The 50 greatest film soundtracks

Löytyypi tästä linkistä.



Itsestäänselvyyksien sekaan mahtunut jotain mielenkiintoistakin, kuten esim. Ghost Dog.

psilocybianth ( 22.3.2007 14:12)

Itsestäänselvyyksien sekaan mahtunut jotain mielenkiintoistakin, kuten esim. Ghost Dog.

Ja Devil in Miss Jones!!! No mut se onkin tosi hyvä soundtrack.

Lost Highway olisi kyllä pitänyt olla tuolla

Myös Apocalypse Now! ja Zoo – a zed and two noughts puuttuu olennaisista.

Basil Poledouriksen Conan The Barbarianin olisi nähnyt mielellään listalla.

Zodiac ( 22.3.2007 18:30)

Lost Highway olisi kyllä pitänyt olla tuolla

No ei. Leffassa musat toimii, mutta tossa on suunnilleen Badalamentin tylsimmät sävellykset, eikä levyä pysty kuuntelemaan skippaamaan useampaa raitaa (mm. molemmat Mansonit ovat huonoja, etenkin I Put a Spell on You aivan hirvittävä, Rammsteinit kestäneet aikaa todella kehnosti...). Kuulostaa nykyään todella ‑97 jäänteeltä. Kaukana mistään top 50 soundtrackista.



Mutta The Harder They Comen olisi kyllä sopinut tuonne, kuuntelin sen juuri viikonloppunakin läpi 4-5 kertaa putkeen.

Spiritual Boxer ( 22.3.2007 18:28)

Zodiac ( 22.3.2007 18:30)

Lost Highway olisi kyllä pitänyt olla tuolla

No ei. Leffassa musat toimii, mutta tossa on suunnilleen Badalamentin tylsimmät sävellykset, eikä levyä pysty kuuntelemaan skippaamaan useampaa raitaa (mm. molemmat Mansonit ovat huonoja, etenkin I Put a Spell on You aivan hirvittävä, Rammsteinit kestäneet aikaa todella kehnosti...). Kuulostaa nykyään todella ‑97 jäänteeltä. Kaukana mistään top 50 soundtrackista.

No sittenpä ollaan vaan eri mieltä.



Eikä mua haittaa jos musa on jotenkin "so last season".



No okei, Lambada – Forbidden Dance on kyllä yks leffa jonka soundtrack kuulostaa vähän turhan vanhentuneelta. Sitä en ehkä laittaisi tuolle listalle.

Spiritual Boxer ( 22.3.2007 20:28)

No ei. Leffassa musat toimii, mutta tossa on suunnilleen Badalamentin tylsimmät sävellykset, eikä levyä pysty kuuntelemaan skippaamaan useampaa raitaa (mm. molemmat Mansonit ovat huonoja, etenkin I Put a Spell on You aivan hirvittävä, Rammsteinit kestäneet aikaa todella kehnosti...). Kuulostaa nykyään todella ‑97 jäänteeltä. Kaukana mistään top 50 soundtrackista.

Reedin erinomainen This Magic Moment ‑cover on varmaan kanssa niin "late 90's" ja "gone" että ei voi kuin "skipata".

Lauri Lehtinen ( 22.3.2007 23:29)

Reedin erinomainen This Magic Moment ‑cover on varmaan kanssa niin "late 90's" ja "gone" että ei voi kuin "skipata".

Ei, Reed versio on aivan huippu, tullut siirrettyä levyltä useammallekin suosikkinauhoitteelle. Itse soundtrackia tuli vaan paljon kuunneltua tuoreeltaan, ja se on yksi niistä joka jostain syystä nykyään aiheuttaa positiivisten nostalgiavibojen sijaan vanhentunutta pitkästymistä (joo, jotkut levyt tosiaan ikääntyvät korvissani epäedullisesti).

Sikäli samoilla linjoilla, että Lostari-CD:tä tuli itsekin kuunneltua 90-luvun lopulla jatkuvasti ja varsinkin This Magic Moment soi silloisessa duunipaikassani jatkuvana luuppina, siitä huolimatta että leffa ei välttämättä ollut niin pidetty. En ole ihan varma mitä reaktioita surinat, crime jazzit, Bowie ja Antonio Carlos Jobim nykyään aiheuttaisi sillä olen hukannut levyn jonnekin. Keskenään täysin erilaisten musiikki- ja antimusiikkityylien ihmeen yhtenäisenä sekoituksena pidän sitä edelleen aikamoisena saavutuksena.

The Guardianin lista taas yksi ympäripyöreä jokaiselle jotain ‑lista, mikä on kai vähän eri asia kuin todellinen parhaus, mitä se sitten onkaan. Don't Look Nown ja RZA:n Ghost Dogin noteeraus on kyllä positiivista. Ottaa päähän, että RZA ei saanut tehdä Kill Billiin paljoakaan alkuperäismusiikkia mutta musiikillisesti lahjaton Robert Rodriguez pääsi toteuttamaan itseään Vol 2:n keskinkertaisissa länkkäriteemoissa...

Vähän ihmetyttää noiden listojen kyhääminen ylipäätään. Ei vaan ole mun mielestä kauheasti järkeä yrittää saada kaikkien mahdollisten genrejen ja aikakausien parhaita edustajia ympättyä samaan listaan. Vaikea sanoa mitkä noista nyt olisi ilmiselviä, tilalle olisin keksinyt saman verran ihan yhtä ilmiselviä ehdokkaita. Raivostuttavin noista lienee tuo Thomas Newman (American Beauty). Tyyppi jäljittelijöineen on pilannut multa niin monta potentiaalista leffanautintoa.

Ry Cooderin musiikki toimii loistavasti Southern Comfortissa, ehkä paremmin kuin Paris, Texasissa.

Kaikkien aikojen parhaat ‑checklistin isoon lehteen tekemisen kirjoittamaton sääntö on tuttuun ja tunnustettuun pyrkiminen, mukana ei saa olla liikaa peruslukijalle vieraiksi jääviä nimikkeitä, ja toisaalta on kumarrettava myös kanonisoidun klassikko-osaston (ne vanhat elokuvat joita ei ole unohdettu) suuntaan ettei vaikutelma olisi moukkamainen. Muutama listaajan henkilökohtainen suosikki ehkä mahtuu mukaan näiden osastojen ulkopuolelta.

Ehkä kaikkien aikojen parhaat elokuvasaavutukset tosiaan löytyvät näistä puitteista, mutta pitää muistaa, että kapea rajaus on tapahtunut ensin ja "parhaimmisto" poimittu vasta sitten. Eihän listoihin kannata suhtautua hyvässä eikä pahassa kovin vakavasti, ne kannattaa joko unohtaa tai hyväksyä sellaisena hieman teennäisenä kulttuuripelinä kuin ovat. Pitkällä tähtäimellä tällainen itseään toistava best ever ‑meininki voi kuitenkin tuottaa aika laihaksi jäävän kuvan elokuvahistoriasta.