Giallot

Sergio Martino : Lo strano vizio della Signora Wardh aka The Strange Vice of Mrs. Wardh (1971) ***½

Jälleen yksi genrensä parempaan päähän kuuluva giallo. Tarinan keskiössä on Edwige Fenechin esittämä rouva Wardh. Naista piirittää tämän oman aviomiehen lisäksi kaksi muuta miestä, joista toinen on rakastaja ja toinen naisen menneisyyteen liittyvä väkivaltainen mies, joka tuntuu tietävän Wardhin menneisyydestä pimeitä salaisuuksia. Samaan aikaan samassa paikassa liikkuu sarjamurhaaja joka käyttää aseenaan partaveistä ja jälki on sen mukaista. Ei mene kauaa kun Wardin rouvalle selviää että murhat linkittyvät johonkin hänen tuntemistaan miehistä.

Martinon ohjaus on sujuvaa ja kameratyöskentely vaikuttaa myös hyvälle. Tarinan puolesta koetellaan uskottavuuden rajoja, sillä niin monta pientä twistiä elokuvassa on (ehkä myös muutama puhdas aukkokin). Tämä twistailu vähentää hieman minun arvosanaani kokonaisuudesta. Toisaalta ajateltuna nämä käänteet takaavat kyllä mielenkiintoisen matkan aina loppumetreille asti.

Lisänä Nora Orlandin musiikki joka on mukavan utuista.

https://www.youtube.com/watch?v=m3jC3_7t4tY

Deep Redistä Argento-ketjussa

Rikon tämän about viisivuotisen hiljaiseloni toteamalla, että ostin tänään Saturnista (saksalainen elektroniikkaketju) 'Sweet Body of Deborah' blu-rayn. Kansissa mainitaan kieliksi saksa ja englanti, mutta levyltä löytyy tosiasiallisesti saksa ja italia ääniraidat. Italialainen ääniraita kuitenkin tarjolla englanninkielisellä tekstityksellä. Lienee täten paras tarjolla oleva versio tästä elokuvasta. 

Hittolainen, yritin etsiä tuota Saturnista, mutta luovutin, kun ajattelin, että olit tilannut tuon Amazonista. Nyt vasta huomasin, että mainitsit myös ostopaikan...

Saturneissa valikoima vaihtelee myymälöittäin eikä näitä ns. pienempiä julkaisuja tule kovin helposti vastaan, eli sinänsä Amazon on lähes aina parempi vaihtoehto. Toisaalta taas sitten joskus voi säästää aika huolella jos vaan sattuu hyvä säkä:

http://www.saturn.de/de/product/_der-sch%C3%B6ne-k%C3%B6rper-der-deborah-drama-blu-ray-dvd-2093588.html

Meller (19.6.2013 12:57)

Bloodstained Shadow (Antonio Bido, 1978)


Bidolla on tyylikäs ilmaisu hallussa, hyvä tunnelman luonnin taju (yhtä pahaa pallon pudotusta kokonaisuuden kulussa mukaan laskematta) ja puitteetkin kohdallaan. On siihen nähden sääli, että päällimmäiseksi kokonaisuudesta jää lievä turhautuneisuus ja turha kikkailun maku suuhun. Juoni yrittää olla näppärämpi kuin se on harhauttaessaan katsojaa tappajan jäljiltä, suoranaiseen häiritsevyyteen ja ärsytykseen asti. Tästä haluaisi pitää, koska asioista puhutaan suoraan ja pääosa castingista hoitaa hommansa hyvin, erityisinä kohokohtina jämäkkä puritaani Craig Hill ja persoonallisen kaunis Stefania Casini. (Pääosaan valittu Lino Capolicchio lampaan ja Frodon risteytyksenä taas oli laimea.) Tapahtumaympäristö on asiallisen utuinen, Ciprianon scorekin potkii jämäkästi Goblinin mankeloimana. Näistä aineksista pitäisi saada selkeästi keskitason yläpuolelle nousevaa materiaalia, mutta kun ei kamalasti sytytä. Toisaalta, ei saman ohjaajan Watch me When I Kill! myöskään näyttänyt kynsiään kuin uusinnassa, joten ehkä vielä joskus...

