12.1.2007 15:07
Varsin yllättävää, että kevään elitistisintä televisiotapahtumaa ei olla täällä huomioitu vaadittavalla volyymillä. Tai sitten hiekkalaatikon asukit ovat jo kaulaa myöten hiekkaan vajonneina. Puhun tietenkin yle-teeman eurolänkkärien sarjasta. Spagut (termi tältä foorumilta opittua) ovat ainakin allekirjoittaneelle se kaikkein elitistisin elokuvagenre. Vaikka fanitukseni on kestänyt vasta pari vuotta, olen ehtinyt nähdä jo puolisen sataa teosta. Siksi olikin mieletön tuuri saada teeman ohjelmistoon kahta lukuun ottamatta itselleni ennennäkemättömiä spaghetteja.
Peli aukesi siis Bandidosilla, jota kohtaan itselläni oli suuret odotukset, olihan elokuva rankattu Rogerin nettisivulla top-200 listan sijalle viisitoista. Aika lähelle tuota sen itsekin laittaisin, vaikka ehkä juuri suurten ennakko-odotusten takia kolahdus ei kallomurtumaa aiheuttanutkaan. Italiankielinen puhe on minulle ollut aina plussaa, englanti kun on nuijan kuuloista jopa jenkkileffoissa, ja italiaahan Bandidosissa onneksi tuli. ”Porci!” Tunnusmusiikki oli vähän tylsänlainen, toivottavasti jatkossa tulee enemmän aidon Morriconemaista maestroilua. Visuaalisesti komea, kuten monet elokuvia lehdissä arvostelevat sokeat kanatkin huomasivat. Myös juonellisesti ja rakenteeltaan varsin onnistunut elokuva, ei juurikaan laahausta tai borea. Kaiken kaikkiaan hyvää shittiä (kuten nuoriso sanoo). Toisaalta ihan heti putkeen ei huvittaisi katsella toistamiseen.
Ensi kerralla sitten ”Hautausmaa ilman ristejä”. Mucho bueno!
