Onko todella niin, että tähän ollaan menossa? Henk. koht. vituttaa aina kovasti, jos olen tietämättäni ostanut lipun videoskriinaukseen (Pöffissä ja nyt Doc Pointissa). Onhan tietysti niin, että joissakin tapauksissa projektio on ainoa mahdollisuus esittää elokuva, mutta mitä sitten, kun tilanne menee entistäkin pahemmaksi. Kompakti esityskappale tulee toki järjestäjille huomattavasti halvemmaksi, mutta jos tämä ei tuo mitään eroa lipunhintaan ja asiasta ei erikseen ilmoiteta, niin eikö olisi sopivaa vaatia rahoja takaisin. Kohta ollaan tilanteessa, jossa iso joukko elitistejä voi hyvällä omatunnolla muistella järjestäneensä elokuvafestivaaleja Tapiolan nuorisotila Dicossa.
Videoskriinaukset (leffafestareilla)
2001 Aki Kaurismäki uhosi, että Sodankylässä ei ikinä nähdä yhtään elokuvaa videotykiltä, ja jo parin vuoden päästä Quatermassit pyörivät Sodiksessa hopeakiekoilla – tosin vasta rankan ja tuloksettoman filmikopioiden haun jälkeen. Toivoisi, että kaikki elokuvatapahtumat yrittäisivät hoitaa printtijäljityksen hyvissä ajoin ennen kuin ohjelmisto lyödään lukkoon ja julkistetaan. Jos sitä videotykkiä pitää silti käyttää, niin sitten selvä maininta asiasta ohjelmakirjaan. Tai edes nettiin. Tekniikka paranee mutta nykyisten perustykkien kuva on sitä luokkaa, että ei sen takia halua lähteä kotioloista (paitsi katsomaan Taistelijaa Supon varjossa) saati maksaa täyttä hintaa elokuvaelämyksestä. Vielä 1990-luvulla oli luonnollista pyytää rahat takaisin kun Bio Cityssä näytettiin jotain Greydon Clarkin kauhuräpellystä videotykillä, ja kyllä tästä linjasta on ihan asiallista pitää kiinni.
Nämä videokasetit tuntuvat vielä jäävän lojumaan johonkin Tsadin festarijärkkääjien nurkkiin (vrt. Gay Sex in the 70´s at R+A ---> GSint70's at Vinokino). Toivottavsti Gay Sexistä oli sädetty myöhemmin edes värit päälle...
Vittumaisin tapaus, joka omalle kohdalle on osunut, sattui syksyllä, kun menin hyvillä mielin katsomaan Soy Cubaa ja saliin astuessa dvd:n menu pyöri kankaalla. Tästä kai jonkinlainen tieto oli ollut etukäteen, mutta en itse siitä tiennyt. Latisti.
Toki videoskriinaus on silloin hyväksyttävää, jos elokuva on esim kuvattu ja leikattu perus-digille, niin että 35-milliseltä filmiltä esitettäessä alkuperäisformaatin heikkoudet käyvät yhtä lailla esiin. Esim Gay Sex in the 70's ja monet muut dokkarit.
Mä voisin toistaa tässä yhteydessä sen, mitä jo kirjoitin tuossa DocPoint-threadissa:
"Betasta ja muista videoprojesoinneista sen verran, että on kyllä aika mahdotonta edes kuvitella dokkarifestaria, jossa kaikki esitettävä matsku olisi filkkaa. Dokkareita tehdään täysin erilaisissa oloissa kuin fiktiota ja monet tekijät käyttää mieluummin kevyttä videokalustoa ihan sisällöllisesti perustelluista syistä. Voidaan sitten kysyä, onko videolle kuvatusta leffasta enää järkeä tehdä kalliita 35 mm printtejä näytöksiä varten, kun laatu ei siitä parane: mun mielestä ei. Kannattaa käydä IDFAssa toteamassa tilanne: valtaosa on videota."
"DocPointissahan oli tänä vuonna huomattava paljon filkkaa, mikä oli tietysti hienoa. Onhan esim. Glawoggerit tosi hienon näköisiä. Mutta ei se projisointiformaatti mun mielestä kyllä leffaa paranna jos sisällössä ei ole siihen edellytyksiä."
Eli dokkarifestarin osalta tällainen betojen jne. "kieltäminen" olisi aika mahdoton ajatus. Toinen kysymys on sitten se, pitäisikö esitysformaateista tiedottaa tehokkaammin ja huolellisemmin. Tämän mä otan ihan asiallisena palautteena ja voin ottaa esiin myöhemmin.
