Uudet tanskalaiset

1:1 (En til en) ja A Soap (En soap) oli Berliinissä vuosi sitten. Lisäksi En soap oli viime vuonna Espoo Cinessä, varmaan mainittiinkin tässä keskustelussa jo. 1:1 on vähän sekavaa nuorisodraamaa, josta en kauheasti syttynyt; olen oikeastaan aktiivisesti unohtanut koko elokuvan. En Soapista pidin kovasti. Se on aika pienimuotoinen ihmissuhdetarina trans-miehen ja naisen kohtaamisesta, tanskalaiseen tapaan näyttelijäntyö ja ‑ohjaus on ensiluokkaista.

After the Weddingin voi tsekata Artisokassa tänään ja huomenna Helsingin Bio Rexissä ja tiistaina Tampereella Niagarassa.



Muista olen nähnyt vain The Green Butchersin, joka oli R&A:ssa. Ja sehän nyt on ihan mahtava



PÖFFissä luottamus tanskalaiseen laatuun koitui muuten kohtalokkaaksi: kävin katsomassa Pure Hearts ‑nimisestä esikoispitkästä ehkä 45 min alusta, ja lopulta oli pakko lähteä kesken pois koska leffa oli niin järkyttävän surkea. Valitan.

Bier:

Efter brylluppet

Olipa tosiaan väkevää ja koskettavaa draamaa tanskalaisittain. Mads Mikkelsen, Rolf Lassgård & Sidse Knudsen ovat loistavia. Jos elokuva olisi ollut amerikkalainen veikkaisin, että ruotsin ylpeys Lassgård olisi ollut Oscar ehdokkaana.

Upeat musiikit ja kuvaus vahvistavat hienosti elokuvan lopullista ja vääjäämätöntä ratkaisua.

Pienistä sattumista ja kohtalon oikuista se oikea elämäkin potkii päähän niin iloineen, kuin suruineen.

Takki meni aika tyhjäksi elokuvan jälkeen.

Kohta tulee R&A, siellä on taas hyviä tanskalaisia

Aloitan kokonaan uuden topicin, kun uude(hko)sta tanskalaiselokuvasta on varsin usein ollut keskustelua.

Pari kehuvaa kommenttia löytyy Ole Bornedalin Dybt vandista Artisanilta ja Gooselta. Olin jo ostamassa viikonloppuna, mutta sitten 2,5h pituus sai jättämään hyllyyn. Ilmeisesti kannattaisi kuitenkin? Mistä löytyy muuten Nattevagtenista suositeltavin dvd?

k-mikko ( 27.10.2008 14:43)

Mistä löytyy muuten Nattevagtenista suositeltavin dvd?

Tämä vaikuttaisi ihan järkevältä vaihtoehdolta Nightwatch.

Ainakin minuun teki suuren vaikutuksen Susanne Bierin Efter brylluppet (2006). Mads Mikkelsenin & Rolf Lassgård loistavat roolit sidottununa katkeran makuiseen elämään, jossa joskus on tehtävä vaikeita päätöksiä ja ajatella enemmän lähimmäisiä, kuin itseään.

Piti etsiä tuo oma kommentti tuosta Dybt vandista, kun ei heti sytyttänyt. Jos on järki hinnoissa niin hyvä ostos on. Varsinkin, jos ylipäänsä pitää skandinaavisesta taiteesta.

Flammen & Citronenilla on imdb:n mukaan suomenkielinen nimi Liekki ja sitruuna. Elokuva on ollut Tanskassa todella iso menestys ja ilmeisesti on tulossa myös levitykseen Suomessa. Tietääkö joku koska?



Vaikuttaa ehkä vähän Black Bookia tapailevalta jännäriltä, joka kertoo Tanskan vastarinnasta.



http://www.youtube.com/watch?v=C_j5c6UkNk8...feature=related

(The Lukewarm.) ( 29.10.2008 10:10)

Flammen & Citronenilla on imdb:n mukaan suomenkielinen nimi Liekki ja sitruuna. Elokuva on ollut Tanskassa todella iso menestys ja ilmeisesti on tulossa myös levitykseen Suomessa. Tietääkö joku koska?



Vaikuttaa ehkä vähän Black Bookia tapailevalta jännäriltä, joka kertoo Tanskan vastarinnasta.



http://www.youtube.com/watch?v=C_j5c6UkNk8...feature=related

Flammen & Citronen **1/2

Tulee suoraan dvd:lle. Mielenkiintoisia elementtejä, tylsähkö toteutus. Varmasti tanskalaisille iso juttu kun niillä ei ole muunlaisia sotasankareita ihan viime ajoilta...

Malmros:

At kende sandheden – Totuuden jäljillä

Tosipohjainen tarina tanskalaisesta neurologi Richard Malmrosista, joka löi itsensä läpi II. maailmansodan lopulla aloittamalla menestykkäällä tekniikalla leikata aivoveren vuodosta kärsiviä ja sen seuraamuksena halvaantuneita potilaita. Aivojen kuvausta varten oli kontrastiaineena käytettävä Thorotrasti nimistä ainetta, jonka radioaktiivisista vaikutuksista ei ollut vielä mitään tieteellistä varmuutta eikä turvallisuutta. Elokuva keskittyy pääasiassa 80-luvun puoliväliin ja oikeudenkäyntiin, jossa puidaan tekivätkö kirurgit hoitovirheen käyttäessä tätä kontrastiainetta, koska vuosien saatossa kolmannes leikkauspotilaista oli sairastunut maksasyöpään, joka oli Thorotrastin aiheuttama.

