Omaperäisimmät coverit

Mitä sellaisia cover-versioita tiedätte, jotka eivät ainoastaan versioi ennestään levytettyä kappaletta uskollisesti uusiksi, vaan lisäävät siihen merkittävissä määrin omaa ja tekevät siitä kokonaan uuden, itsenäisen taideteoksensa? Ikään kuin oman originaaliversion?

Itselleni tulee ensimmäisenä mieleen The Residentsin versio Elviksen Jailhouse Rockista, joka kuulostaa jo kokonaan uudelta kappaleelta. Hienolta, mutta täysin eri tavalla kuin alkuperäinen. Sen jälkeen tuleekin pitkä väli ennen seuraavia... Toinen mieleen tuleva versiointi on David Bowien versio The Doorsin The Alabama Songista, joka poisti alkuperäisestä versiosta sen kummallisen humppabiitin ja teki siitä kutkuttavasti alkuperäistä uhkaavamman. Ja kolmantena uskaltaisin vielä sanoa, että vaikka Phil Collinsin levytysura ei ehkä ole rockin historian hienoimpia, niin hänen ensimmäiselle levylleen tekemä versiointi Beatlesin Tomorrow Never Knowsista on kyllä mielestäni varsin ansiokas – ja jälleen melko omanlaisensa.

Disturbedin versio Genesisin Land of Confusionista – ei halpa metal-versio vaan samaanaikaan kuulostaa omaltaan mutta kunnioittaa alkuperäistä. Video myös komeasti päivitetty tähään aikaan:

http://www.youtube.com/watch?v=9KW8DRSvEoQ



Legendaarisinhan on tietty Hendrixin versio All Along the Watchtowerista.



No, Frank Zappan Satumaa-tango



90-luvun alkupuolella diggailin oikeasti hassuttelubändi Dread Zeppelinista, joka siis yhdisteli reggaeta, Elvistä ja Led Zeppelinia. Mulla on vieläkin niiden joku levy. Ja kävin Nummirockissa katsomassa keikkaakin. Led Zeppelin-fanaatikko kaveri näytti bändille keskisormea koko setin ajan.

http://www.youtube.com/watch?v=16LI4TUucW4

Artisan ( 17.3.2007 21:21)

Toinen mieleen tuleva versiointi on David Bowien versio The Doorsin The Alabama Songista, joka poisti alkuperäisestä versiosta sen kummallisen humppabiitin ja teki siitä kutkuttavasti alkuperäistä uhkaavamman.

Mutsis oli humppabiitti, joka tapauksessa se on Kurt Weillin biisi, Doorsin versio on jo itsessään coveri.

Ostin joskus ison kasan demoja ep:tä ja joukossa oli kreikkalaisen

Nightfallin ep Eons Aura jossa on coveri ruotsalaisen Army of lovers poppoon biisistä Until The Day Gods Help Us All.

En sen kummemin vilkaissut biisilistaa vaan laitoin Nightfallin cd:n soimaan ja alkoi kuulua hyvin tuttu sävel. Vanhana army of Lovers fanina tunnistin kyllä kappaleen heti. Mutta melko uuden kuosin se oli saanut.

Tosin AOL:in version nimessä tai kappaleessa ei ole "Until", vain pelkkä The Day Gods Help Us All kun taas Nightfallin biisissä lauletaan Until The Day Gods Help Us All.

Angelique Kidjon versiointi Voodoo Childista oli aikalailla omanlaisensa.

Vesku Loirin Tästä Asti Aikaa on kyllä jotain sanoinkuvaamattoman kornia verrattuna Kolmannen Naisen alkuperäiseen rempseään ideaan. Moni ilmeisesti pitää Loiron versiota vielä parempana, kun Emma pyttykin irtosi parhaana miessolistina Ivalo levyllä.

Artisan ( 17.3.2007 21:21)

Ja kolmantena uskaltaisin vielä sanoa, että vaikka Phil Collinsin levytysura ei ehkä ole rockin historian hienoimpia, niin hänen ensimmäiselle levylleen tekemä versiointi Beatlesin Tomorrow Never Knowsista on kyllä mielestäni varsin ansiokas – ja jälleen melko omanlaisensa.

