteä liikkeelle seuraavien bändien kanssa:
Rage against the machine
Slayer (Kai tän täytyy olla Reign in blood, omistin joskus vajaa 20 vuotta sitten South of heavenin, mutta se ei silloin kolahtanut just yhtään)
Lamb of God (onko tämä ylipäätään hyvä)
Children of Bodom (sama juttu)
Pitää paikkailla aukkoja yleissivistyksessä. Millä levy(i)llä kannattaa lähteä liikkeelle seuraavien bändien kanssa:
Rage against the machine
Slayer (Kai tän täytyy olla Reign in blood, omistin joskus vajaa 20 vuotta sitten South of heavenin, mutta se ei silloin kolahtanut just yhtään)
Lamb of God (onko tämä ylipäätään hyvä)
Children of Bodom (sama juttu)
Slayer. Musta kannattaa aloittaa Show No Mercysta ja kuunnella kaikki levyt kronologisesti läpi Seasons in the Abysiin asti, jonka jälkeen voi aloittaa alusta.
COB:han on nyt ihan sietämätöntä paskaa.
Mites Arghoslent? Toi (?) viimeisin kuulostaa ihan hyvältä mutta kaipaisin jotain samaa vähemmällä hevosenhirnunta-kitaravingutuksella.
Pitää paikkailla aukkoja yleissivistyksessä. Millä levy(i)llä kannattaa lähteä liikkeelle seuraavien bändien kanssa:
Rage against the machine
Slayer (Kai tän täytyy olla Reign in blood, omistin joskus vajaa 20 vuotta sitten South of heavenin, mutta se ei silloin kolahtanut just yhtään)
Lamb of God (onko tämä ylipäätään hyvä)
Children of Bodom (sama juttu)
Slayer. Musta kannattaa aloittaa Show No Mercysta ja kuunnella kaikki levyt kronologisesti läpi Seasons in the Abysiin asti, jonka jälkeen voi aloittaa alusta.
COB:han on nyt ihan sietämätöntä paskaa.
Kiitokset vinkeistä, eka RATM ja Seasons in the Abyss lähti tässä vaiheessa tilaukseen. Seasons sen takia että löytyy cdonin 3 levyä 21.jotain kanpanjasta. Jätetään nuo LOGit ja COBit toiseen kertaan.
Jos Bodomeja tahtoo kuunnella, niin suosittelisin odottamaan jonkun greatest hits ‑levyn julkaisua. Tuossa tosin saattaa kestää, sillä bändi on saanut päälle kymmenessä vuodessa aikaan 3 hyvää kappaletta (=todennäköisesti ne biisit, joissa Alexi Laiho ei sano "jau jau").
Lamb of God oli kyllä vuosi sitten Provinssissa livenä todella hyvä, kuulijaystävällinen ja hyväntuulinen. Sama meno on Killadelphia-dvd:llä, joten jos bändiin tahtoo tutustua, niin melkein suosittelisin katsomaan keikkanäytteitä. Kappaleidenkaan ei pitäisi aiheuttaa pahoinvointia, ja bändiläiset ovat älyttömän rennon oloisia (olisikohan se tuolla dvd:llä, kun basisti esitteli vaimonsa kanssa himokasaa ääh ja puuh ‑leffoja keikkabussissa). Levyistä ainakin Ashes of the Wakella oli muistaakseni kivoja kappaleita.
Maailma olisi kyllä mun mielestä ihan hyvä paikka, vaikkei jälleen uusi ihminen alkaisi kuunnella Slayeria, mutta Seasons in the Abyss on sentään bändiltä se miellyttävin levy.
Pendragon?
Jos Bodomeja tahtoo kuunnella, niin suosittelisin odottamaan jonkun greatest hits ‑levyn julkaisua. Tuossa tosin saattaa kestää, sillä bändi on saanut päälle kymmenessä vuodessa aikaan 3 hyvää kappaletta (=todennäköisesti ne biisit, joissa Alexi Laiho ei sano "jau jau").
Lamb of God oli kyllä vuosi sitten Provinssissa livenä todella hyvä, kuulijaystävällinen ja hyväntuulinen. Sama meno on Killadelphia-dvd:llä, joten jos bändiin tahtoo tutustua, niin melkein suosittelisin katsomaan keikkanäytteitä. Kappaleidenkaan ei pitäisi aiheuttaa pahoinvointia, ja bändiläiset ovat älyttömän rennon oloisia (olisikohan se tuolla dvd:llä, kun basisti esitteli vaimonsa kanssa himokasaa ääh ja puuh ‑leffoja keikkabussissa). Levyistä ainakin Ashes of the Wakella oli muistaakseni kivoja kappaleita.
Maailma olisi kyllä mun mielestä ihan hyvä paikka, vaikkei jälleen uusi ihminen alkaisi kuunnella Slayeria, mutta Seasons in the Abyss on sentään bändiltä se miellyttävin levy.
Kiitos vinkeistä. Slayerin kai voi jo laskea "legendaariseksi" tms. bändiksi, joten joku tuntuma pitää olla sen klassikkolevyihin ihan oman mielenrauhan vuoksi. En kuitenkaan usko että mulle kasvaa pitkää tukkaa eikä ole takkia jonka selkämykseen pentagrammi-lippu sopisi, joten maailma ei tästä varmaankaan järisyttävästi muutu. Kerron jos käy toisin!
Jäi nuorena tämä metalliannos lähinnä Anthrax-tasolle, täytyy nyt paikkailla vanhoilla päivillä.
Jos diggaa mätöstä niin RiB on varmin Slayer-valinta. Muuten Seasons in the Abyss on paras Slayer.