Jyräkkää draamaa, joka ei ole aiheensa vuoksi mitään kaupallisinta eikä kiinnostavinta mutta palkitsevaa kuitenkin. Elokuvan mustavalkoisuus toimii hyvin, joka on parissa aivoleikkaus kohdassa jopa suotavaa. Myös ajanjaksojen vaihtelut aina tohtori Malmrosin lapsuudesta, opiskeluajasta ja ylilääkäri ajasta oli hienosti rytmitetty, eikä mitään seuranta ongelmaa pääse syntymään. Onneksi elokuvassa ei haeta syyllisiä, jos sellaisia olikaan vaan keskitytään yksilön ahdinkoon, tuskaan & epätietoisuuteen olisiko jotain voinut tehdä toisin.

Schmidt:

Kat – Kissa

Kahden nuoren leidin Marian ja Isabellan maailmat järkkyvät, kun Isabellan ukki ja mummi järjestävät seanssin asunnossaan, joka on naisten asunnon yläpuolella. Istunto menee pahasti pieleen ja vanhukset vapauttavat jonkin välimaastossa olleen pahan hengen, joka sattuman kautta ottaa naisten taloudessa asustelevan kissan omaksi ruumiillistumaksi. Pian Maria alkaa nähdä painajaisia julmista murhista ja myöhemmin samat näyt tulevat jo valveilla oloaikana. Samalla hänelle selviää, että ne eivät olleetkaan pelkkiä unia eikä näkyjä vaan hirmuteot ovat tapahtuneet oikeasti heidän pihapiirin läheisyydessä.

Pienimuotoinen kauhuelokuva, joka pitkälle etenee painajaismaisten mielikuvien siivittämänä mutta lopussa intoutuu kuitenkin verikekkereiksi. Elokuvasta tuli väistämättä mieleen Denzel Washingtonin tähdittämä Fallen vaikka tässä liikutaankin huomattavasti pienemmissä sfääreissä. Blondes have more fun totesi Stewartin Rodi jo vuosikymmeniä sitten mutta Isabellan roolissa olleen mustatukkaisen Charlotte Munckin kanssa olisi eittämättä myös hauskaa puhasteltavaa.

Ovatko tanskalaiset rohkeampia vai onko syynä puhtaasti suuremman luokan valtion tuet, kun heiltä ilmestyy vuosittain useita vastaavan kaltaisia kauhuelokuvia.

Copy-pastean tähän threadiin vanhat kommenttini Flammen og Sitronenista kun kerran ketjussa on siitä ollut jo jonkin verran puhetta:

Pätevää draamaa tanskalaisista vastarintaliikkeen miehistä ja vaarallisista naisista. Normaalin sota-actionin sijaan draama painottuu vahvemmin, ja salaliittoelementti on myös vahvana mukana. Jälkimmäinen runsaine henkilöineen vaatii keskittymistä, mikä vähän epäonnistui itseltäni. Todennäköisesti hyvä silti, että elokuvaa ei oltu venytetty mihinkään kahteen ja puoleen tuntiin. Yllättävää ja erityisen positiivista, että päähenkilöiden toimia ei esitetty erityisen sankarillisena ja mustavalkoisuuteen ei sorruttu väkisinkään. Mads Mikkelsen roolissaan toki ok, mutta rasvainen hikoileminen toi kyllä liikaa Mestarimarinoijat mieleen. ***

Tarkoitus oli kuitenkin kommentoida Inkassoa vuodelta 2004. Pääosissahan on tutut Kim Bodnia ja Iben Hjejle, ja ohjaajana Lasse Spang Olsen. Tyylilajikin on tuttu miehen muista elokuvista (mm. Kiinassa syödään koiria, Vanhat miehet uusissa autoissa), joten kaipa syyllinen heikompaan elokuvaan on pääasiassa käsikirjoittaja Nikolaj Peyk, joka ei onnistu kirjoittamaan yhtä mukaansatempaavaa, eikä etenkään hauskaa ja inhimillisen sympaattista tarinaa kuin Anders Thomas Jensen. Olsenin syy lienee sitten se, että elokuva voisi negatiivisella tavalla olla suomalainen; Hjejlen roolissa Laura Malmivaara ja Bodnian Samuli Edelman. En osaa sormella osoittaa, mikä tästä nyt tekee niin suomalaisen (musiikki ainakin), mutta sellainen fiilis herää. Sujuva elokuva kuitenkin, päähenkilöistä piirtyy selkeä kuva, pari hauskaa sivuhenkilöä ja käännettä ja samanlainen absurdin hauska väkivaltapurskaus (kohteena villakoira) kuin mitä muissakin miehen elokuvissa. Villakoiran lisäksi naurut kirvoitti nyrkkeilijän sponsorisopimus Suzukin kanssa. Sivuosissakin tuttuja naamoja: Jens Okking (Riget) ja Brian Patterson (Vanhojen miesten Vuk). *** muttei taida jäädä hyllyyn eli levyn saa multa halvalla jos kiinnostaa nähdä.