Collinsin tulkinta on vain ok, mutta tosta tuli mieleen Phil Manzanarin bändin 801 versio joka kulkee "salanimellä" T.N.K. Se on aivan upeasti Steve Hillagemaiseksi psykedeeliseksi progeksi kasvava versiointi. Kannattaa tutustua.



Muita äkkiseltään mieleen tulevia hienoja covereita joissa kappale on väännettu omaperäisestii uuteen uskoon:



Yes: America (Paul Simon)

VdGG: Theme One (George Martinin tv-tunnari)

Doves: M62 (King Crimsonin Moonchild)

Mike Oldfield: Arrival (Abba)

Nina Gordon:

Straight outta Compton

Paula Koivuniemen cover Nylon Beatin Rakastuin mä luuseriin-biisistä on ihan mielettömän hyvä. Etsikää toi käsiinne jos ette ole vielä kuulleet. Lisäksi tulee mieleen A Perfect Circlen versio Lennonin Imaginesta.

Tom Waits – Waltzing Matilda. Vaikka laulua on versioitu ja laulettu jopa kauan ennen laulajan syntymää niin tämä vain on Waitsin laulu.

Sex Pistols – My Way. Ehkä pääasiallisena tarkoituksena on ollut vain raiskata vanha kappale. Mutta siitä lähtien kun kuulin tämän version niin en ole voinut kuvitella että kuuntelisin jotain muuta versiota. Paras on tehty.

Kaikki on niin yli ja ali ettei tuosta enää mikään parane tai huonone.

Kappaleesta on tullut minulle anti mainstream "tunnari".



Guns N' Roses – Live and Let Die. Tämä on yksinkertaisesti vain niin loistava coveri että joka kerta kun kuulen elokuvan alkuperäisen tunnarin niin rupean heti ajattelemaan tätä versiota.

Axelin harakkafalseti sopii vain niin tydellisesti tähän. Live and let dai-ai-ai-ai..



Tietenkin laulun raiskaaminen on hyvin tavallinen coverointitapa rankempien bändien tapauksissa, mutta se että sen saa istumaan niin että se on kuin bändin oma, onkin jo lähellä nerokkuutta. Puhun tässä nyt lähinnä Sex pistolsista ja vähän Guns N' Roses(istakin).

Joitain hyviä:

Itä-Saksa: Der Kommissar

‑hieno versio, vaikka Falcon alkuperäinenkin on toki mainio



Carnival In Coal: Living in a Plastic Age

‑sekopäinen ranskalainen metallibändi tekee Bugglesin ärsyttävähköstä kappaleesta suorastaan jyhkeän kuuloisen



Type O Negative: Cinnamon Girl

‑mielestäni toimivampi kuin N.Youngin alkuperäinen



Gary Jules: Mad World

‑Donnie Darko ‑soundtrackilta tuttu, esimerkki siitä miten tehdä hyvä coveri



Lisäksi Richard Cheese, joka ei muuta teekään kuin omaperäisiä covereita.

Marilyn Manson – Material girl sekä Sweet Dreams.

Omaperäinen vetohan tämäkin:

Anna Hanski: Verhon takana eli Fishbone: Ma and Pa

Lempicovereita juuri nyt on José Gonzalesin Veneeriltä löytyvä coveri The Knifen Heartbeatsista ja Tigan hillitön Nelly-coveri Hot In Herre. Tigalla on samalla albumilla hauska coveri myös Talking Headsin Burning Down the House ‑biisistä, samasta jonka Tom Jonesilla ryyditetty Cardigans coveroi taannoin. Ja José Gonzaleskin tuntuu mielellään coveroivan, koska viime kesänä Helsingin keikka päättyi palan kurkkuun nostaneeseen versiointiin Massive Attackin Teardropista.

Lisäksi se toisessa threadissa mainittu Emma Salokoski Ensemblen Miksi sä meet (Por que te vas) on tosi kaunis coveri, vaikka ehkä vähemmän omaperäinen kuin nuo muut.



Niin ja sitten tietysti se mahtava William Shatnerin Pulp-coveri...!

The Curen 13 (tms) sekunnin versio The Doorsin Hello I Love Yousta.