The Hunger

Kiihkeän eroottisessa kauhuelokuvassa Catherine Deneuve esittää ikimuistettavasti egyptiläistä vampyyriä Lady Miriamia, joka elää ikuisesti juomalla rakastajiensa ja rakastajattariensa verta.



Kun toinen vampyyri, John (David Bowie), alkaa äkkiä ikääntyä, nämä kaksi hakevat apua tohtori Sarah Robertsilta (Susan Sarandon) – ja pian tohtori on syvällä Miriamin pauloissa...



(Hunger)

torstai 28.9. klo 00.00 – 01.55



Ohjaaja: Tony Scott, Englanti 1983, 100'.

Pääosissa: Catherine Deneuve, David Bowie, Susan Sarandon, Cliff De Young, Beth Ehlers, Dan Hedaya.

Harmi, että South Park alkaa Neloselta suunnilleen just samaan aikaan. Ja sitten tietysti kakkosen Musiikki-tv.

Laitetaan tähän lainaus Antti ja Asko Alasen edelleen relevantista Musta Peili (SEA, Valtion painatuskeskus, 1985) teoksesta:

Ridley Scottin Tony-veljen ultramoderni vampyyritarina Verenjano (Hunger, 1980) on kaikessa tyylikkyydessään kenties kaikkein kylmin kauhuelokuva kautta aikojen. Nykydekadenssiin suuntautunut verenimijäpari asustaa Manhattanilla ja iskee uhrinsa nahkadiskojen huumasta.

Iättömän kaunis Catherine Deneuve ei saa rakastajiaan pysymään runsaalla verelläkään kuolemattomina. Aikansa elänyt kuoma (David Bowie) ikääntyy äkisti. Vanhenemista tutkiva sensuelli Susan Sarandon saapuu seuraavaksi vieteltäväksi.

Vampirismilla taiteillaan pinnallisen dekadenssin, lesbolaisuuden ja huolellisen visuaalisen hienostelun sävyin. Inhimillisiä tuokioita kartteleva Verenjano verhoutuu kuolemattomuuden jäiseen huuruun, jota vasten veri pisaroi kauniin punaisena.

Tässä on tunnelmaa, mutta löytynee yhtä paljon harrastajia jotka pitävät elokuvaa vain tylsän staattisena patsasteluna. Vanha suomikasettikin taitaa löytyä.

Sarandon ja Deneuve lesboilevat tässä. Muutenkin hyvä elokuva.

Ja Bauhausin keikallakin käydään.

Tuli sen verran väsy, että katsoin South Parkin ja pistin Hungerin nauhalle. Ja kun siinä nyt vähän alkua tsekkasin niin se vaikutti olevan hyvä valinta. Elokuva vaikutti sen tyyppiseltä, että eilisellä vireystilalla olisi voinut ottaa koville katsoa loppuun. Vituttaa noi kolmosen lähetysajat. Jos Hunger olisi alannut edes 23.00 niin olisi jaksanutkin.

Ja Verikekkereissä sanottiin, että tämä on melko kammottava elokuva. Ketä nyt uskoa, Alasia vai Kekkeri-miehiä?

Tämä oli lähinnä vain "tylsän staattista patsastelua", vaikka ensimmäisen kymmenen minuutin aikana olikin jo Bauhausia, kahdet eri tissit, verta ja suihkukohtaus.

JaJa ( 29.9.2006 12:24)

Tämä oli lähinnä vain "tylsän staattista patsastelua", vaikka ensimmäisen kymmenen minuutin aikana olikin jo Bauhausia, kahdet eri tissit, verta ja suihkukohtaus.

Tämä vastaa hyvin omia muistikuvia vaikka aikoinaan asiaa olikin vaikea itselleen tunnustaa kun leffaa oli kerran kehuttu Tähtivaeltajassa ja kaikkea.

Yotsuya ( 29.9.2006 12:49)

JaJa ( 29.9.2006 12:24)

Tämä oli lähinnä vain "tylsän staattista patsastelua", vaikka ensimmäisen kymmenen minuutin aikana olikin jo Bauhausia, kahdet eri tissit, verta ja suihkukohtaus.

Tämä vastaa hyvin omia muistikuvia vaikka aikoinaan asiaa olikin vaikea itselleen tunnustaa kun leffaa oli kerran kehuttu Tähtivaeltajassa ja kaikkea.

100 minuuttia kestävä fiilistely täynnä kaunista musiikkia, dramaattista dialogia ja pitkiä hidastuksia, joissa kyyhkyset lentävä ja silkkiverhot kahisevat. Tuollaisen kun tekee niin vähän väkisinkin mukaan osuu muutama tunnelmallinen kohtaus ja juuri niin tässä on käynyt. Suurimmaksi osaksi kuitenkin täysin epäonnistunutta kohtalokkaan tunnelman tavoittelua, jota katkotaan jäykillä "realistisemmilla" jaksoilla. Aika väsyttävää. Euroopassa tällaiset hommat osattiin paljon paremmin. Hidastettuna sinne tänne lehahtelevia kyyhkysiä tuskastuneena katsoessa ei voinut olla miettimättä, kuinka paljon paremmin vastaava toimi The Blood-Spattered Bridessa. Eikä sekään ole genren kovimpia saavutuksia. Nuoremman Scottin yritykselle 4/10.

...asiaa ei auta kammottavasti täyskuvalle kropattu lähetys. Tässä leffassa laajakuvaesitys olisi todellakin ollut paikallaan.

Ensimmäiset 10 minuuttia olivatkin elokuvan huonoimmat. Ne toiset tissitkin oli niin pienet, ettei kannattaisi edes mainita (terveisiä protagonistille). Varsin ok, vaikka pakottavaa tarvetta uusintaan ihan äkkiä ei olekaan, mutta kieltämättä kiehtoisi nähdä widena. Alku tosiaan säikytti, mutta onneksi kasarimuotia ja goottirokkia ei ollut enempää. Kieltämättä hidasta ja liioittelevan dramaattista, mutta tosiaan kauhufantasiana toimivaa eikä ne kyyhkyt ja hidastukset mua haitanneet. Jos Deneuven ja Sarandonin kohtaus olisi kuvattu ilman niitä silkkiverhoja, se olisi tehty väärin. Noin se kuului tehdä. Hyvät ikääntymismaskeeraukset. Oikeastaan paras kohtaus oli se jossa

. Deneuve oli nami-milf.