South Park

Törkytorstaina 28.9. alkaen.

Oli jo vittu aikakin.

Tuleehan näitä vahdattua sivusilmällä: seiskakausi on mielestäni semmoinen ihan mukava kaikessa rujoudessaan, ja hienoa kamaa on eritoten luvassa siinä tapauksessa, mikäli esittävät kasikaudenkin.

Alkukausien jaksot eivät ole niin aikaan sidottuja kuin nämä nykyiset. Irtonauruja on tarjolla uusimmissakin episodeissa, huonoimmillaan jaksot ovat yhden julkkiksen ja yhden lauseen ympärillä pyörivää suomi-huumoria. Parkerin ja Stonen kudit eivät missään nimessä vielä loppu, vaikka vastikään jatkuneen kymppikauden uusimmassa jaksossa Mystery of the Urinal Deuce tekijät ottavat vihdoin hihasta sen Bush-kortin, jota kaikki ovat odottaneet. Harmi vain, että kyseessä on aavistuksen verran liian väkinäisesti rakennettu ja loppupeleissä kuitenkin melko pliisu jakso. Bushin hallintoa on kyseenalaistettu monta kertaa paljon paremmin.

Ja jatketaan nyt sitten tähän ketjuun juttua näistä uudemmistakin kausista.

Keskivikkona pantiin pakettiin 10.kausi, joka oli mielestäni ehdottomasti parempi kuin pliisu yhdeksäs, jonka teemat olivat liikaa aikaansa sidottuja yksittäisideoita. Kyllähän kymppikauden jaksoissakin käsitellään mm. Tanskan muslimipilapiirroksia, Family Guy ‑sarjan paskuutta, Nintendo Wii:tä ja World of Warcraftia, mutta kumman perverssillä tavalla sarja taas välillä porskuttaa herkullisen ajattomasti. En vieläkään lähtisi vaatimaan sarjan lopettamista, koska se edelleen voittaa 6-0 ainakin 80% muista sarjoista.



10.kausi huipentuu täyskaheliin, huolettoman sadistiseen ja ultrapessimistiseen jääkiekkojaksoon Stanley's Cup, joka palauttaa katsojien (ja varmaan tekijöidenkin) mieleen, ettei hyvään South Park ‑jaksoon välttämättä tarvita yliluonnollisia salaliittoelementtejä, rapukansaa sun muita hämyilyjä. Mieleen tuli ihan klassikkoepisodi Scott Tenorman Must Die.



Bring On The 11th Season, sanoisin.

QCine ( 18.11.2006 16:54)

10.kausi huipentuu täyskaheliin, huolettoman sadistiseen ja ultrapessimistiseen jääkiekkojaksoon Stanley's Cup, joka palauttaa katsojien (ja varmaan tekijöidenkin) mieleen, ettei hyvään South Park ‑jaksoon välttämättä tarvita yliluonnollisia salaliittoelementtejä, rapukansaa sun muita hämyilyjä. Mieleen tuli ihan klassikkoepisodi Scott Tenorman Must Die.



Bring On The 11th Season, sanoisin.

Heh, joo.. mulla tuli jotenkin tuosta Stanley's cupista mieleen Woodland critter's christmas.. loppu oli jotenkin samanlainen WTF. Hieman epätasaiselta tuo kausi kyllä vaikutti ja pari melko kehnoakin jaksoa sinne osui. Kymppikauden top3 vapaassa järjestyksessä: The Return of Chef!, Tsst ja Hell on earth 2006.

Seuraava kausi starttaakin vasta about 4 kuukauden päästä?

Toissapäivänä South Park palasi tauolta ja 11. kausi alkoi. Toivottavasti laatu jatkuu hyvänä.

No hyvähän teidän on, minulle toi postipekka tänään vasta 9. kauden dvd-paketin jonka varmaan korkkaan viimeistään huomenna. Woodland Critter Christmas oli tosiaan mainio edelliskauden boksissa. Katsotaan pian mitä tämä on syönyt.

South Parkin kaikki jaksot netissä – laillisesti



http://www.southparkstudios.com/

Tuli aika hyvään aikaan, kun uusi kausi alkoi juuri pari viikkoa sitten. Ensimmäinen jakso ei ollut mikään kovin kummoinen, mutta toisessa jaksossa oli aika hyvää wicker man ‑meininkiä.

Pirun taitavasti osaavat kyllä käsitellä aiheitaan: Britney Spearsin kohdallakin oli se vaara, että jaksosta tulisi (sinänsä loistavan) Paris Hilton ‑episodin toisinto. Vaan melko mainion näkökulman löysivät, taas.

Onko jollain infoa siitä, mimmoinen koneisto sarjaa nykyään tekee, ja mikä on Parkerin ja Stonen osuus. Pakkohan niillä jotain työryhmiä tms. on olla käsisten kanssa...