***

Elokuvan tunnelma musiikkeineen on onnistunut kuten Meller edellä kirjoittaa. Käsikirjoituksen osalta mennäänkin sitten twistailuosastolle, tosin ei mielestäni liikaa, sillä kyllähän koukerot juonnenkäänteissä kuuluvat giallo-genreen. Pääosan esittäjä on todellakin melkoisen epäkarismaattinen palikka, mutta Craig Hill papin roolissa tekee elokuvan parhaan suorituksen. Bloodstained Shadow menee genrensä keskikastiin ja elokuvastahan löytyy tätä nykyä 88 Filmsin julkaisema blu-ray.

Jeremias Rahunen (4.6.2017 08:53)

Meller (19.6.2013 12:57)

cut

 

Bloodstained Shadow menee genrensä keskikastiin ja elokuvastahan löytyy tätä nykyä 88 Filmsin julkaisema blu-ray.

forbidden photos of a lady above suspicion.


Nainen joutuu kiristäjän otteeseen suojellessaan miestään murhasyytteeltä, ja pihdeistä poispääsy on vaikeaa. Hieman syvällisempi juoni onneksi on, mikä käy ilmi elokuvan kalkkiviivoilla.

Varsin hyvän maineen omaava "Kohtalokkaat kuvat" on keskitasoa parempi mutta uusintapotentiaalia tämä ei tarjoa väkivallattomuutensa vuoksi. Onneksi ei tullut hankittua camera obscuran julkaisua hiljattain ebaysta varsin suolaiseen hintaan vaan raina löytyy myös "midnight movies tripleDvd" setistä 5th chordin ja pyjama girl casen seurasta varsin hyvälaatuisena mutta pelkästään englannin audiolla.


Näyttelijät ovat kohtalaisen kelvollisia, kukaan ei ärsytä ja pääosan nainen tuttu ainankin Hatchet for the honeymoonista.


Mukavaa ajankulua, mutta kertakäyttötavaraa.


***1/2

Onhan tuo julkaistu VHS:näkin suomessa tuolla mainitsemallasi "Kohtalokkaat kuvat" ‑nimellä ja melkoisen hämäävällä kansitaiteella. Pikkaisen hatarat muistikuvat leffasta mutta oli paremmasta päästä näitä ja Morriconen musat olivat hyvät (= se ainoa kappale mitä toistettiin monesti).

Tuli hiljattain katsottua ensimmäisen! kerran 5 dolls for an August moon. Ihan menettelevää viihdettä, lavasteet ja pimut kohtalaisen tyylikkäitä. Tiesin kyllä etukäteen tässä olevan aika paljon vaikutteita Christien 10 pienestä n-pojasta, arvailuksi vain jäi kenessä uhreissa piilee ns niksi.


Väkivallan liki totaalinen puuttuminen häiritsi mutta kyllähän tämän jaksaa sitten joskus uusia. Ei kuitenkaan sitten mitenkään samalla tasolla arrowin hiljattain julkaiseman kill baby kill:n kanssa..Tosin goottikauhut ovat kiinnostavia joten ihan puolueeton mielipide ei ole, Eikä tarvitse ollakaan...

olutsika (17.10.2017 14:09)

Tuli hiljattain katsottua ensimmäisen! kerran 5 dolls for an August moon. Ihan menettelevää viihdettä, lavasteet ja pimut kohtalaisen tyylikkäitä. Tiesin kyllä etukäteen tässä olevan aika paljon vaikutteita Christien 10 pienestä n-pojasta, arvailuksi vain jäi kenessä uhreissa piilee ns niksi.


Väkivallan liki totaalinen puuttuminen häiritsi mutta kyllähän tämän jaksaa sitten joskus uusia. Ei kuitenkaan sitten mitenkään samalla tasolla arrowin hiljattain julkaiseman kill baby kill:n kanssa..Tosin goottikauhut ovat kiinnostavia joten ihan puolueeton mielipide ei ole, Eikä tarvitse ollakaan...

Five Dolls...niitä harvoja Bavalta mitä enää näkemättä, onko kuitenkin hankkimisen arvoinen?

Tuo Kill, Baby...KIll! Arrowilta kyllä loistava. Tuli myös hommattua tuore Don't Torture A Duckling, mikä onkin vielä katsomatta.

Cosmo Vittelli (19.10.2017 20:56)

olutsika (17.10.2017 14:09)

Tuli hiljattain katsottua ensimmäisen! kerran 5 dolls for an August moon. Ihan menettelevää viihdettä, lavasteet ja pimut kohtalaisen tyylikkäitä. Tiesin kyllä etukäteen tässä olevan aika paljon vaikutteita Christien 10 pienestä n-pojasta, arvailuksi vain jäi kenessä uhreissa piilee ns niksi.


