Danny Boylen Millions? Kadonnut klassikko jo kaksi vuotta ilmestyttyään!
No, olen nähnyt noista niinkin monta kuin seitsemän. Altmanin 3 naista voisi koettaa ehtiä katsomaan arkistolle.
Samoin seitsemän nähty, joista neljä dvd-hyllyssä. Lisäksi dvd-hyllyssä on pitkään odotellut Cutter's Way, joka on vielä näkemättä.
Nähtynä:
Näistä ainoastaan The Parallax View, Cutter's Way, Wise Blood ja Two-Lane Blacktop ovat jonkinsortin klassikkoja.
Kymmenen varmuudella nähtyä. Perryn "The Swimmer" on aika jäljittelemättömän hyvä.
Varmuudella:
Aika surkeata että loistava The Ninth Configuration saa näin vähän kannatusta vai eikö ihmiset ole nähneet tätä todellista klassikkoa?
Englanninkielisellä elokuvakulttuurilla on sekä suhteellisesti että absoluuttisesti mitattuna aikamoinen kyky tuottaa väärin kohdeltuja mestariteoksia, verrattuna esimerkiksi ranskan- tai espanjankieliseen (0 elokuvaa listalla) tai kaikkiin Aasian maihin (0) joiden arviot ovat ilmeisesti sitten osuneet suht kohdalleen. Tavernierin, Pontecorvon ja Cutter's Wayn ohjaajan tapaisten ulkkisten muuten reilu kohtelu tuntuu olevan heti vaarassa kun kieli vaihtuu ja Hollywood-tähdet tulevat kehiin. Pitäisikö tästä oppia, että eurooppalaisten kannattaa pysyä kotona? Tältä pohjalta toisaalta ihmetyttää, miksi listalta sitten puuttuu Danny Boylen The Beach ja Life Less Ordinary.
For sanity's sake, we restricted ourselves to English-language feature films.
For sanity's sake, we restricted ourselves to English-language feature films.
Toi kielikysymys on tosi oleellinen, koska vastikään englannista kotiutuneena voin vahvistaa, että pinnallepäin aivan sivistyneiltäkin vaikuttavat älykkäät ihmisetkään eivät aina pääse siitä yli. Meille pienessä maassa vaatimatonta kieltä puhuville on
luonnollista, että meidän täytyy tuntea myös oman kielen ulkopuolella tehtyä kulttuuria. Yhtä luonnollista tuntuu olevan briteille (ja varmaan amerikkalaisillekin), että kaikki englannin kielen ulkopuolella tehty kulttuuri on marginaalista.