Paras Iron Maiden -studioalbumi!

Koska täällä kaikenlaisesta musiikista jauhetaan, mutta ei kunnon perushevistä niin pistetäänpä pystyyn kysely maailman parhaan hevibändin parhaasta levystä.

Iron Maiden on taas ajankohtainen uuden levyn ja loppuunmyytyjen keikkojen ansiosta. Levy meni tietysti myös Suomen Listan ykköseksi. Iron Maiden on harvinainen pitkän linjan yhtye myös siinä mielessä, että bändi voi soittaa keikalla oikeastaan biisejä miltä levyltä tahansa ilman yleisön kyllästymistä. Toki useat odottavat Troopereita jne., mutta tunnelma pysyy korkealla muidenkin biisien aikana. Mikä yhtä vanha yhtye voi soittaa tänä päivänä uusimmalta levyltä puolet biiseistä ilman yleisön haukottelua? Eipä juuri mikään Maidenin lisäksi, yleensä se on se pakollinen 2-3 biisiä viimeisimmältä tuotokselta.



Itse rankkaan levyjen ykköseksi Piece of Mindin, joka on oikeastaan läes täydellinen hevialbumi. Lievää notkahdusta tapahtuu Sun and Steelin ja Quest for Firen aikana, mutta To Tame a Land tuo levyn taas kunniakkaaseen päätökseen. Where Eagles Dare, Revelations, Flight of Icarus, Die With Your Boots On, The Trooper ja Still Life (aliarvostettu helmi!!) ovatkin aika täydellisiä biisejä. The Number of the Beast on toki lähes yhtä kova, mutta Invaders tiputtaa arvosanaa rankasti. Em. Sun and Steel ja Quest for Fire ovat sentään ihan ok-tasoa. Kolmas ässäalbumi on omalla listalla eka levy. Vaikka kärkipää painottuu ekoihin tuotoksiin, ei valittamista ole muissakaan. Monet teilaavat X-Factorin ja Virtual XI:n, mutta se lähinnä johtuu siitä ettei niitä ole edes kuullut jotain sinkkubiisejä ehkä lukuunottamatta. Kolmesta viimeisimmästä paras on ehkä DoD, tosin BNW sisältää Dream of Mirrors-biisin, joka on ehkä viime vuosien täydellisimpiä hevieepoksia. Uusin levy ei vielä ole ihan täysillä avautunut.



Oma suosikki heikoimmaksi Maidenin levyksi on No Prayer.., joka sekin toki sisältää huippubiisejä. Kokonaisuutena ehkä kuitenkin liian rock, Maiden on sentään NWOBHM:ia!



Ja lukekaa otsikko uudelleen, jos tuntuu siltä että listalta puuttuu Live After Death.

Live After Death nyt on omalla listallani se Kaikkien Aikojen Paras LIVEjulkaisu.

Oikeasti mä vittu vihaan tällaisia laita-suosikkisi-järjestykseen-yhden-bändin-tuotannosta, mutta itselleni kolahtaa vuodesta toiseen se ihan ensimmäisenä kuultu eli Iron Maidenin debyyttiplatta. Sen jälkeenpä oikeastaan mitalisijoja jakavat Somewhere in Time sekä Powerslave ja bubbling under-osastossa kelluvat Piece of Mind, Seventh Son of a Seventh Son sekä Killers.

Todella pitkään suosikin paikkaa piti Piece of Mind. Sittemmin The Number of the Beast. Molemmat levyt on kuitenkin kahlattu sen verran monesti läpi että kärkeen on hivuttautunut Fear of the Dark. Darkilla on paljon huttua, mutta se on silti tällä hetkellä se levy josta jaksan vielä aidosti innostua.

Edit. Powerslave, Somewhere in Time ja Seventh Son of a Seventh Son ovat jääneet aina mulla vähemmälle huomiolle, joten tulevaisuus löytynee näiltä lätyiltä.

Number of the beast, Piece of mind ja Powerslave on se paras kausi. Ykköseksi rankkautuu Piece of mind, mutta sanotaan tasoitukseksi, että paras biisi on Aces high.

Lazer ( 5.9.2006 18:46)

Number of the beast, Piece of mind ja Powerslave on se paras kausi.

Kyseisen trilogian sain ilomantsin serkkutytöltä 10 vuotiaana mankalta mankalle nauhoitettuna. Oli melkoinen kokemus kuulla noita ensimmäistä kertaa. Powerslave biisi on jäänyt sieltä hyvin mieleen. Ja joskus yritettiin keksiä Number of the beastin alun "puhelinnumero" että soitetaan niille, mutta ei mutsiltansa saatu lupaa soittaa englantiin, hah hah.

