23.10.2006 17:19
Tämä sarja on monen vuoden odotuksen jälkeen saatavilla Playlta ihan kohtuuhintaan yhtenä dvd-boksina. Pakkohan tuo oli ostaa ja vahdata.
Ziisös. Ihan näin radikaalia häröilyä en odottanut. Kyllähän se parhaiden sarjojen top 10:een menee ilman muuta, mutta silti katson oikeudekseni kysyä, että mistä hemmetistä siinä oikein oli kyse?
Alkupuoli meni hykerryttävän mukavasti näppärästi kirjoitettujen jaksojen parissa. Katsoja tuuditetaan siihen, että Numero 6:en pakeneminen ja hänen eroamisensa syyn paljastaminen ennen pitkää olisi sarjan kantava idea. Mutta paskan marjat. Kun kylän ulkopuolellakin, Lontoossa, tuntuu vallitsevan omituinen, unenomainen tunnelma, alkavat epäilyt herätä. Viimeisten jaksojen aikana homma menee täysin mahottomaksi kailottamiseksi, hysteeriseksi improvisaatio-oratorioksi, johon tiivistyy koko 60-luku. Viimeinen jakso, joka on täysin oma lukunsa, vertautui mielessäni väkisinkin Beatlesin häröilyeepokseen Magical Mystery Tour. Siinä 20 minuutin kohdalla ko. jaksoa sitä tajusi, että eipä tästä taida tämän selvempää tulla, eiköhän heittäydytä kuvan ja äänen vietäväksi.
En hehkuta sarjaa täysin varauksitta. Loppupuolen jaksoissa on anteeksiantamattoman väljiä ja tylsiä momentteja, ja viimeisen jakson osalta jopa tekijät antavat ymmärtää, ettei Patrick McGoohan ollut itsekään oikein perillä siitä, mitä ohjasi ja miksi. Seurauksena on ainakin allekirjoittanutta häirinnyttä koulunäytelmämäisyyttä, joka on tavallaan lynchiä, mutta toisaalta myös paikoitellen harmillisen edwoodia.
Hyvät puolet kuitenkin jyräävät ja ruleavat. Vaikka valkoista Rover-palloa (jota ei tietenkään selitetä) olisi saanut olla enemmän, ja vaikka jotkut juonielementit ovat nykyajasta tutkailtuina kaluttuja, on tämä selvä merkkipaalu tv:n historiassa ja kannuksensa ansainnut. McGoohanissa on todellista 60-luvun karismaa, huippuhetkiä ovat mielestäni ne, joissa hän korottaa pisteliäitten, puolinasaalien repliikkiensä volyymin yhdelletoista ilman kovin perusteltua syytä.
Oma tulkintani on se, että rodunjalostuksellinen testihän koko kavalkadi oli, ja numero 6 osoittautui kivikovaksi jätkäksi, satoi tai paistoi. Sellaista miestä etsittiin jonkinlaiseksi ihmiskunnan pelastajaksi siihen rakettiin, jossa majaillut "Numero 1" pantakoon hallusinaatioiden piikkiin. Äijän pääkoppaan oli kuitenkin tunkeuduttu varmaan kymmenessä aiemmassa jaksossa. Eihän sellaista kovinkaan jätkä naarmuitta kestä.
Joidenkin scifistisimpien näkemysten mukaan sarja lähtisi luuppaamaan, sillä viimeisen jakson kaksi viimeistä kuvaa ovat samat kuin jaksojen kaksi ensimmäistä kuvaa. Auto tulee, lähikuva Nro Kuutosen kasvoista. Että olisiko hän sittenkin vain oman mielensä vanki, prisoner?
Mindfuckia, mindfuckia!
