24.2.2007 14:56
Aamupäivät ratoksi syntyi natsiokkultistinen yhdistelmä
Hitlerin ja Meksikon pikajunaa:Pikajuna Hitlerin, halki kiitää Paderbornin. Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää. Voihke kuuluu Ingridin, häipyy meluun veturin. Wewelsburgin alla musta aurinko möllöttää.
Ensiluokan vaunussa rietas on tunnelma, matkustajat – miehet, naiset – kaikki nussivat. Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy, missä lienee pysähdyksen syy?
Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa, sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa. Iso-Werner, Pikku-Max, SS-miehiä molemmat, kumpainenkin suurta konepistoolia heiluttaa.
"Kädet ylös, Meine Herren", huutaa käskyn uhitellen, Iso-Werner ja sarjan kattoon laukaisee. "Viisainta kun jokainen nyt paperinsa aukaisee, kuula sille joka temppuilee".
Vastustaa ei kukaan voi, Iso-Werner vartioi, Pikku-Max kun henkilöllisyydet tutkii ottein tottunein. Sormukset ja sinetit, esoteeriset amuletit, kiellettyjen salaseurain huomaa yksintein.
Mitään epäselväksi ei jää, saalis Salon Kittynkin ylittää. Pikku-Max hohottelee kohti kurkkuaan: "Miehet lyödään rautoihin ja leireille viedään pois, ylennystä nyt ei välttää vois".
Jylisevä nauru soi, Iso-Werner kun aprikoi kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa: "Okei, niin me tehdäänkin, saamme varmaan mitallin. Viedään heidät Niederhagenin leiriin Wewelsburgin taa."
Silloin vaunun loukosta, upseerien joukosta, vapaamuurari nyt esiin astuu, sanoo: "Okkultistikolleegat, voimat kanssamme yhdistäkää, muuten Hitlerin Saksasta vain muisto jää".
Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus. Haa, nyt porttoin parvessakin syntyy kohinaa. Scarlet woman muuan kas, soluttaitujaturilas, vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa.
Silmät vihaa leiskuen, tasajalkaa hyppien, SS-miehille kiukkuaan ryhtyy purkamaan: "Ja mitäs se Himmler Saksassa suutaan soittelee ja hääräilee? Me tehdään niinkuin O.T.O. (Ordo Templi Orientis) määräilee. Huhheijaa, tehdään niinkuin O.T.O. määräilee, huhheijaa, tehdään niinkuin O.T.O. määräilee".
Karmiinineito hypähtää, Maxin kaulaan, siihen jää, vaikka natsi koitaa häätää häntä pois. Nainen Crowleyn lemmenkipeä, seksuaalimagiassaan on ripeä, eikä Maxin vakaumus sitä torjua vois.
Hohottelee Maxin suu, Werner jo hermostuu, naisen kuiskiessa: "Liebling, I love you". Matkustajat tuijottavat silmät selällään, kuinka kaikki oikein päättyykään?
Werner kavahtaa mesmerointia, toverinsa silmiä unelmoivia, niissä hehkuu lemmen lies. Kiljuu Werner: "Katkaise ies, arjalainen olet jalon natsiaatteen mies!".
"Toisistanne kaikotkaa, muuten kuularuiskuun tienne katkeaa!" Puhe tämä Ingridin Wernerin kimpuun saa. Pakoon natsi yrittää, jees, mut ei pääse metriäkään ees.
Karmiinineito hyljännyt äskeisen on yljän nyt, Werneriä hän halaa, suutelee. Vapauden takaisin Pikku-Max sai tietenkin, mut lumouksen vallassa yhä hekottelee.
Virneeseen vääntyy vankein suut, ja koko vaunu pillastuu, Maxin leukaan astrologi eräs täräyttää suoran oikean. Unten mailla otsa hies, siinä uinuu pikkumies, Iso-Werner nyt huomaa vaaran häntä uhkaavan.
Pysty ei hän aseeseen tarttua, kun uudeleen mystikon nyrkki puhuu, vaikka tuhanteen tuomari nyt laskea kai lukujansa sais, ennen kuin Werner siitä virkoais.
Pikajuna Hitlerin, kääntää suunnan Berliiniin, SS-miehet lojuu köytettyinä alla penkkien. Tekeillä vallanjako uus, takaisin kun vapaus saatiin vapaamuurarien sekä velhojen.
Kohta vaara ohi, rauha maas, rituaalit kun käyntiin saadaan taas. Himmler on synkkänä, no miksi arvatkaas? Yksin kammiossansa valittaa valossa kalpean kuun: "Graalin malja on mennyt ohi suun. Huhheijaa, Graalin malja on mennyt ohi suun. Huhheijaa, Graalin malja on mennyt ohi suun".