Progressiivinen metalli

Parin viime päivän aikana on tullut kuunneltua melko ahkerasti Pain of Salvationin The Perfect Element 1- ja Remedy Lane-levyjä. Itseäni tämänkaltainen kokeellisempi materiaali kiinnostaa paljonkin, joten ehdotuksia, suosituksia ja mielipiteitä proge-metallibändeistä otetaan innolla vastaan.

Laitetaan tähän nyt vielä pari ennestään hyvinkin tuttua bändiä mukaan. Dream Theaterin musiikkia on ainakin tullut kuunneltua jonkin verran. Upea, viisi kappaletta sisältävä (mutta silti lähes tunnin pituinen) A Change of Seasons- levy on kolahtanut parhaiten. Samoin Opeth on Katatoniassa aiemmin vaikuttaneen Mikael Åkerfeldtin ansiosta tullut tutuksi ja tällä hetkellä soittimessa pyöriikin viimeisimmän Ghost Reveries-levyn aloitusraita Ghost of Perdition.



Mainitsematta ei tietenkään saa jättää myöskään Arcturusta, joka voitaisiin musiikkinsa puolesta jakaa useampaankin genreen. Vuonna 1996 valmistunut Aspera Hiems Symphonia on ehkä kaikkein vähiten varsinaisia proge-vaikutteita omaava levy, silti se on äärimmäisen toimivaa black-metallia. La Masquerade Infernale ja The Sham Mirrors ovatkin sitten huomattavasti kokeellisempia teoksia, joita voi suositella varauksetta kaikille kyseisestä musiikkityylistä pitäville.

Tourniquetin Where Moth and Rust Destroy ja Microscopic View of a Telescopic Realm ovat ainakin tiukkoja paketteja, jos ei white metallisuus haittaa.

Aika vähän tulee progemetallia kuunneltua. Lähinnä jonkin verran Dream Theateria, Opethia ja Fates Warningia.

Suosikkilevyjä genressä:



Fates Warning: Disconnected

Fates Warning: X

Dream Theater: Train Of Thought

Opeth: Ghosts Of Perdition (Opethin paras on tietenkin Damnation, mutta sehän nyt ei ole metallia nähnytkään)

Office Of Strategic Influence: s/t (bändin toinen levy, Free, on myös hyvä, mutta sitä ei oikeastaan voi luokitella progemetalliksi)

Jos näitä sellaisiksi voi sanoa niin uppoaa Galactic Cowboys, Atomic Opera, Thought Industry ja 3. Parissa viimeksimainitussa on metallivaikutetta siellä täällä, ja GC:kin oli lopuksi aika suoraviivaista powerpoppunkrockia metallisävyttein.

Näitä ei voi sivuuttaa:

Riverside: Out Of Myself ****

Riverside: Second Life Syndrome *****



Indukti: S.U.S.A.R. ****



Anekdoten: From within ****



Dream Theater: Metropolis Part 2: Scenes from a Memory ***** (DVD on yksi parhaimpia näkemiäni livejä)



Liquid Tension Experiment: Liquid Tension Experiment 2 *****



ja pistetään viimeiseksi ehdottomasti tutustumisen arvoinen tekele:



John Petrucci & Jordan Rudess: An Evening with John Petrucci & Jordan Rudess. Dream Theaterista, OSI:sta, Liquid Tension Experimentistä ja ties mistä tutut kaverit heittävät uskomattoman livekeikan.

Galipula ( 9.9.2006 15:27)

Riverside: Out Of Myself ****

Riverside: Second Life Syndrome *****



Anekdoten: From within ****

En mä kyllä osaa nähdä Anekdotenia prgemetallina mitenkään. Riversidekin on vähän rajatapaus.

Anekdotenilla on "metalliset" hetkensäkkin, mutta eipä sitä tosiaan progemetallibändiksi voi sanoa. Riverside taas mielestäni kuuluu ehdottomasti tähän kategoriaan.

Galipula ( 9.9.2006 16:02)

Anekdotenilla on "metalliset" hetkensäkkin, mutta eipä sitä tosiaan progemetallibändiksi voi sanoa.

Jos Anekdoten on progemetallia, niin sitten on King Crimsonkin.

Yritin äsken aamukaffen taustalla kuunnella Arcturusta. Ei kyennyt. Jokainen biisi oli skipattava heti kun laulaja aukaisi suunsa (ajattelin laittaa tämän todisteeksi siitä että musiikillinen mielisairastumiseni on pysähtynyt, mutta sopii ehkä tänne paremmin). Meikäläisen kommentointi proge-ketjuun on tosin sama kuin Protagonist arvostelisi Jim Wynorskia tai Jess Francoa.