Vittumaisin tapaus, joka omalle kohdalle on osunut, sattui syksyllä, kun menin hyvillä mielin katsomaan Soy Cubaa ja saliin astuessa dvd:n menu pyöri kankaalla. Tästä kai jonkinlainen tieto oli ollut etukäteen, mutta en itse siitä tiennyt. Latisti.
http://www.elitisti.net/forum/index.php?s=...ost&p=94819
Mä voisin toistaa tässä yhteydessä sen, mitä jo kirjoitin tuossa DocPoint-threadissa:
"Betasta ja muista videoprojesoinneista sen verran, että on kyllä aika mahdotonta edes kuvitella dokkarifestaria, jossa kaikki esitettävä matsku olisi filkkaa. Dokkareita tehdään täysin erilaisissa oloissa kuin fiktiota ja monet tekijät käyttää mieluummin kevyttä videokalustoa ihan sisällöllisesti perustelluista syistä. Voidaan sitten kysyä, onko videolle kuvatusta leffasta enää järkeä tehdä kalliita 35 mm printtejä näytöksiä varten, kun laatu ei siitä parane: mun mielestä ei. Kannattaa käydä IDFAssa toteamassa tilanne: valtaosa on videota."
"DocPointissahan oli tänä vuonna huomattava paljon filkkaa, mikä oli tietysti hienoa. Onhan esim. Glawoggerit tosi hienon näköisiä. Mutta ei se projisointiformaatti mun mielestä kyllä leffaa paranna jos sisällössä ei ole siihen edellytyksiä."
Eli dokkarifestarin osalta tällainen betojen jne. "kieltäminen" olisi aika mahdoton ajatus. Toinen kysymys on sitten se, pitäisikö esitysformaateista tiedottaa tehokkaammin ja huolellisemmin. Tämän mä otan ihan asiallisena palautteena ja voin ottaa esiin myöhemmin.
Tämä on tietysti totta, mutta moni mielellään katsoo videot kotonaan, koska isolla kankaalla ne näyttävät paskalta ja teknisiä ongelmia tuntuu piisaavan. Olen myös eri mieltä siitä, miten katsomiskokemus muuttuu, jos digikuvattu elokuva on siirretty filmille. Enivei, mun alkuperäinen pointti oli se, että asiakkaalle pitää tehdä tarpeeksi selväksi, mikä formaatti on kyseessä. Itse tutkin esim. Docpointin ohjelmiston netissä, jossa oli asiallisesti esitetty faktat (tästä huolimatta videoskriinaus tuli yllätyksenä...stupid me). En tiedä, toistuiko esitysformaatin esittely myös ohjelmakirjassa/tabloidissa/tms.. Onhan NV:kin esitetty yleensä yksi ohjelmiston elokuvista tykiltä. Kuten on aiemmin todettu, ei elokuvasta aina ole olemassa filmikopiota ja esim. dokumenttien suhteen tällaisen siirron tapahtuminen ei aina ole kovin realistinen haave.
Olen myös eri mieltä siitä, miten katsomiskokemus muuttuu, jos digikuvattu elokuva on siirretty filmille.
Samoin, kyllä se filmisiirto oman fiiliksensä antaa. Varsinkin jos tehdään rakeinen printti, niin pikselitkin hieman piilottuvat filmirakeen alle ja kuvasta tulee elävämpi. Lisäksi oikeasti hyviä videotykkejä ei ole vielä ihan joka paikassa – ja huonokin 35mm esitys pesee paskan videotykin milloin vaan.
Tuohan on tietysti myös makuasia ja taiteellinen valinta, eli ideaalitilanteessa tekijöiden soisi päättävän miltä haluavat matskun näyttävän kankaalla – käytännössähän tietysti taloudelliset realiteetit sanelevat pitkälti nämä jutut.
Mutta tuskin tässä siis kukaan videoskriinauksia olikaan kieltämässä, kuulutettiin vain selkeän tiedotuksen perään.
Olen myös eri mieltä siitä, miten katsomiskokemus muuttuu, jos digikuvattu elokuva on siirretty filmille.
Tuohan on tietysti myös makuasia ja taiteellinen valinta, eli ideaalitilanteessa tekijöiden soisi päättävän miltä haluavat matskun näyttävän kankaalla – käytännössähän tietysti taloudelliset realiteetit sanelevat pitkälti nämä jutut.
Tähän tekisi mieli sanoa vaikka mitä, mutta taidan pitää turpani kiinni.