Väkivallan liki totaalinen puuttuminen häiritsi mutta kyllähän tämän jaksaa sitten joskus uusia. Ei kuitenkaan sitten mitenkään samalla tasolla arrowin hiljattain julkaiseman kill baby kill:n kanssa..Tosin goottikauhut ovat kiinnostavia joten ihan puolueeton mielipide ei ole, Eikä tarvitse ollakaan...

Five Dolls...niitä harvoja Bavalta mitä enää näkemättä, onko kuitenkin hankkimisen arvoinen?

Tuo Kill, Baby...KIll! Arrowilta kyllä loistava. Tuli myös hommattua tuore Don't Torture A Duckling, mikä onkin vielä katsomatta.

Sanoisin arrowin BR:n olevan hankkimisen arvoinen, kyllä 5 dollsin parissa aika meni ihan mukavasti. Duckling myös hankittu, odottaa muoveissa katselua...

seven death in cats eye.


Hieman kolkossa huvilassa alkaa porukkaa vaihtamaan hiippakuntaa verkkaiseen mutta tasaiseen tahtiin....

Antonio Margheritin kuvaus on komean goottilaista, ainoastaan yökohtauksia on turhankin paljon. Viihdyttävä giallo&/gothic horror jota valitettavasti vaivaa yksi ei niin harvinainen perisynti. Juonikuvio pysyy suurimman osan ajasta erittäin köykäisenä kunnes viimeisen parin minuutin aikana homma laitetaan pakettiin tarinan osalta joka on turhankin yleinen ilmiö(viimeksi tuohon "törmäsin" paljon kehutussa All Colours Of The Darkissa).


Yksi ihmisen peruspaheista motiivina koko hässäkälle...88filmsin julkaisu on varsin kelvollinen tekniseltä tasoltaan ja suositeltavaa katseltavaa jos pitää tämän tyylisistä elokuvista. Valitettavasti musiikkipuolella ei ole tarjolla mitään mieleenjäävää...

sister of ursula.

Siskokset saapuvat hotelliin ja pian alkaa murhia tapahtua. Epäillyiksi tarjoillaan johtajaa ja nistiä mutta hyvissä ajoin ennen loppua tarjotaan liian ilmiselvä epäilty, ainankin itse arvasin syyllisen turhankin helposti siinä vaiheessa. Murhia ei montaa ole mutta pehmopornahtavia kohtauksia piisaa. Hemmetin tuuheaa pensaikkoa näkyvissä useampaankin otteeseen nämä ovat karseampia kohtia kuin väkivalta tai esim eläinten nirhaus kannibaalielokuvissa

Ei huono elokuva, mutta ohjaaja haki turhan selkeästi huomiota elokuvalle alastomuudella.

Musiikki oli ilmeisesti varsin keskitasoa koska en muista mitään, ei se varmaankaan ärsyttävä ollut.

Ei asiaa uusintakatseluun!

Dallamano: La morte non ha sesso aka. A Black Veil for Lisa  ****

Elokuva näyttäisi yleisesti kuuluvan giallojen listoille mutta itse pitäisin kuitenkin tavallisena italialaisena jännityselokuvana, joka on vielä poikkeuksellisesti kuvattu Saksan Hampurissa. Yleistä omaa giallo vastaisuutta Black Veil for Lisa sotii sillä, että murhaaja on heti katsojan tiedossa ja motiivina on raha. Viilaan ehkä pilkkua mutta se ei vähennä omaa arvostusta elokuvaa kohtaan. Elokuvan kova kolmikko pitää siitä osaltaan huolen. John Mills sairaaloisen mustasukkaisena huume-etsivänä, Luciana Paluzzi viettelevänä punatukkaisena vamppina ja Robert Hoffman täydellisen komeana palkkamurhaajana.

Miten tutkia ja selvittää kaupungin suurinta huumeoperaatiota monimutkaisine lonkeroineen, kun päätutkijan pää on sekaisin vaimon menemisistä ja tekemisistä. Tutkinnan edetessä vielä selviää, että vaimolla saattaa olla yhteyksiä aina huumeorganisaation huipulle vai onko tämä sittenkin vain sairaaloisen mustasukkaisen vanhan miehen harhaa...