Submarino osoittautui todella hyväksi elokuvaksi. Voipi olla vuoden jopa paras elokuva. Intensiivinen, raadollinen, julma, (katu-)uskottava, melankolinen, tinkimätön, hallittu. Hieno "paluu" Vinterbergiltä hollywood-scheissen jälkeen. Cederberg näyttelee miehen tuskan paremmin ehkä kuin kukaan ikinä.

Christoffer Boe:

Alting bliver godt igen – Kaikki Järjestyy (2010) 4/10

Uutta elokuvaa suunnitteleva käsikirjoittaja Jacob Falk ajaa öisellä tiellä Afganistanista palanneen maahanmuuttajataustaisen sotilaan päälle. Mies antaa Jacobille hallussaan olevia arkaluontoisia kuvia tanskalaissotilaista kiduttamassa ja nöyryyttämässä sotavankeja, ja Jacob päättää hoitaa kuvat julkaistaviksi. Hän saa kuitenkin peräänsä hallituksen edustajat, ja huomaa pian ettei kehenkään tunnu olevan luottamista, ei vaikka kyseessä on onnellisten ihmisten idyllinen lintukoto, Tanska.



Boen elokuvan pääasialliset henkilöhahmot on kirjoitettu epäuskottavasti, tai vähintäänkin teennäisesti; lisäksi kerronta poukkoilee mitä ärsyttävimmin uhraten loppua kohti perinteisen jouhevan juonikuvion "nokkeluuden" alttarille. Korkealle kurottava elokuva muuttuu perinteisestä trilleristä psykologiseksi, "Kaikki järjestyy" on tanskalainen versio tästä kuviosta, eikä lainkaan onnistunut sellainen.



En tiedä mitä mieltä muut ovat asiasta, mutta paikoitellen aivan hirveän näköistä tää naturalistisen valon ylikäyttö mukamas arkista rehellisyyttä kuvaan lisäävänä elementtinä. Yhtä ärsyttävää kuin salamaleikkaus.

Artisan ( 8.2.2007 18:34)

Harva ohjaaja on nykyään niin pahasti passé kuin Von Trier.

Niinkö? Riget, Idiootit, Dogville, Antichrist ja Melancholia.

Mitäs vikaa noissa on? Vai mistä sitten, johtuu, että Trier on "niin passé"?

voi, voi...

Goose ( 11.4.2009 12:05)

Schmidt: Kat – Kissa

Kahden nuoren leidin Marian ja Isabellan maailmat järkkyvät, kun Isabellan ukki ja mummi järjestävät seanssin asunnossaan, joka on naisten asunnon yläpuolella. Istunto menee pahasti pieleen ja vanhukset vapauttavat jonkin välimaastossa olleen pahan hengen, joka sattuman kautta ottaa naisten taloudessa asustelevan kissan omaksi ruumiillistumaksi. Pian Maria alkaa nähdä painajaisia julmista murhista ja myöhemmin samat näyt tulevat jo valveilla oloaikana. Samalla hänelle selviää, että ne eivät olleetkaan pelkkiä unia eikä näkyjä vaan hirmuteot ovat tapahtuneet oikeasti heidän pihapiirin läheisyydessä.

Pienimuotoinen kauhuelokuva, joka pitkälle etenee painajaismaisten mielikuvien siivittämänä mutta lopussa intoutuu kuitenkin verikekkereiksi. Elokuvasta tuli väistämättä mieleen Denzel Washingtonin tähdittämä Fallen vaikka tässä liikutaankin huomattavasti pienemmissä sfääreissä. Blondes have more fun totesi Stewartin Rodi jo vuosikymmeniä sitten mutta Isabellan roolissa olleen mustatukkaisen Charlotte Munckin kanssa olisi eittämättä myös hauskaa puhasteltavaa.

Ovatko tanskalaiset rohkeampia vai onko syynä puhtaasti suuremman luokan valtion tuet, kun heiltä ilmestyy vuosittain useita vastaavan kaltaisia kauhuelokuvia.

Vastaan nyt kuitenkin muutaman vuoden vanhaan viestiin.



Tanskan elokuvasäätiö jakaa tuotantotukea pitkille elokuville saman verran kuin Suomessakin. Sanoisin että syy sille, että Tanskassa valmistuu genre-elokuvia säännöllisesti on se, että niille löytyy kotimaan yleisöä. Mutta sanoisin, ettei Katin (joka on aika mainio) kaltaisia omaperäisiä kauhuleffoja tehdä niin paljon. Aika paljon otetaan mallia USAsta ja filmataan teineille suunnattuja yliluonnollisia trillereitä, kummitustalotarinoita ja slashereitä, ja tietenkin muissakin genreissä apinoidaan. Tällaiset tutut tarinat ovat varmaankin katsojille helposti lähestyttäviä, ja siksi lipputuloja riittää.