Mahtavin koskaan kirjoitettu hahmo eläviin kuviin on Al "cocsucka!" Swearengen ja paras koskaan nähty roolisuoritus on Ian McShanen tulkinta tästä hyväsydämisestä, mutta julmasta ja traumaisesta juonittelijasta. McShane tuo herra Swearengenin (tai mr. sweitzen! hra Wun mukaan) eloon sellaisella rytinällä, että olisikin mukava tietää kuinka paljon lähtee kässäristä ja kuinka paljon näyttelijästä. Aivan levoton kohtaus on kun näkee Alin ensimmäistä kertaa hymyilevän ystävällisesti tai itkevän säälistä. Lähes jokaisessa käydyssä keskustelussa McShane tuo tyyppiin jotain uutta. Ja siinä seisookin Deadwoodin suurin vahvuus, lähes kaikista hahmoista löytyy jatkuvalla syötöllä jotain uutta. He toimivat täysin vastoin mitä odottaisi perusyksiulotteisilta hahmoilta. Mahtavaa myös, että alun pahis onkin hyvis. Toki jannu oli tappamassa pikkulasta, mutta ei tällaiselle läpän heittäjälle voi olla vihainen. "SAN FRANCISCO COCKSUCKA!"
Deadwoodin suurin ongelma on se, että se on televisiosarja. Tämä pitää nähdä kankaalta (onneksi näinä päivinä onnistuu kotona) eikä yhtäkään osaa saa jättää välistä.
Deadwoodin toinen suurin vahvuus on se, että se on televisiosarja. Jos taso on näin korkea silloin otetaan irti se mihin elokuvat eivät pysty, eli käytetään todella hyväksi sitä aikaa. Siis kestoa. Periaatteessa yksikään elokuva ei voi olla näin hyvä, mutta voiko näitä edes pitää samalla asteikolla, koska ensimmäinen on max 4h ja tämä on tähän mennessä nähdyistä 20h? Oli miten oli tämä on parasta mitä on tehty vittu. Ikinä. Jos tämä olisi julkaistu sarjana 3h pitkiä elokuvina teatterilevityksessä niin voi vituke sitä messuamista. Nyt tv syö tätä. Vaikka kuinka yrittäisin olla vertaamatta tätä leffoihin niin en onnistu. DVD-hyllyä katsellessa se vie kunniapaikan minä päivänä tahansa.
Ensimmäisessä tuotantokaudessa on tasan yksi muita hieman heikompi jakso ja sama koskee myös toista tuotantokautta. Älytön suoritus.
Deadwood laittaa itkemään isonkin miehen. Voiko kukaan olla rakastamatta tuurijuoppo Calamity Janea? Tyyppi viettää päivänsä nojaamalla päälaki vasten paskahuussiin seinää ja kitaten viskiä.
Mutta takaisin Aliin. Mies jos joku on maailman mies. Kaveri ymmärtää mitä kukin todella tarkoittaa kielestä välittämättä. Herran oma kieli koostuu lähes neljän A4-liuskan mittaisista äärimmäisen monimutkaisista virkkeistä, joita rytmittää tauoton "cunt", "whore", "fucker" ja "cocksucker" sanojen tulva. Al ei ole ainoa Deadwoodissa, jonka vuoropuheet ovat ennen näkemättömiä elävissä kuvissa. Dialogi on järjettömän tiukkaa ja välillä niin nopeaa tykitystä, että hengästyttää. Ihmettelenkin tätä, koska asialla on tietysti useampi kirjoittaja, jotta miten ovatkin saaneet tuollaisen tason ylläpidettyä.
Kiteytettynä Deadwoodin lyömätön resepti:
– parhaiten kirjoitettua dialogia ikinä
– ei yhtään turhaa tai yksiulotteista hahmoa (raivohullu Seth Bullock ei ole yksiulotteinen), heistä opitaan jatkuvasti uutta
– ei marjastella--> väkivalta on brutaalia ja rumaa
– juonenkäänteet --> juonittelu vetää vertoja Tai-Panille
– runsas kiroilu ja vielä kerran runsas kiroilu ja vielä kerran väkivalta
– levottomia näyttelijäsuorituksia, joista vitunmoinen vääntö Ian McShanella
– cocksucka
– cocksucka
– cocksucka
– ajankäyttö on mestarillista-->ei turhia minuutteja
– ympäristö ja kledjut varsin uskottavan näköisiä, paskaista ja paskaista
Se jeesuswestern on syntynyt. Ei tästä mennä enään yli. Kerrankin voi sanoa, että on imdb-pisteet (9.6)kohdallaan. Yllättävän vähän ääniä tosin... tai siis ei yllättävän... ei urpot laadusta mitään tajua.
"It's just Wild Bill Hickok you fuckin' cunts got stuck in a mud you cocksuckas!"