Huomasiko kaikki, että South Park palasi eilen Suomen kanaville. Tällä kertaa Jimille ma-to klo 23.00. Ja kyseessä on 10. kauden jaksot, jotka ovat helvetin hyviä.

Joo.

Discshopin taannoiset kampanjat madalsivat kynnystä palata South Parkin pariin siinä määrin, että tuli vahdattua 13.kausi. Ei toki minkään sarjan kolmansiltatoisilta kausilta mahdottomia tule vaatia: kyllähän muutamat kuningas-yksittäisideat kunnon nauruja irrottivat. Kääntöpuolena toki olivat ne yhden idean jaksot, ja moni pöljäily oli vanhan toistoa, mutta jokin kumma, poliittisesti ultra-epäkorrekti kiehtovuus sarjassa edelleen on läsnä. Toisaalta näiden uudempien jaksojen kohdalla tulee välillä semmoinen fiilis, että eväiden vähyyttä yritetään peitellä eksessiivisellä väkivallalla: sen verran monet pallopäät kokevat niin rumannäköisen kohtalon, että inflaatio puskee väkisinkin, ainakin meikäläiselle.

Olennaista taitaakin olla tällä hetkellä se, että South Park on tärkeä. Yhdysvallat tarvitsee South Parkinsa, ja me kunnianloukkausmantrojamme hokevat paskiaiset tarvitsemme South Parkimme tajutaksemme ja oppiaksemme jotain paitsi viiltävästä satiirista, myös sananvapaudesta.

Toki pojilla paukkuja piisaa, vaikka esim. ajalleen onnistuneesti orjallisella 13-kaudella keskiöön kohoava "Coon" valtaa alaa paikoin liiankin kanssa siirryttäessä seuraavan kauden sekoiluihin. Mielenkiinnottomaksi episodeja ei voi vieläkään mielestäni mulkuttaa (poislukien äärirasittavat Canada-jaksot, kun huomioonotetaan koko saaga), mutta selvää on, että sarjan originellein ydin (keskittyminen neljän tuikitavallisen, joskin kaikessa erinomaisuudessaan erillaisen koulupojan anarkistiseen arkipeeloiluun) on kunniallisesti kadoksissa tuon tuosta, vaikkakin vain aina ohikiitävän hetken ajan kerrallaan. Vitut ja perkeleet kyllä pitää pykälänsä yhä, eikä vähiten juuri nyttemmin saatanallisen "mtvpiipityssensuroinnin" ikeestä vapautuneen visvaisuuden tähden, vaikka sensuroinnilla tuolta osin olikin kieltämättä tiettyä lisäpotkua annettavana. Joku voisi varmasti tuossakin puoltaa vertausta klassikko

Kauhun riivaamat osalta käytyyn keskusteluun Harjolan harjoittaman kirurgian ja sensuroimattoman julkaisun välisestä epäkeskosta, jossa myös sensuroidun version synnyttämä – paikoin pelottavammaksi yltävä – tulokulma saa kannatusta osakseen vielä tänäkin päivänä.


South Parkin viehättävyys, toisin kuin jo tyystin piloille lellitty ja harmaaksi paskaksi kasaan kuivunut The Simpsons ‑sarja, perustuu pitkälti yhä sen kielletyn hedelmän statukseen, joka sarjan tuoreimpien tulokkaiden myötä tuntuu hiljalleen hilseilevän.


Tästäkin huolimatta sarjalla on, ja varmasti tulee olemaan myös jatkossakin, se aivan erityinen paikkansa ainakin allekirjoittaneen sydämmessä. Eri episodien analysoinnin skippaan kernaasti sitä pätemistä halajaville, kun en tältä(kään) osin tunne minkäänlaista tarvetta taantua silkasta viihtymisen riemusta satiirin nyanssien ja sen särmistä niuhottavaan nysväämiseen.


Jotain hienoa tapahtui 14-vuotta sitten, kun ensimmäisen South Park ‑jakson tulin nähneeksi.. olisiko ollut toisen tuotantokauden edustus esillä tuolloin. Vuosien saatossa liian moni aitoa iloa tuonut asia tuntuu peruuttamattomasti väljähtyneen tahi kadonneen, jopa menettäneen merkityksensä. Mikä iän muassaan tuoman kyynisyyden myötä, mikä taas jonkin muun muotoseikan sanelemana. South Park on kiistatta jotain, jonka jatkuvuus vaikuttaa (ainakin vielä tätä kirjoittaessa) niin suurelta voimavaralta, että moisen mainitsematta jättäminen tuntuisi suoranaiselta rikokselta tekijöitään kohtaan. Olkoonkin, että kyse on "vain" tv-sarjasta. Nauru pidentää ikää, ja kuka nyt pelkkien vihannesten voimalla vuosia lisää tahtoisi.

Ainakin pari tusinaa jääny bongaamatta..

An Alien in Every Episode of South Park (72 Pics)

South Park ‑kausia: 14 ja 15 julkaistu Suomessa? Entä onko levitys yhä Pan Visionin alla?