Aihe on paha, koska suora Killersistä No Prayer for the Dyingiin (kyllä vaan) on niin kova, ettei yksi valittava tahdo riittää. Sanotaan kuitenkin empimättä Powerslave, koska se on kuitenkin ensimmäisenä kuultu ja pitänyt parhaiten pintansa vuodesta toiseen. Lisäksi kaikki kappaleet toimivat – edelleen.

Killers on tasavahva, mutta siitä puuttuu draamallinen kaari. The Number of the Beastia rasittavat Invaders ja Gangland sekä niiden kolmen klassikon sittemmin tapahtunut kuoliaaksi soittaminen. Piece of Mind olisi muuten täydellinen, mutta siinäkin on Quest for Fire ja To Tame a Land, josta en ole koskaan jaksanut oikein innostua. Somewhere in Timen kovuutta pudottavat Heaven Can Wait ja toinen hiukan köykäisempi eepos, Alexander the Great. Seventh Son olisi varmasti muuten paras, mutta Can I Play with Madnessin aiheuttamia puistatuksia ei voi antaa anteeksi. Aliarvostetulla No Prayer for the Dyingilla on pari todella kovaa ylenkatsottua täysosumaa, mutta levy menettää mahdollisuutensa viimeisten kolmen raidan takia.

Tällä hetkellä Somewhere in Time iskee parhaiten, niukasti jälkeen jäävat The X-Factor ja Seventh Son of a Seventh Son. Kuitenkin Maidenin kaikilta levyiltä löytyy niin paljon loistavaa tavaraa, että nämäkin vaihtelevat ihan fiiliksien mukaan. Piece Of Mind on myös aivan loistava levy, joskin Trooper on Maidenin yliarvostetuin kappale.

Seventh son of a seventh son oli ensimmäinen IM levy jota tuli aikoinaan kuultua, ja ehkä siksi siitä on jäänyt omakohtainen lemppari. Mainittakoon, että monien diggailema Number of the beast ei ole kolahtanut muutamaa biisiä enempää.

C.W. Leadbeater ( 5.9.2006 19:39)

Seventh Son olisi varmasti muuten paras, mutta Can I Play with Madnessin aiheuttamia puistatuksia ei voi antaa anteeksi.

Hyi helvetti, Maidenin huonoin biisi. Mutta silti paras levy, täytyy vaan aina skipata tuo rallatus.

Ekaksi kuultu on itsellänikin yhä se vaikuttavin, eli Powerslave. Perusteeksi riittä jo kivenkova aloituskaksikko Aces High/2 minutes to midnight.

Mitämitämitä

Number of the beast saanut vain kaksi ääntä ja minun on se toinen. Onhan se niiden ehdottomasti paras kokonaisuus. Ainoastaan Gangland on vähän täytebiisin oloinen. Muut onkin täyttä viiden tähden tykitystä. Suosikkeina nimibiisi, 22:th Acacia Avenue sekä Hallowed by the name.



Kaikkien aikojen Maiden- biisi löytyy aika vaisulta Somewhere in the time- levyltä. Ykkösbiisihän on tietysti Wasted Years.

november ( 8.9.2006 13:18)

Kaikkien aikojen Maiden- biisi löytyy aika vaisulta Somewhere in the time- levyltä. Ykkösbiisihän on tietysti Wasted Years.

Kyllä vaan, Wasted Years on täydellinen biisi. Can I Play with Madnessin jonkinlainen suosio on kyllä minullekin mysteeri, todella rasittava renkutus. Muutenkin Maiden on noilla kolmen minuutin rykäisyilla mennyt muutaman kerran pahasti metsään: Invaders, Gangland (jossa on kyllä ihan toimiva kertosäe), From Here to Eternity, The Apparition. Itse en ole koskaan hirveästi pitänyt myöskään joillakin klassikkoasemassa olevasta Bring You Daughterista. Mutta kyllähän Maiden on onnistunut lyhyissäkin biiseissä, ei siinä mitään.



Edit: kuka on rohjennut jo antaa äänen uusimmalle levylle?

Äh. Kuuntelin Maidenia taas vaihteeksi ja kyllä se paras studiolevy on yhä The Number of the Beast. Ei ole Fear of the Darkilla paljoa sanomista tällä saralla – vaikka sisältääkin bändin parhaan keikkabiisin.

Ei näin helppoa pollia olekaan. Vastaus on tietysti Piece of Mind ja jos hopeamitali jaettaisiin niin se lohkeisi yhtä selvästi Seventh Son of a Seventh Son kiekon suuntaan.

Ei Powerslave kyllä noin hyvä ole, että ansaitsisi ykköstilan. Neljä hyvää biisiä ja neljä ei-niin-hyvää. Mutta ei toki huonojakaan.